Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi ette kannata eutanasiaa?
11.01.2019 |
Älkää perustelko raamatulla tai ylipäätään uskonnolla, ne perustelut on kaikki kuullut jo moneen kertaan.
Kommentit (54)
Ne jotka eivät kannata eutanasiaa, ovat kylmiä ja tietämättömiä asioista. Harmittaa niiden puolesta kenelle eutanasia olisi ajankohtainen, että joutuvat kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän mielestänne oikein, että vanhan ja sairaan ihmisen annetaan kuolla vaikka keuhkokuumeeseen, eikä aloiteta hengityskonehoitoa, vaikka nuoremmalle ja terveemmälle näin tehtäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Koska terveydenhuollon tehtävä on ylläpitää elämää eikä tappaa ihmistä.
Siksi terveydenhuolto tappaa kuolemansairaat hitaasti näännyttämällä eikä kerralla inhimillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne oikein, että vanhan ja sairaan ihmisen annetaan kuolla vaikka keuhkokuumeeseen, eikä aloiteta hengityskonehoitoa, vaikka nuoremmalle ja terveemmälle näin tehtäisiin?
tässä huomataan taas tietämättömyys mistä kärsivät kärsii... Eutanasiaa ei käytetä tälläisiin tilanteisiin.. valoja päähän tai opiskelemaan aiheesta...
Vierailija kirjoitti:
Varmasti se olisi joissakin tapauksissa inhimillisin ratkaisu- sen tietää jokainen joka on istunut syöpään kuolevan ihmisen vierellä. Vaikka sanotaan että humaanisti annetaan kipulääkettä/ nukutetaan loppuvaiheessa niin silti ainakin näissä terveyskeskuksen sairaaloissa lääkitystä ei anneta tarpeeksi. Kamalaa kuunnella kun ihminen valittaa lääkkeen vaikutuksen vähetessä. Toinen puoli asiassa on tosiaan se, että lääkärit suojelevat elämää eivätkä murhaa. Kenet velvoitetaan tappamaan toisia ihmisiä virkansa puolesta? Millä perusteella tämän eutanasian saisi ja kuka siitä päättäisi? Onhan tässä mahdollisuus kaikenlaisiin väärinkäytöksiin. Voiko sukulaiset pyytää lopettamaan hankalan mummelinsa ja voiko yhteiskunta säästää tappamalla vaikeasti sairaat. Toisaalta hoitamatta jättäminen kun n ennenpitkää tappaa. Moraalista mikset tässä on se ongelma. Mikä on oikein ja inhimillistä? En osaa sanoa.
Kuilemaa tekevän ihmisen ravitseminen myös lopetettaan. Toinen nääntyy nälkään samalla kun odotetaan loppujen elintoimintojen lakkaaminen. Tätä me pidämme inhimillisempänä kuin eutanasiaa. En pysty ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti se olisi joissakin tapauksissa inhimillisin ratkaisu- sen tietää jokainen joka on istunut syöpään kuolevan ihmisen vierellä. Vaikka sanotaan että humaanisti annetaan kipulääkettä/ nukutetaan loppuvaiheessa niin silti ainakin näissä terveyskeskuksen sairaaloissa lääkitystä ei anneta tarpeeksi. Kamalaa kuunnella kun ihminen valittaa lääkkeen vaikutuksen vähetessä. Toinen puoli asiassa on tosiaan se, että lääkärit suojelevat elämää eivätkä murhaa. Kenet velvoitetaan tappamaan toisia ihmisiä virkansa puolesta? Millä perusteella tämän eutanasian saisi ja kuka siitä päättäisi? Onhan tässä mahdollisuus kaikenlaisiin väärinkäytöksiin. Voiko sukulaiset pyytää lopettamaan hankalan mummelinsa ja voiko yhteiskunta säästää tappamalla vaikeasti sairaat. Toisaalta hoitamatta jättäminen kun n ennenpitkää tappaa. Moraalista mikset tässä on se ongelma. Mikä on oikein ja inhimillistä? En osaa sanoa.
Kuilemaa tekevän ihmisen ravitseminen myös lopetettaan. Toinen nääntyy nälkään samalla kun odotetaan loppujen elintoimintojen lakkaaminen. Tätä me pidämme inhimillisempänä kuin eutanasiaa. En pysty ymmärtämään.
Kyllä ne kieltämättä oli elämäni vaikeimmat kaksi viikkoa kun eräs läheinen teki hidasta kuolemaa. Kun kuolema viimein tuli , oli se kaikille helpotus. Viimeinkin kaikki kärsimys loppui.
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumala on elämän ja kuoleman Herra.
Tiesittekö että on olemassa tosi hyviä kivunlievityslääkkeitä?
Niitä vaan ei välttämättä käytetä.
Miksihän?
Mikä jumala niin sadistinen on????
