Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa & tsempatkaa eronnutta petettyä please
13.01.2019 |
Istun kotona ja itken. Mielestäni tein rohkean ja oikean teon, kun jätin miehen, joka petti ja valehteli.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin työ. Ei ystäviä eikä aikaa harrastuksille. Työt jatkuu vielä ainakin puoli vuotta näin kuormittavana, etten ehdi/jaksa edes aloittaa harrastusta jossa tapaisin ihmisiä. Olen ihan yksin enkä voi lopettaa itkemistä. Väkisin tulee mieleen, että olisi ollut parempi silti jatkaa suhdetta että olisi edes joku.
Olen koko ajan vaarassa tarttua puhelimeen ja ottaa yhteyttä mieheen. Varmaan liehuu jossain jo uusien naisten kanssa. Miten voisin olla tekemättä virhettä? Töitä pitäisi tänäänkin koko päivän kotoa käsin tehdä mutta ajatukset ei pysy kasassa. Ahdistus on sietämätön.
Kommentit (13)
Kumpi kuulostaa paremmalta:
a) Minulla ei ole ystäviä, aikaa, harrastuksia eikä miestä.
b) Minulla ei ole ystäviä, aikaa, harrastuksia, mutta on minulla sentään mies, joka pettää ja valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet edes ajautunut tuollaiseen jamaan, ettei ole ystäviä?
Plus että en usko pätkääkään, että kenelläkään on niin kuormittava työ ettei ole aikaa pari kertaa viikossa käydä esim.jumpassa.
Ei kukaan voi olla noin riippuvainen parisuhteesta...etenkään sellaisesta jossa ei edes ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet edes ajautunut tuollaiseen jamaan, ettei ole ystäviä?
Plus että en usko pätkääkään, että kenelläkään on niin kuormittava työ ettei ole aikaa pari kertaa viikossa käydä esim.jumpassa.
Ei kukaan voi olla noin riippuvainen parisuhteesta...etenkään sellaisesta jossa ei edes ole rakkautta.
No muutamia sellaisia etäisempiä on, joille voi ehdottaa tapaamista ehkä muutaman kuukauden välein. Voihan siitä sitten yrittää tiivistää, mutta tosiasia on, että työssäkäyvät ihmiset ovat aika kiireisiä ja kaikilla on omat menot ja murheet. En halua ainakaan olla takertuva nyt, kun itsellä on vaikeaa.
Olen ainakin aiemmin ollut myös aika joustava ja myötäilijä, niin pehmeä, että "ystäväkseni" on tullut usein ihmisiä, jotka käyttävät ystävyyttä hyväkseen. Pyytävät palveluksia ja peruvat tapaamisia, koska minähän ymmärrän. Kun sitten aloin pitämään rajoistani kiinni, nämä ihmiset ovat jääneet pois elämästäni.
Suhteessa olin varmaan myös aiemmin liian joustava, mutta perustelin sen itselleni sillä, että miehellä oli aiemmin vaativampi työ. Nyt minulla on vaativa työ, eikä ketään tukena. (Työni on muuten sellaisessa paikassa, ettei ole mahdollisuutta lähteä jumppaan työpäivän päätyttyä.)
Olen riippuvainen toisista ihmisistä, tietenkin. En juuri tuosta parisuhteesta, jonka lopetin. Mutta kun tilalle ei ole muuta, niin aika heikoilla olen.
Ja kyllä meillä rakkautta oli. Minä rakastin ja hänkin väitti rakastavansa, väittää vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko toimintapainotteinen laastarisuhde?
Pelataan tammea, kokkaillaan ja naiskennellaan.
t. pula-ajan Tsoots Kluuni
Harmillista, että en pysty laastarisuhteeseen enkä seksiin ilman tunteita. Olen yrittänyt ryhtyä sellaiseen, mutta en pysty lähtemään kenenkään matkaan baarista tai tuomaan ketään luokseni noin vain ilman pitempää tutustumista. Seksin kaipuu on kyllä kova, mutta siihen ei ole nyt ratkaisua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet edes ajautunut tuollaiseen jamaan, ettei ole ystäviä?
