Pitäisikö kehopositiivisuus mielestäsi kieltää?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ylipainoiset-aliarvioivat-painoaan-…
Kehopositiivisuus käytännössä asettaa ihmisiä hengenvaaraan. Mielestäni se on varsin hyvä peruste kieltää ko. hulluus!
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
On aina olemassa ihmisiä joille on erittäin tärkeää henkisesti, että on joku ihan mikä tahansa ryhmä johon purkaa pahaa oloaan.
Oli kyseessä lihavat, työttömät, t-paikanhakijat, perussuomalaiset, maalaiset, kaupunkilaiset, kasvissyöjät, miehet, naiset, lapsettomat, uskonnottomat, uskovaiset, pienet, suuret, keltaiset tai punaiset.
Mitä meidän pitäisi tehdä näiden heikkojen ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat jonkun jota polkea alaspäin ja näin muka kohottaa itseään ylemmäs?
Ei kenenkään itsetuntoa voi väkisin nostaa. Etenkin kun ei ole tiedossa mikä itsetunto ongelman aiheuttaa.
Terapiaankaan ei voi käskeä, koska sinne on vaikea päästä ja ihminen ei sinne käskemällä mene.
Mun naapuri on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää tämä kehonegatiivisuuden lietsominen. Olen pitänyt itseäni liian lihavana ala-asteelta lähtien. Kulutin uskomattoman paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen kuinka riittämätön ja liian iso olen.
Ajattelin pitkälti yli parikymppiseksi olevani liian iso ja huonompi kuin laihemmat.
Kun katson nuoruuskuviani, ja tutkin sen ajan vaatteitani huomaan olleeni hyvin hoikka. Vyötäröni oli alle 60 cm. ALLE 60 senttiä!
Nyt olen lihava oikeasti.
Minua raivostuttaa kehonegatiivisuuden lietsominen ja kaikenlainen naisen kehon häpäisy ja esineellistäminen.
Kukaan ei ole toista arvokkaampi ja arvottomampi kehonkoostumuksen perusteella, vaan sillä miten toisia kohtelee.
Mutta jos itsekin vihaa sitä läskisyyttään. Mitä positiivista siinä on.
Menikö nyt vähän ohi pointti.
Ai jaa, kehopositiivisyysmäisyyshän siis rakastavat kun läskejään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johdonmukaisuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö kieltää se että ihminen osaa nähdä kehossaan hyviä puolia ja kauneutta ja arvostaa sen vahvuuksia vaikka siinä olisi myös epätäydellisyyksiä? No ei.
Pitäisikö se kieltää, että ihmiset näkevät myös alkoholismissa positiivisia piirteitä?
Alkoholismi on sairaus, ei siinä ole mitään positiivista, mutta alkoholismia sairastava ihminen voi silti olla hyvä ihminen, niin mieleltään kuin keholtaan. Onko sulla oikeasti näin vaikea ymmärtää että kehopositiivisuus on positiivisuutta kehoa kohtaan ei siinä olevaa ylimääräistä rasvaa kohtaan? Sairas ihminenkin on arvokas, sairastaa hän alkoholismia tai jotain muuta joka aiheuttaa sen että keho ei ole täydellinen.
Kehopositiivisuus on nimenomaan sitä, että pitäisi hyväksyä (akateemisen laiskan ja ruman pullukkanaisen) läski vartalo, olkoonkin että läskiys de facto on lukuisten yhteiskunnalle kalliiksi tulevien sairauksien takana.
Nämä sekopäät ovat menneet niin pitkälle, että lääkärikään ei kuulemma saisia kehottaa läskiä laihduttumaan, kun sekin on uhriryhmän nimeltä läskit sortoa.
No miten se, että sinä et tätä vartaloa hyväksy ja osoitat sen tälle naiselle, korjaa tämän ylipaino-ongelman?
Ei sitä mikään korjaa. Ainahan näiden pitää keksiä selityksiä omalle saamattomuudelleen. Kuin juopon juomiselleen.
On niin kiva lässyttää kehopositiivisuudesta ja mussuttaa hyvällä omalla tunnolla sipsejä samalla.
Jos paheksunnasta ja sen osoittamisesta lyttäämällä ei ole mitään hyötyä, miksi kyseinen pullukan arkkityyppisi ei saisi löytää kehopositiivisuuden kautta hyvää mieltä?
Löytävätkö he sen hyvän itsestään? Pillittävät televisiossa tuntikausia, että heitä ei hyväksytä. Kuka ei hyväksy, itseään he läskinsä kantavat ja nivelet paukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää tämä kehonegatiivisuuden lietsominen. Olen pitänyt itseäni liian lihavana ala-asteelta lähtien. Kulutin uskomattoman paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen kuinka riittämätön ja liian iso olen.
Ajattelin pitkälti yli parikymppiseksi olevani liian iso ja huonompi kuin laihemmat.
Kun katson nuoruuskuviani, ja tutkin sen ajan vaatteitani huomaan olleeni hyvin hoikka. Vyötäröni oli alle 60 cm. ALLE 60 senttiä!
Nyt olen lihava oikeasti.
