Mikä on mielestäsi sopiva ikäero lapsilla? Onko esim. 1v9kk liian vähän?

Meillä on 2-v 4kk ikäeroa, enkä todellakaan ymmärrä tota argumenttia.

Vierailija:

hyvä asia.. ei voi olla vanhemmista eikä esikoisesta eikä kyllä kuopuksestakaan, kukaan ei saa osaansa eikä sitä mitä tarvitsee.

meillä ikäeroa 6 vuotta ja todella hyvä ratkaisu!

vaikka alun kaaos on nyt helpottanut kun tyttö on reilun 4kk niin on tämä aikamoista elämää siltikin. Se ei tässä vaiheessa helpota että lapsista tulee läheisiä, kun jokainen arkipäivä olen yksin lasten kanssa niin oma jaksaminen on kyllä koitoksella. Vaipanvaihto kahdelle ei todellakaan ole se vaikein asia mielestäni, vaan yksinkertaisesti se jatkuva riittämättömyyden tunne kun kaksi pientä tarvitsee kuitenkin koko ajan minua niin aina toinen jää pienemmälle huomioinnille. Taapero voi joutua kasvamaan kohtuuttoman " isoksi" vaikka itsekin on vielä tosi pieni.



Toisaalta jos vanhempi lapsista on uhmaiässä niin on sekin omalla tavalla raskasta. Nyt taaperoa voi vielä huijata erilaisin keinoin eikä tahtoikä ole rasittanut vielä.



Riippuu siis paljon millaisia itse olette vanhempina. Saatko mieheltä apua kotitöihin... riittääkö sinulle vähäisetkin unet kun molemmat lapsista saattaa yöllä valvottaa? Jokainen tekee päätöksensä itse, meille kakkonen tuli täytenä yllätyksenä joten emme voineet hänen ajankohtaansa päättää.



Hyvää tässä kuitenkin on ollut se, että olemme saaneet paljon apua läheisiltämme koska he tietävät että kahden pienen kanssa on rankkaa.

eikä käyttänyt vaippoja ollenkaan enää siinä vaiheessa. Ja nyt kun vauva on 9kk, ottaa tätä jo tosi mainiosti mukaan omiin touhuihinsa, ja veljeksillä on mahtavan hauskaa keskenään.



Todella hyvä ikäero, mutta tietysti meillä oli esikoisen luonne " tiedossa" , ja aika yllätys olisi ollut, jos olisi kamalan mustikseksi heittäytynyt.

Niin, kyllä meillä ainakin esikoinen tunsi mustasukkaisuutta vaikka oli vasta 1v4kk!! Hän otti vauvan tulon todella rankasti, itki öisin minua jos olin imettämässä eikä isin läheisyys kelvannut. Kesti viikkoja ennen kuin sain häneen taas luottamuksen takaisin että välitän hänestä paljon.



Miksi muuten kaikki pelkäävät lapsen mustasukkaisuutta? Se on ihan normaalia, joku psykiatri kuvasi asiaa niin että kun perheeseen tulee uusi lapsi niin se on sisarukselle yhtä kova pala kuin se että kahden aikuisen väliin tulisi kolmas aikuinen. Mustasukkaisuutta tuntee myös aikuiset joten siinä mielessä on ihan joidenkin harjoitella tuon tunteen läpikäymistä lasten kautta jos esim. perheessä liian mustasukkainen mies :)

Eikö se ole täysin normaalia ja kuuluu kuvaan esikoisen iästä riippumatta? Se, miten voimakasta se on, riippuu varmasti monesta tekijästä.

kasvavat ja kasvattavat toisiaan läheisemmiksi. Eka vuosi 2 lapsen kans voi olla aika rankkaa, mutta se helpottaa siitä lahtien jatkuvasti ja muuttuu mukavammaksi. Jos esikoinen on fiksu ja rauhallinenkin, hän opastaa toista samoille jäljille. Jos esikoinen on villi kuin suden hännästä, pidempi ikäero voi olla järkevämpi. Enpä suosittelis kuitenkaan yli 3v ikäeroa, koska silloin aletaan kasvatella kahta ainokaista.

voi ottaa helpommin ja laiskemmin. Minulla veljeni kanssa 6 v ikäero ja erilleen ollaan kasvettu aivan liikaa. Ei ollut lapsuudessa leikkikaveria, ja minun 6v uhma oli ankara, ja katkera kun olin ollut ainokainen kunnes äiti olikin yhtäkkiä kiinni vauvassa kokoajan.