Plus että en usko pätkääkään, että kenelläkään on niin kuormittava työ ettei ole aikaa pari kertaa viikossa käydä esim.jumpassa.
Ei kukaan voi olla noin riippuvainen parisuhteesta...etenkään sellaisesta jossa ei edes ole rakkautta.
No muutamia sellaisia etäisempiä on, joille voi ehdottaa tapaamista ehkä muutaman kuukauden välein. Voihan siitä sitten yrittää tiivistää, mutta tosiasia on, että työssäkäyvät ihmiset ovat aika kiireisiä ja kaikilla on omat menot ja murheet. En halua ainakaan olla takertuva nyt, kun itsellä on vaikeaa.
Olen ainakin aiemmin ollut myös aika joustava ja myötäilijä, niin pehmeä, että "ystäväkseni" on tullut usein ihmisiä, jotka käyttävät ystävyyttä hyväkseen. Pyytävät palveluksia ja peruvat tapaamisia, koska minähän ymmärrän. Kun sitten aloin pitämään rajoistani kiinni, nämä ihmiset ovat jääneet pois elämästäni.
Suhteessa olin varmaan myös aiemmin liian joustava, mutta perustelin sen itselleni sillä, että miehellä oli aiemmin vaativampi työ. Nyt minulla on vaativa työ, eikä ketään tukena. (Työni on muuten sellaisessa paikassa, ettei ole mahdollisuutta lähteä jumppaan työpäivän päätyttyä.)
Olen riippuvainen toisista ihmisistä, tietenkin. En juuri tuosta parisuhteesta, jonka lopetin. Mutta kun tilalle ei ole muuta, niin aika heikoilla olen.
Ja kyllä meillä rakkautta oli. Minä rakastin ja hänkin väitti rakastavansa, väittää vieläkin.
Sori mutta multa ei heru sympatiaa tällaisille marttyyreille. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki itsellesi oma elämä. Olet heittänyt miehen ulos, koska hän pettää sua, mikä saa sut kuvittelemaan että hän sua jotenkin rakastaa?
Yhyy, mulla ei ole aikaa harrastaa eikä ketään kavereita..voi kyynel. Muuta ne asiat äläkä ulise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet edes ajautunut tuollaiseen jamaan, ettei ole ystäviä?
Plus että en usko pätkääkään, että kenelläkään on niin kuormittava työ ettei ole aikaa pari kertaa viikossa käydä esim.jumpassa.
Ei kukaan voi olla noin riippuvainen parisuhteesta...etenkään sellaisesta jossa ei edes ole rakkautta.
No muutamia sellaisia etäisempiä on, joille voi ehdottaa tapaamista ehkä muutaman kuukauden välein. Voihan siitä sitten yrittää tiivistää, mutta tosiasia on, että työssäkäyvät ihmiset ovat aika kiireisiä ja kaikilla on omat menot ja murheet. En halua ainakaan olla takertuva nyt, kun itsellä on vaikeaa.
Olen ainakin aiemmin ollut myös aika joustava ja myötäilijä, niin pehmeä, että "ystäväkseni" on tullut usein ihmisiä, jotka käyttävät ystävyyttä hyväkseen. Pyytävät palveluksia ja peruvat tapaamisia, koska minähän ymmärrän. Kun sitten aloin pitämään rajoistani kiinni, nämä ihmiset ovat jääneet pois elämästäni.
Suhteessa olin varmaan myös aiemmin liian joustava, mutta perustelin sen itselleni sillä, että miehellä oli aiemmin vaativampi työ. Nyt minulla on vaativa työ, eikä ketään tukena. (Työni on muuten sellaisessa paikassa, ettei ole mahdollisuutta lähteä jumppaan työpäivän päätyttyä.)
