Lapsi 7v eikä osaa R-äännettä
Ollaan käyty puheterapiassa ja koululaisten R-ryhmässä, kotiharjottelua takana kohta vuosi. Pute antaa nihkeesti aikoja (1krt/kk), koska korostaa kotiharjottelun merkitystä, mutta niin lapsi kuin vanhemmat turhautuneet harjotteluun, koska edistystä ei tunnu tapahtuvan 😩
Kertokaa omista kokemuksistanne. Kauanko ja mitä vaati R-äänteen oppiminen?
Kommentit (32)
No hätä, onhan noita aikuisiakin jotka ei osaa ja hyvin on elämässään pärjänneet
Kannattaa harjoitella, ettei syrjäydy kiusaamisen takia. Harrastukset panisin tauolle ja käyttäisin ajan ärräilyyn.
Tunnen aikuisen joka ei osaa sanoo L eikä R kirjainta..
Vierailija kirjoitti:
En oppinut. 42 vuotta olen pärjännyt ihan hyvin ilman ärrää.
Saanko tiedustella, mistä alapeukku? Olisiko elämäni kuulunut mennä jollain tavalla pyrstölleen siksi, etten oppinut ärrää?
Olen 23- vuotias enkä ärrää osaa vieläkään. Kieleni jänne on siihen liian lyhyt. Eikä se ole maailman loppu ollut, eikä este millekkään.
Tarja Halosellakin on r -vika. Ja ihan presidentiksikin valittiin.
Jotkut ei vaan opi sitä, mielestäni siinä ei oo mitään väärää. Muutenkin kaikki koitetaan samaan muottiin pistää kokoajan, erilaisuutta ei hyväksytä.
Mun mielestä äänne virheet nyt vaan on ja kuuluu joidenkin identiteettiin.
Esikoulussa. Ensin opeteltiin d-alkavia ja sisältäviä lauseita. Eli lapsi toisi pitkin päivää lauseita. Auton kyydissä treenattiin 5 minuuttia ja uudestaan tunnin päästä. Kun d-kirjain alkoi luonnistua siirryttiin r-kirjaimen ja aloitettiin hokeminen uudestaan. Lauseet olivat tyyliä: Risto Räppääjä räppää ratikassa. Kuukausi meni ja lapsi oppi r-kirjaimen. Eli jos rakennevikaa ei ole niin tiheällä ja säännöllisellä harjoittelulla oppii r-kirjaimen.
Jaaaa-a, itse olen 30 vuotta pärjännyt ilman, että osaan oikeaoppisesti lausua r:n.
Kaikenmaailman puheterapeuteilla jouduin käydä tyyliin 2-3 krt/ vko 6 vuoden ajan. Siis koko alakoulun, aina kesken äidinkielen ja kuvaamataidon tunnin lähdin lopputunniksi viereisessä rakennuksessa sijaitsevaan puhekouluun. Muistaakseni kolmannen vuoden kohdalla en olisi itse enää millään halunnut mennä (tämän lisäksi kävin yhtenä iltana viikossa jollain yksityisellä puhespesialistilla mikälie olikaan) MITÄÄN edistystä ei ollut tapahtunut, en itse kokenut tuota puhevikaa minään ongelmana, minua ei koskaan kiusattu siitä tai mitään. Mutta äitini jankutti miten häpeää puhetyyliäni, ja muutenkin sai minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelvottomaksi ellen sitä ärrää opi. Kuudennella luokalla olin puheterapeuttini mukaan itse kehittänyt tämmöisen ”täryttömän ärrän” puheeseeni, eli se ärrän täräytys puuttuu, mutta muuten se on tunnistettavissa puheessani ärräksi. En siis sano ällä :D ja kyllähän sen huomaa että joku ärrävika minulla on, mutta ei haittaa ja puheestani saa kyllä selvää.
Halusin vain sanoa, että ei kaikki sitä ärrää opi ikinä. Ethän syyllistä ja painosta ja panettele lastasi, vaikka hän ei sitä oppisikaan. Suurimmat traumani tähän ärrän oppimattomuuteen liittyen koskee juurikin tuota äitiäni ja hänen suhtautumistaan puheeseeni.
Meillä 6-veellä r on ollut siinä hilkulla jo varmaan 3 vuotta. D:n on osannut kunnolla jo varmaan siitä asti kun oppi puhumaan. Vaikealta tuntuu :/ kotiharjoituksia ollaan tehty, tosin pitäisi tehdä aktiivisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6-veellä r on ollut siinä hilkulla jo varmaan 3 vuotta. D:n on osannut kunnolla jo varmaan siitä asti kun oppi puhumaan. Vaikealta tuntuu :/ kotiharjoituksia ollaan tehty, tosin pitäisi tehdä aktiivisemmin.
Meillä ihan sama juttu...
Menkää hyvälle korvalääkärille tarkistuttamaan kielijänne etenkin jos kieli vaikuttaa yhtään lyhyeltä.
Tiedän yhden seiskaluokkalaisen, joka sanoo ärrän ällänä. Ihan karmean kuuloista, kun 165 cm poika puhuu kuin vauva. Ei pahalla, mutta ei hyvälläkään.