Lääkkeitä pihdataan, koska hoitsut käyttävät ne mieluummin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne oikein, että vanhan ja sairaan ihmisen annetaan kuolla vaikka keuhkokuumeeseen, eikä aloiteta hengityskonehoitoa, vaikka nuoremmalle ja terveemmälle näin tehtäisiin?
tässä huomataan taas tietämättömyys mistä kärsivät kärsii... Eutanasiaa ei käytetä tälläisiin tilanteisiin.. valoja päähän tai opiskelemaan aiheesta...
En ole lainkaan tietämätön asiasta😀
Pointti oli se, että ihmisen annetaan kuolla, jos ei ole realistista toivoa paranemisesta. Ei eutanasia ole yksiselitteisesti hoitamisen vastakohta vaan hoitamatta jättäminen. Kuolinapu voisi olla monelle inhimillisempää kun aktiivisen hoidon lopettaminen.
Jos ihminen jkoka tapauksessa on kuolemassa viikkojen tai kuukausien sisällä, miksi pakotetaan kitumaan loppuun asti eikä anneta armeliasta loppua? Kun loppu on enää vain lyhyen ajan kysymys, on idioottimaista saivarrella jollain elämän puolustamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No koska se ei vaan mene niin, että se annettaisiin ainoastaan omasta pyynnöstä. Pian alettaisiin vaatia, että kun on tarpeeksi huonokuntoinen/vanha/toivoa ei ole/yhteiskunnalle ns. rasite, heidät pitää tappaa pois "oman etunsa nimissä, kun eihän heidän elämänsä ole oikeaa elämää". Oikean merkityksellisen elämän määrittelee tietenkin ulkopuolinen: perintöä kärkkyvä omainen, nuori, kirjaviisas lääkäri, tai yleisimmin läheinen, joka ei kestä nähdä kärsimystä ja tuskaa.
Passiivista eutanasiaa käytetään nyt aktiivisesti väärin, antibiootteja ja muuta perushoitoa ei usein saa jos on sairas, nesteytystä pidetään turhana jne, on selvää, että aktiivista eutanasiaa vaadittaisiin laajennettavaksi ajan mittaan.
Kuka vastustaa järjissään olevan potilaan omaa toivomusta päästä pois? Ei kukaan. Mutta kun se ei mene niin.
Asun Hollanissa, missä eutanasia siis on sallittu tietyillä ehdoilla ja täällä asuessani olen kallistunut puoltavalle kannalle. Muutama fakta teille, jotka mietitte, että kuka asiasta päättäisi ja millä perusteella:
-täällä eutanasiaa voi anoa ainostaan henkilö itse eikä esim. perheenjäsen
-lääkärillä on aina oikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta eikä ko. toimenpide ole mikään perusoikeus
-puoltavan päätöksen saamiseen tarvitaan vähintään kahden lääkärin lausunto eli kukaan lääkäri ei joudu tekemään päätöstä yksin
-eutanasian saamisen ehtona on, että kyseessä on sietämätöntä kärsimystä aiheuttava tila, eikä toivoa potilaan parantumisesta ole
Kyseessä on tietenkin eettisesti vaikea asia, mutta väärinkäytösten riski on tällä tavalla nähdäkseni melko pieni tai ainakin pieni verrattuna mahdollisiin etuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsimyksiä voidaan poistaa jos halutaan, nukuttaa yms.
Vierailija kirjoitti:
No koska se ei vaan mene niin, että se annettaisiin ainoastaan omasta pyynnöstä. Pian alettaisiin vaatia, että kun on tarpeeksi huonokuntoinen/vanha/toivoa ei ole/yhteiskunnalle ns. rasite, heidät pitää tappaa pois "oman etunsa nimissä, kun eihän heidän elämänsä ole oikeaa elämää". Oikean merkityksellisen elämän määrittelee tietenkin ulkopuolinen: perintöä kärkkyvä omainen, nuori, kirjaviisas lääkäri, tai yleisimmin läheinen, joka ei kestä nähdä kärsimystä ja tuskaa.
Passiivista eutanasiaa käytetään nyt aktiivisesti väärin, antibiootteja ja muuta perushoitoa ei usein saa jos on sairas, nesteytystä pidetään turhana jne, on selvää, että aktiivista eutanasiaa vaadittaisiin laajennettavaksi ajan mittaan.
Kuka vastustaa järjissään olevan potilaan omaa toivomusta päästä pois? Ei kukaan. Mutta kun se ei mene niin.
Aika rohkea olet väitteissäsi. Väittäisin, että liian usein lääkärit eivät uskalla lopettaa hoitoa, vaikka mitään toivoa ei olisi, vaan nesteytystä jatketaan, antibiootteja tiputetaan, verta annetaan... Koska omaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää älytä tappaa itsensä ajoissa jos sairastuu pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne oikein, että vanhan ja sairaan ihmisen annetaan kuolla vaikka keuhkokuumeeseen, eikä aloiteta hengityskonehoitoa, vaikka nuoremmalle ja terveemmälle näin tehtäisiin?
tässä huomataan taas tietämättömyys mistä kärsivät kärsii... Eutanasiaa ei käytetä tälläisiin tilanteisiin.. valoja päähän tai opiskelemaan aiheesta...