Olen riippuvainen toisista ihmisistä, tietenkin. En juuri tuosta parisuhteesta, jonka lopetin. Mutta kun tilalle ei ole muuta, niin aika heikoilla olen.
Ja kyllä meillä rakkautta oli. Minä rakastin ja hänkin väitti rakastavansa, väittää vieläkin.
Sori mutta multa ei heru sympatiaa tällaisille marttyyreille. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki itsellesi oma elämä. Olet heittänyt miehen ulos, koska hän pettää sua, mikä saa sut kuvittelemaan että hän sua jotenkin rakastaa?
Yhyy, mulla ei ole aikaa harrastaa eikä ketään kavereita..voi kyynel. Muuta ne asiat äläkä ulise.
En sympatiaa pyytänytkään, vaan tsemppausta ja apua, kenties saman kokeneilta. Ivailu ei apua tai tsemppausta ole. Ja tosiaan, olen sellaisessa työssä (paikassa), ettei harrastusmahdollisuuksia ole. Tuo tilanne muuttuu aikanaan, sitten tietysti pääsen aloittamaan aikomani harrastuksen.
AP,älä välitä tuosta yhdestä ilkeilijästä.Tunnevammaiset viihtyy naillä palstoilla koska täällä ne pääsee pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi asiat menivät niin kuin ne menivät?
Jos nyt näin jälkikäteen ajatellen mitä olisit voinut tehdä eri tavalla kuin teit vai olisiko sillä ollut mitään merkitystä?
Oliko teillä mielestäsi riittävästi yhteistä aikaa, läheisyyttä, seksiä jne.
Minkä ikäisiä olette, sinä ja ex-miehesi?
Suklaa on paras lääke sydänsuruihin, hetken huulilla ja ikuisesti vyötäröllä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy! Ansaitset parempaa, joten lakkaa haikailemasta petturin perään! Olet hyvässä työssä, tee se hyvin, mutta älä anna sen muodostua koko elämäksi. Mikä voi olla sellainen työ, joka estää kaikki harrastukset? Et kai sentään työskentele 24/7? Ota selkeä vapaa-aika ja mieti mikä liikuntamuoto siihen sopisi. Kävely, hiihto, sali ovat aika joustavia jollei ryhmäliikunta onnistu. Käy leffassa, kahvilassa, kirjastossa, konsertissa, teatterissa, älä eristäydy! Yksin voi mennä melkein mihin vaan, ja ehkä niitä kavereitakin löytyy.
Äläkä märehdi mennyttä, yritä oppia siitä ja jatka reippaasti eteenpäin!
Meinasin jo ehdottaa että hanki koira tai kissa, vaikkapa tuttavalta lainaksi pahimman ajan yli. Mutta kun teet koko ajan töitä, niin ei kai sulla oo aikaa lemmikillekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Paitsi että mulla ei ole edes työtä. :( Eksän kanssa siis yhteinen yritys, nyt joudun työllistämään itseni tai jotain.
Just kymmenen minuuttia sitten mietin, että olisipa ihanaa jos mulle joskus vain TAPAHTUISI jotain kivaa. Tänäänkin koko päivän olen siivonnut ja laitellut asuntoa, ja tuleehan siitä kiva. Kun olen itse tehnyt. Mutta olisi ihanaa jos joskus tapahtuisi edes sattumalta joku isompi kiva juttu.
Tuntuu että mulle sattuu vaan paskaa, paska ex-mies, sairauksia, paskat tulot, joku kuolee...you name it. En muista koska mulle olisi tapahtunut jotain kivaa, aina jos on jotain yllättävää niin se on ikävää. Viimeisin yllätys hammassärky, huomiseksi varattu särkyaika.
Kiinnostaisiko toimintapainotteinen laastarisuhde?
Pelataan tammea, kokkaillaan ja naiskennellaan.
t. pula-ajan Tsoots Kluuni