Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Parasta on jos vaan pettäjät käräytettäisiin. Pitäisi olla naisilla ja miehillä jotka ovat tietoisia pettävistä ihmisistä niin  rohkeutta tuoda tälläiset kuvotukset ilmi.Siinä säästyisi lopulta paljolta surulta petetyt ja ennenkaikkea jos pettäjällä on vielä lapsiakin niin eivät tarvitsisi kasvaa pettäjän valheiden ympärillä.

Tämä olisi palvelus pettäjille itselleenkin. Siinä autetaan heitä päätymään kaltaistensa seuraan.

Tässä, niin kuin muutenkin pätee sanonta: "Lika barn leka best."

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään epäillyt miestä pettämisestä. Kerran olimme kaupassa yhdessä kun tää toinen nainen näki meidät yhdessä. Ukko oli ihan vaikeena ja lähti pois paikalta kauemmas meistä molemmista. Nainen tuli mulle kertomaan, että on ukkoni kanssa kihloissa!

 

 

Mun miehen salasuhde, sen työpaikalta, oli kertonut yhdelle naapurilleen/kaveri kai oli myös, että muuttaa ukkoni kanssa yhteen. Salapano tiesi minusta, ja minä hänestä, kun oli myös meidän naapurimme melkein, mutta mitä väliä, luuli kai että minut voi potkaista pihalle  (koti missä olin miehen kanssa virallisesti kirjoilla).

Tuo henkilö sitten tuli minulle kertomaan. Minä pakotin miehen tunnustamaan. Ilmeisesti tuo naikkonen asetti mieheni pakkorakoon, eli "kerro tai minä kerron" ja kun mies ei reagoinut, niin lauloi asian sitten itse julki ja oikein kunnolla.

Epäilin pitkään, että jotain on meneillään, mutta niin vaan mies kielsi. Oli tosin jo pitkään kehunut kuinka kiva tämä naikkonen on (naimisissa ja lapsia, alkoholisoitunut näytti olevan) ja puheissa alkoi olla aika usein. Mutta niinhän sitä vaan aina kehotetaan luottamaan eikä olemaan mikään pirttihirmu, kuten tuo yleinen termi kuuluu.

Mies kieltää tänäkin päivänä kaiken, kun perui tunnustuksensa ja selitteli kaikenlaista.  Naiselle tuli avioero ja muutti kai äitinsä luo maaseudulle.

Minä järjestin omat sutinat itselleni, ja erottiinkin välillä, mutta aloitettiin sitten alusta, ja nyt on kaikki (taloudellisesti) ok. On vaihtanut sellaiseen työpaikkaankin, missä ei taatusti ole tilaisuuksia, vaan onhan niitä muuallakin.

Vuosia on vierähtänyt. En enää kyttää mitään, mulle on ihan sama. Kun ikää  ja sairauksia tulee ja lapsenlapset, niin elämä saa ihan uudenlaiset värit. En edes jaa tätä kokemusta miehen kanssa, koska meillä ei ole yhteisiä lapsia, eli lapsenlapset ovat vain minun. Aiemmasta suhteestani mulla on yksi tytär. Tällaista kituuttamistahan tämä on, mutta voisi olla paljon huonomminkin.

Luottamuksen menetys on hyvin ikävä tunne ja petetyksi tuleminen kuin pieni kuolema.