No meillä vauva 7 kk ja isompi täyttää pian 2 eli 14 kk ikäeroa..



Ihan on ollu kivaa! Välillä väsyttää mutta niin kai kaikkia isiä ja äitejä. Nautin kuitenkin äitiydestä. Tämä sopii meille ja miehellä olis jo hinku saada kolmas pentu.



Molemmat lapset on ollu " kilttejä" ; siis nukkuu, syö ja kakkaa.. Ei paljoa turhia itketä. Osaa nukkua mekkalassakin!



Kannattaa tosiaan miettiä et mitä jos esikoinen hakkaa pientä vauvaa tavaroilla, vauvalla olis koliikki, molemmilla vatsatauti viikon (meillä oli viime viikon) niin jaksaako sen.

Ei ole hyvä ajatella että muutkin jaksaa, koska kaikilla on eri tavat toimia ja kaikilla on erilaiset pinnat. Asenne vaihtelee.. Joku ei jaksa herätä sekä isomman yöheräilyihin että vauvan itkuiluun. Ei jaksa vaihtaa neljiä kakkavaippoja tunnin sisällä (monesti meillä aamurutiinia), vaatteita menee pesuun kun tulee vaipoista ohi, ruokaa tippuu, oksennusta ja pulautusta -sitä loan määrää vois välillä kärrätä naapuriin saakka! :)) Sitten tarttee tietty siivota, tehä ruokaa, huilata itte, hoitaa parisuhdetta..



Jos 12 sanoo ettei olisi ottanu tällästä ikäeroa -hullunhommaa- niin hän ei tätä jaksaisi ja se hänelle sallittakoon!



Aina välillä sattuu ja tapahtuu mutta kaikki pitää jaksaa, itte turvaudun huumoriin. Koti on tehty mahdollisimman turvalliseksi paikaksi, tarttee miettiä asioita ryömijän ja kiipeilijän näkökulmasta..

Lasten nopeudella mennään.

aivan ihanalta :). Niin lapsille kuin vanhemmillekin.

meillä on esikoinen nukkunut ihan alusta asti yöt todella hienosti ja ollut muutenkin helppo vauva. kipeänä ei ole vielä ollut. työpäivän jälkeen myös mies hoitaa lasta ja osallistuu oma-aloitteisesti kotitöihin, paitsi ruoanlaittoon. mies selviää vähillä yöunilla, vähemmillä kuin minä. pelkään eniten, että kakkonen olisi koliikkilapsi, mutta hänhän voi olla koliikkivauva vaikka ikäero olisi mikä tahansa. kiitos kun olette vastailleet!

Me aateltiin ettei esikoista helpompaa lasta olekaan mutta erehdyttiin kun kakkonen on..



Meillä esikko oli terve kunnes juuri vauvan kotiuduttua sai lenssun joka tarttui viikon vanhaan vauvaan ja sairaalaan menin vauvan kanssa pian kotiutumisen jälkeen.. Mies oli isyyslomalla pari viikkoa (5 päivää oltiin sairaalassa, pari kotona ja viikoks sairaalaan) eli aika hyvin isä sai hoitaa flunssasta esikoista kotona ja minä imettelin vauvaa sairaalassa.

Se siitä yhteisestä alusta! :D



Nykysin kun yksi saa jostain pöpön niin se aika hyvällä varmuudella on myös toisellakin. Onneksi me vanhemmat ollaan vältytty vielä sairauksilta..



Jos teistä tuntuu että uusi vauva olisi hyvä juttu niin tehkää vauva! :)



Raskausajalta muistan miten sätin itseäni kun en jaksanut lähteä mahan ja vauvan kanssa ulos tai leikkiä lattialla. Sitten vauva syntyi ja taas väsytti.. Mutta ne ajat menee ohi!



