Lue keskustelun säännöt.
paha olla
13.01.2019 |
Olen 18v lukiolainen. Tyttö. Olen kärsinyt 11 vuotiaasta asti. Siitä asti kun vanhempani erosivat. Syömishäiriötä, masennusta, itseni vahingoittamista, ahdistusta. Olen käynyt terapiassa eikä siitä ole mitään apua. Lenkille pitäis vaan mennä. Joo no niin olen mennytkin, mutta tilanne vaan pahenee. Mulla on hyviä ja huonoja kausia. Joskus saan ysejä koulusta, käyn salilla joka päivä ja olen iloinen. Mutta nämä kaudet loppuvat aina enemmin tai myöhemmin. Sitten tulee taas kaikki paha. Koulu menee päin H**vettiä, en jaksa liikkua, syödä tai elää. Saan kuulla olevani laiska, tyhmä, saamaton. Elämäni on ollut pelkkää taistelua 11 vuotiaasta saakka. En haluaisi tehdä sitä viimeistä tekoa läheisilleni, mutta olen aikalailla varma siitä, että olen liian heikko tähän maailmaan. Luonto karsii, eikö se niin mennyt? En usko että tulen koskaan elämään tasapainoista elämää. Olen pahoillani
Kommentit (17)
Älä tee sitä! Läheisesi tulevat kärsimään lopunelämänsä. Elämällä on vielä paljon hienoja asioita joita ei ole sinulle ehtinyt näyttää.
Haleja <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän, hae apua. Etsi terapeutti, joka osaa auttaa. Vaikeutesi eivät ole sinun vikasi, ja sinua voidaan auttaa. Sinun vaikeuksillesi on syy, ja kun opit ymmärtämään tekijät syyn takana, elämäsi muuttuu hyväksi. Minä lupaan!
Pelkästään suomessa on satoja tuhansia joilla on huonommin asiat kuin sinulla.
Olet vielä niin nuori, tiedät ja ymmärrät vielä varsin vähän itsestäsikään.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän, hae apua. Etsi terapeutti, joka osaa auttaa. Vaikeutesi eivät ole sinun vikasi, ja sinua voidaan auttaa. Sinun vaikeuksillesi on syy, ja kun opit ymmärtämään tekijät syyn takana, elämäsi muuttuu hyväksi. Minä lupaan!
Olen hakenut apua ja koska käyn kunnan kautta, en pysty terapeuttia vaihtamaan. Kunta tarjoaa myöskin max. 5 psykologi käyntiä ja nämä 5 ovat nyt täynnä. Eikä ole rahaa yksityiselle.Minulla on monia psyykkisiä oireita joita terapeutit ja lääkärit eivät edes tunnista koska ovat sen verran harvinaisia, ja täten he eivät myöskään osaa auttaa minua ongelmissani. Joudun usein itse valistamaan heitä minun sairauksista kun he eivät ole koskaan kuulleetkaan moisista. En halua kirjoittaa tähän että mitä koska sitten joku ehkä tunnistaa.. Mutta nämä näkyvät myös fyysisesti ulospäin mikä aiheuttaa häpeää ja pahaa oloa entistäkin enemmän. Mutta eipä tässä
ap..
hm..teinit soittelivat pekka saurin yölinjalle juuri tämäntyylisiä pilasoittoja..hope not
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hm..teinit soittelivat pekka saurin yölinjalle juuri tämäntyylisiä pilasoittoja..hope not
Nyt en ymmärrä mitään? Pila soittoja mielenterveysongelmista?
ap
Olisiko joku vertaistuki tai masennusryhmä?
Tietysti apu on tarpeen. Muista kuitenkin että sulla on omat aivot päässä eikä kukaan muu saa ulkopuolelta ohjata.
Vältä epäterveellisiä juttuja ja pidä itsestäsi huolta. Olet arvokas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku vertaistuki tai masennusryhmä?
Tietysti apu on tarpeen. Muista kuitenkin että sulla on omat aivot päässä eikä kukaan muu saa ulkopuolelta ohjata.
Vältä epäterveellisiä juttuja ja pidä itsestäsi huolta. Olet arvokas ihminen.
