Odottaako perintö?

Vit uttaako?

Yksi sikarikas ystäväni tekee kuolemaa, mutta on niin v-mäinen, että voi hyvin olla jättämättä mitään.

Ei oikeastaan, jos puhutaan ihan vakavasti, olen ehkä kautta historian sukuni varakkain.

Ap

Kolmasosa noin puolen miljoonan omaisuudesta tulossa.

Ennakkoperintöä olen saanut ja mieskin on, minulle on odotettavissa vähän lisääkin (toivottavasti ei vielä pitkään aikaan), miehelle tuskin.

Minulla on vain kaksi perintöä tulossa. Toisen koko on kutakuinkin tiedossa, valitettavasti, ei ehdi käyttää itseensä enää. Toisessa toivottavasti käyttää ennemmin itseensä ne vähäiset rahat kuin alkaa pihtaileen loppu elämänsä.

Häh? Ei ole tullut mietittyä. Vanhemmillani on kolme lasta ja ovat kuulemma testamentin tehneet. En suoraan sanottuna usko periväni heiltä mitään, lakiosan maksimissaan. Syynä se, että mieheni on aina tienannut enemmän kuin heidän miehensä. Asia ei kuulu minulle millään tavalla, toivon, että käyttäisivät rahansa vielä eläessään itseensä. On täysin vanhempieni oma päätös miten he rahansa jakavat, on aivan turhaa vaivata päätään sillä tai loukkaantua testamentista. Päätöshän on täysin heidän, varat ovat heidän. Se, miten perintö jakaantuu ei muuta mitään, turha siitä on kenenkään kanssa riitaantua. 

Veikkaan, että max 10000 saan, mutta eipä näistä voi varmaksi sanoa.

Saattaa olla, että saan isoäidiltäni jotakin. Hänellä on kaksi lasta ja välit menneet äitiini, joten voi olla, että minä ja sisarukseni saamme 25% mummon jäämistöstä ja äiti lakiosansa, koska me lapsenlapset olemme mummon kanssa ihan läheisiä. Tai sitten mummo antaa äitini veljelle lakiosan lisäksi koko vapaaosan eikä saada mitään. En tosin tiedä, mitä mummon perinnöstä jää jäljelle muuta kuin kiinteistö, hän alkaa selkeästi tulla vanhuudenhöperöksi ja sukulaisilla on täysi työ estää häntä esim tilailemasta kaikkea, mitä hänelle mainostetaan. Asiaa ei helpota se, että mummolla on tietokone, ja tolkuttamisesta huolimatta on pari kertaa mennyt "olet voittanut arpajaisissa" -sähköpostihuijauksiin. Kaupoista ostaa myös "varalle" tavaraa, jota ei kaiken järjen mukaan tarvitse, esim kun pitää ostaa narua johonkin koristelupuuhiin, ostaa vähintään 10 erilaista kerää, vaikka tarvitsee metrin verran.

Älkää turhaan odottako, tuhlaamme kaiken.

Ehkä jotain 40 000 euroa on tulossa äidiltäni.  Isältä varmaan 10 000 euroa. Mutta toivon, ettei niitä tule vielä piiiiiitkään aikaan. Äitini on nyt 70 vuotias ja soisin hänen elävän vielä ainakin 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla, että saan isoäidiltäni jotakin. Hänellä on kaksi lasta ja välit menneet äitiini, joten voi olla, että minä ja sisarukseni saamme 25% mummon jäämistöstä ja äiti lakiosansa, koska me lapsenlapset olemme mummon kanssa ihan läheisiä. Tai sitten mummo antaa äitini veljelle lakiosan lisäksi koko vapaaosan eikä saada mitään. En tosin tiedä, mitä mummon perinnöstä jää jäljelle muuta kuin kiinteistö, hän alkaa selkeästi tulla vanhuudenhöperöksi ja sukulaisilla on täysi työ estää häntä esim tilailemasta kaikkea, mitä hänelle mainostetaan. Asiaa ei helpota se, että mummolla on tietokone, ja tolkuttamisesta huolimatta on pari kertaa mennyt "olet voittanut arpajaisissa" -sähköpostihuijauksiin. Kaupoista ostaa myös "varalle" tavaraa, jota ei kaiken järjen mukaan tarvitse, esim kun pitää ostaa narua johonkin koristelupuuhiin, ostaa vähintään 10 erilaista kerää, vaikka tarvitsee metrin verran.

Kannattaisi hakea mummolle edunvalvojaa.

On, mutta toivottavasti ei vielä moneen vuoteen. Vanhempani ovat jo 90+ , mutta toivoisin heidän elävän 100+, jos vain pysyvät terveinä.

Tiedoksi kaikille perinnön odottajille: Meistä kukaan ei tiedä lähtöjärjestystä. Kannattaa siis keskittyä omiin rahoihin ja toivoa, että vanhemmat nauttivat tienaamistaan rahoista parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tulee, ja se suorastaan ahdistaa nykyään. Leskeytymisensä jälkeen äitini lempipuuhaa on ollut kuoleman tekeminen ja tulevan perintöni suunnitteleminen (olen ainoa lapsi). Ymmärrän että hän varmaan tuntee itsensä yksinäiseksi ja tulevan kuolemansa suunnitteleminen ehkä jotenkin rauhoittaa, ja hyvähän se on jollain tavalla asioista sopia, mutta hän on kuitenkin hyväkuntoinen 70-kymppinen joka hyvinkin elää vielä toistakymmentä vuotta joten asiasta jauhaminen koko ajan tuntuu täysin ylimitoitetulta. Ei kai nyt kuitenkaan tarvitse koko ajan miettiä mm. mitä minulla on säästössä ja mitä likviditeettiä häneltä jää perintöverojen maksuun, vai tarvitseeko jotain - ja jos, niin mitä -myydä. :O

Olen ainoa lapsi. Toisen vanhempani olen jo perinyt ja sillä on rahoitettu puoliksi asuntomme (puolet lainaa). Toinen vanhempi on hyvässä kunnossa joten ei odotettavissa lähiaikoina, mutta aikanaan, sen voisin siirtää suoraan omille lapsille (ei mittavaa omaisuutta mutta asunto ja säästöjä). Lähivuosina lisäksi iäkäs sukulainen on testamentannut kaikki säästlnsä ja sijoituksensa minulle, arviolta 300 000.

Mutta kuten sanottu lähtövuoroa ei tiedä, edellä todettu on faktaa mutta ei sitä tulevaisuudeta koskaan tiedä eli noiden odotuksessa ei eletä vaan itse tienaten.

Ei, koska asunto myytiin jotta vanhempi saisi mahdollisimman hyvää hoitoa yksityisessä palvelukodissa.

Ei. Muuten olisi tulossa, mutta olen jo nyt liian vanha ottamaan vastaan. Hypätköön yhden sukupolven yli, kun voin lahjoittaa osani lapsilleni maksamatta itse perintöveroja.

Sain toisen vanhemman kuollessa 67.000e. Olen salaa silmännyt jäljellä olevan omaisuusluetteloita ja sieltä on tulossa ainakin 50.000 lisää verojen ja hautauskustannusten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sain toisen vanhemman kuollessa 67.000e. Olen salaa silmännyt jäljellä olevan omaisuusluetteloita ja sieltä on tulossa ainakin 50.000 lisää verojen ja hautauskustannusten jälkeen.

Anna vähän. Sinä saat kuitenkin noin paljon ja minä en mitään. Ja samalaisesta vitusta on molemmat alastomana tähän maailmaa synnytty, et yhtään sen parempana.