31

Omani on nyt 3v ja nyt harkitsemme pikkukakkosen yrittämistä. EI olisi tullut pieneen mieleenkään käydä toista yrittämäänkään kun esikoinen oli pieni. Uhmaikä on ollut aika rajua ja ajatuskin siitä, että olisi pitänyt samalla hoitaa pientä vauvaa tai omaa tahtoaan esille tuovaa taaperoa, saa niskakarvat kauhusta nousemaan pystyyn.



Et harkitkaa jaksatteko kahta pientä, joista toinen on uhmaiän kynnyksellä. Sitten on turha enää napista jaksamisesta..

kyllä sitä saa napista vaikka olis 10 lasta. Ihan kun elämä olis sellasta että kun tekee yhden päätöksen niin siitä ei sitten koko loppuelämässään saa sanoa mitään huonoa.



Haloo? Ja tarviiko sitä olla niin kapeaperspektiivisiä. Vaikka ekat kolme vuottakin olisi vaikeita niin kun katsoo seuraavia 20 vuotta niin pieni ikäero _voi_ olla mukavampi.



2-vuotisuhma ei ole ainoa uhma. Uhmia voi olla 3-, 4-, 5- 6- 7-vuotiaanakin. Ei tietty yhdellä lapsella kaikkia noita mutta on täysin mahdotonta aavistaa millainen lapsi on 4-vuotiaana. Meidän esikoisella ei ollut yhtään 2-vuotisuhmaa vaan uhma tuli 4-vuotiaana.



Mustasukkaisuudesta, esikoinen on takuulla mustis AINA vauvasta, olipa isompi minkäikänen tahansa. Toki tapa millä sen näyttää vaihtelee iän mukaan.



Sairauksia tulee aina ja kun on useampi lapsi niin ne tarttuu toiselta toiselle. Emmä nyt tiiä onko siinä eroa jos sairastava esikoinen on 2-vuotias tai 5-vuotias.

Tottakai ne voi olla raskaita. Mulla ja siskolla on ikäeroa 7v ja ei koskaan olla sillleen oltu läheiset. Hyvissä väleissä kyllä mutta siihen se jää. Kun katson miestäni ja hänen 2 vuotta nuorempaa siskoa niin nämä kaksi ovat aivan toisenlaisissa väleissä: he ovat todella läheisiä, tekevät yhdessä, kertovat toisilleen jne jne. Ovat aina olleet, koko kouluiän hengailivat yhdessä kaveriporukassa jne.



Varmasti minun vanhempani pääsivät helpommalla kun minä olin pieni mutta mutta... No, mitä mieltä olette?



Jep, vauva voi olla koliikkivauva tai mitä vaan mutta hätä keinot keksii, sen lisäksi jos vauva on todella vaativa niin äiti on joka tapauksessa väsynyt.

Vierailija:

kasvavat ja kasvattavat toisiaan läheisemmiksi. Eka vuosi 2 lapsen kans voi olla aika rankkaa, mutta se helpottaa siitä lahtien jatkuvasti ja muuttuu mukavammaksi. Jos esikoinen on fiksu ja rauhallinenkin, hän opastaa toista samoille jäljille. Jos esikoinen on villi kuin suden hännästä, pidempi ikäero voi olla järkevämpi. Enpä suosittelis kuitenkaan yli 3v ikäeroa, koska silloin aletaan kasvatella kahta ainokaista.

Meillä on kokemusta niin pitkästä kuin myös lyhyestä ikäerosta. Mielestäni molemmissa on puolensa ja vaikea sanoa kumpi on parempi. Tai onko niin edes... :)

Oman siskon kanssa on pitkä ikäero enkä kyllä koe ettemmekö olisi silti läheiset. Minusta se läheisyyden tunne muodostuu lopulta jostain muusta kuin siitä ikäerosta.

Tähän ap:n kysymykseen ei ehkä ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa ja selviytymiskeinonsa. Ne pitää vaan osata tiedostaa etukäteen :)