Olen jo parissa vertaistuki ryhmässä facebookissa mutta paha olo vain voimistuu niitä juttuja lukiessa. Viimeinen toivokin sammuu.
ap
Sama täällä.
Mulla alkoi ongelmat jo 9-vuotiaana ja nyt olen 26.
Ihan vanhempien takia täällä olen. Sitten kun heistä aika jättää niin todennäköisesti jättää minustakin heti kun saa vain asiat järjestettyä hyvin.
Sulle toivon kaikkea hyvää ja toivottavasti todella saat apua ja löydät onnen elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy olisiko sinulla oikeus Kelan korvaamaan terapiaan. Kerro läheisillesi, että sinulla on vaikeaa. Vaikeutesi eivät ole sinun syy, älä syytä itseäsi. Muista, että oot ihan huippu!
Ex-naisellani oli hyvin samanlainen tarina. Paitsi että hän haki lohtu pullosta. Fiksu nainen, vaati itseltään liikaa. Joutui ikäisenäsi "suljetulle" ja myöhemmin katkaisuhoitoon alkoholista. Nykyään hänellä menee hyvin. Älä sinäkään luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta! Olet oikeasti tärkeä ja arvokas 💜 vielä löytyy taho, josta saat apua. Olen ollut tosi ahdistunut ja toivoton vuosia, sitten löytyi oikea terapeutti ja syy pahaanolooni alkoi selvitä. Nyt teen työtä, jossa Autan muita samassa tilanteessa olevia. Ja löydän elämästä paljon iloa. Voimia ja rohkeutta sinulle ❤
Minulla tämä jatkuu koko elämän. Niin lohduttomalta kun se kuulostaakin niin sen kanssa pitää vain oppia elämään.
Joku päivä saattaa olla niin paha olla ettei minua enää sen jälkeen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdoitko vanhempiesi erotessa alkaa piilottaa omat tunteesi ja ajatuksesi sisällesi? Mä jouduin niin tekemään huonoissa kotioloissa kasvaessani, ja myöhemmin nuo kehoon varastoituneet tunteet ovat tulleet esille masennuksena, ahdistuksena, syömishäiriöinä sekä epämääräisenä fyysisenä oireiluna. Aloin voida paremmin vasta, kun löysin terapeutin, jolle voin kertoa kurjistakin tunteista ilman, että tämä yritti heti "korjata" minut ehdottelemalla milloin mitäkin "piristävää". Se on vain laastari, kun oikeasti tarvitsisi saada olla peloissaan, vihainen sekä surra. Noiden tunteiden vapauttamisen myötä olen tullut paljon tasapainoisemmaksi. Nykyään itsenäisesti esim. kirjoitan päiväkirjaa, piirrän ja meditoin vapauttaakseni tunteitani. Kuitenkin alussa olennaista oli se, että toinen ihminen pystyi "vain" kuuntelemaan murheitani. Siten opin, että tunteeni olivat tärkeitä, ja ansaitsin tulla kuulluksi. Monille ihmisille vaikeat tunteet ovat sietämättömiä ja niitä pyritään pakenemaan kivaan tekemiseen. Mun kokemus omalla kohdallani on, ettei se ole tervettä. Ennen pitkää ne pantatut tunteet alkavat vaivata tavalla tai toisella.
Toivon, että löydät oman tiesi ulos pimeydestä. Se tie voi olla pitkä, mutta sen kulkeminen on vaivan arvoista! Yksi askel kerrallaan <3
Ihan kuin omasta 18v kädestä... Nyt olen 23v ja voin sanoa että kaikesta selviää. Ei välttämättä ihan heti eikä seuraavat jään vuodet välttämättä ole niitä helpoimpia, mulla ainakin aikuistuminen ja traumojen käsittely vaati myös veronsa.
Mutta jos jaksat niin et tule katumaan ❤️ koita löytää ne asiat jotka tekee sut iloiseksi ja ota aikaa olla itseksesi
Vierailija kirjoitti:
Luonto karsii, eikö se niin mennyt?
Tuo on niiden todellisten heikkojen keksimää hölynpölyä. Siis niiden joilla ei ole kapasiteettia mihinkään monimutkaisempaan kuin väkivaltaan ja alistamiseen.
Voimia. Huominen kääntyy paremmaksi.