Minua raivostuttaa kehonegatiivisuuden lietsominen ja kaikenlainen naisen kehon häpäisy ja esineellistäminen.
Kukaan ei ole toista arvokkaampi ja arvottomampi kehonkoostumuksen perusteella, vaan sillä miten toisia kohtelee.
Mutta jos itsekin vihaa sitä läskisyyttään. Mitä positiivista siinä on.
Menikö nyt vähän ohi pointti.
Ai jaa, kehopositiivisyysmäisyyshän siis rakastavat kun läskejään!
?????
Tarkoitatko että kehopositiivisuus= lihavuuden tavoittelu?
Joo, olet pihalla kuin lumiukko.
Kehopositiivisuus on tosi tärkeää. Olen itse 27-vuotias, painan noin 150kg. Mulla on myös yksi tyttölapsi joka on 8v ja painaa noin 70-90kg. Ei paino ole huono juttu. Hyvä vain. Itse syön paljon ruokaa koko ajan melkein ja lapseni myös. Ei kiloilla ole väliä. Rakkaudella vaan. Mieheni tosin valittaa painostani. Seksi ei onnistu kunnolla.
Kehopositiivisuus on turhan laaja sana. Sillähän tarkoitetaan yleensä vain vartalon ulkonäön hyväksymistä, ei esimerkiksi sitä, että joku hyväksyy omat sisäelimensä.
Voi huoh, lihavana teet näköjään kaiken väärin. Katsotaan pahalla jos syö, katsotaan pahalla jos ei syö (varmasti mättää roskaa kitaansa kun kukaan ei nää), katsotaan pahalla jos pukeutuu helteellä peittävästi (eikö kehtaa käyttää shortseja, senkin läski), katsotaan pahalla jos pukeutuukin paljastavasti ja kevyesti (miksei peitä läskejään), jos et liiku katsotaan pahalla (liikkuisit nyt senkin virtahepo), jos liikut niin katsotaan pahalla (hahaa se hikoilee kun liikkuu, läski läski) . Teet mitä tahansa niin väärin menee silti, vain koska olet ylipainoinen.
Kehopositiivisuutta tarvitaan, niin hoikat, pitkät, lyhyet, palovammaiset, pyöreät kuin muutkin.
Kaikkien kehoa pitäisi arvostaa eikä oppia inhoamaan kaikkea itsessään ja kohtelemaan kehoansa huonosti. Mieti kuinka surullista on vihata itseään vain ulkokuorensa vuoksi
Kehonnegatiivinen kirjoitti:
En ymmärrä, mitä kehonpositiivista on kakkostyypin diabeteksessä, rasvamaksassa, sydän- ja verisuonitaudeissa tai polven ja lonkan kulumissa. Aika negatiivista minusta.
Eipä niissä taudeissa mitään positiivista ole, mutta miksi sun pitäisi omaa kehoasi vihata, siis käytännössä itseäsi? Auttaisiko se sun kehoa paranemaan noista taudeista? Negatiivisuushan sairastuttaa lisää ihmistä, tutkittu asia.
Onpa taas typerä trolli. Lähes ilmiö kuin ilmiö niin aina löytyy porukkaa joka sen tulkitsee päin helvettiä. Kehopositiivisuuden perusidea on vaan ettei ihmisen tarvitse vihata itseään ulkonäkönsä vuoksi. Itsellä ainakin oman kropan hyväksyminen on auttanut pudottamaan painoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vissiin tiedä mitä kehopositiivisuus tarkoittaa kun kerta olettaa sen olevan lihavuuden ihannointia.
Aivan. Kehopositiivisuus: hyväksytään lihava keho, mutta ei lihavuutta - nerokasta!
Niin, se on sun keho, kaikkine vikoineen, kellään ei ole täydellinen, kuten ei kellään ole mielikään täydellinen, me olemme yksilöitä, ihmisiä, jokaisella omat vikamme, eikä sen takia tarvitse itseään vihata, ei edes kroppaansa.
Kehopositiivisuus on sitä, että ei haukuta lihavia. Ikävää, että kehopositiivisuuden myötä lihavia on haukuttu entistä enemmän. Ainakin meidän luokassa.
Ylipaino ei ole vaarallista vaan päinvastoin suojelee tietyiltä sairauksilta. Metabolinen oireyhtymä on huolestuttava, mutta sitä on enemmän normaalipainoisilla kuin lihavilla ihmisillä. Läskifobiasta pitäisi saada ainakin yhtä vähän yhteiskunnallisesti hyväksyttyä kuin transfobiasta.
Se on läskien vonkumista koko positiivisuus
Sellainen pointti vielä, että tosiaankin ylipainoinen (ei lihava) ihminen voi olla tosi hyvä kuntoinen ja terve. Meinaatteko tosiaan, että kaikki hoikat/normaalipainoiset ovat täysin terveitä ja huippukuntoisia? Herätkää pahvit...
Nykyään lihavuus on itse ihanuus, siis kun on kyse naisista.
Moni näkee itsensä todellisuutta hoikempana wc:n peilistä, koska valo tulee peiliin katsoessa useimmiten edestä ja ylhäältäpäin luoden varjon leuan alle.
Menikö nyt vähän ohi pointti.