En ole lainkaan tietämätön asiasta😀
Pointti oli se, että ihmisen annetaan kuolla, jos ei ole realistista toivoa paranemisesta. Ei eutanasia ole yksiselitteisesti hoitamisen vastakohta vaan hoitamatta jättäminen. Kuolinapu voisi olla monelle inhimillisempää kun aktiivisen hoidon lopettaminen.
Tässäkin sinun tulee tietää se, että eutanasiaa ei tulla käyttämään kuin ehkä 5% sairauksiin, joihin se todella kuuluu ja auttamaan niitä ihmisiä, joilla ei ole valitettavasti enään mitään tehtävissä. Eutanasiaan kuuluu monia kymmeniä yhteistyössä tekeviä ihmisiä yhtä keissiä vastaan, se sisältää monia testejä, analyysejä, kokouksia keskuteluja ja palavereita. Eutanasiaan päädytään eikä se ole hoitamatta jättämistä vaan pitkään harkittuna asiakaslähtöistä toimintaan ja potilaan itsemäärämisoikeuden kunnioittamista. Tilanteet tietysti, joissa potilas on tiedoton eikä kykene vastaamaan on katsottava erikseen mutta siihenkin on monet keskustelut, tutkinnot, lausunnot ja diagoosit ,omaiset tukemassa päätöstä, kukaan lääkäri ei tee eutanasia päätöstä koskaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska se ei vaan mene niin, että se annettaisiin ainoastaan omasta pyynnöstä. Pian alettaisiin vaatia, että kun on tarpeeksi huonokuntoinen/vanha/toivoa ei ole/yhteiskunnalle ns. rasite, heidät pitää tappaa pois "oman etunsa nimissä, kun eihän heidän elämänsä ole oikeaa elämää". Oikean merkityksellisen elämän määrittelee tietenkin ulkopuolinen: perintöä kärkkyvä omainen, nuori, kirjaviisas lääkäri, tai yleisimmin läheinen, joka ei kestä nähdä kärsimystä ja tuskaa.
Passiivista eutanasiaa käytetään nyt aktiivisesti väärin, antibiootteja ja muuta perushoitoa ei usein saa jos on sairas, nesteytystä pidetään turhana jne, on selvää, että aktiivista eutanasiaa vaadittaisiin laajennettavaksi ajan mittaan.
Kuka vastustaa järjissään olevan potilaan omaa toivomusta päästä pois? Ei kukaan. Mutta kun se ei mene niin.
Aika rohkea olet väitteissäsi. Väittäisin, että liian usein lääkärit eivät uskalla lopettaa hoitoa, vaikka mitään toivoa ei olisi, vaan nesteytystä jatketaan, antibiootteja tiputetaan, verta annetaan... Koska omaiset.
Alkaa kuuden viikon kärsimysnäytelmä, joka ajaa vanhemmat henkisesti ja fyysisesti äärirajoille – ja joka on 3-vuotiaalle Einolle kivulias. Sillä vaikka lapsi ei mitään ymmärräkään, niin hän reagoi kaikkeen käsittelyyn: asennon muuttaminen, testit, toimenpiteet. Itkuilme nousee tuolloin lapsen kasvoille ja pieni vartalo yrittää taipua kaarelle.
Harri käy seuraavien viikkojen aikana kollegojensa kanssa useita keskusteluja kipulääkkeistä. Niitä kyllä annetaan, mutta lääkärit pohtivat, mikä on lääkityksen oikea taso. Ettei vain anneta liikaa. ”Eihän me haluta ylilääkitä poikaa, eihän”, eräs lääkäri toteaa.
– Ylilääkitä?
Muisto saa Harrin yhä surulliseksi.
– Olisi ollut vain yksi ainoa sopiva taso: hemmetin paljon. Jokainen kivulias irvistys oli turha sen jälkeen, kun mitään toivoa ei enää ollut.
On sydäntä raastavaa katsoa, kun Einolta imetään limaa muoviletkulla, joka työnnetään kurkussa olevasta kanyylista henkitorveen. Eino ei pysty itkemään eikä hänestä lähde mitään ääntä, mutta hän yskii voimakkaasti, silmät pullistuvat päästä ja imun jälkeen kasvoilla on tuskainen ilme.
Lastenklinikan viidennen päivän aamuna tulee soitto: Einolla on pahoja hengitysvaikeuksia, ehkä keuhkokuume. Johanna ja Harri rientävät sairaalaan.
– Soitettiin, että näyttää siltä, että kuolema tulee juuri nyt. Kun ehdimme paikalle, poika tempoi ihan kaikin voimin henkeä, rintalasta kuopalla. Se oli kamalan näköistä.
Koska kuolema on tulossa, hoidosta karsitaan kaikki turha pois. Nenämahaletku, jota pitkin Eino oli saanut ruokaa, poistetaan ja hänen annetaan hengittää itse. Jäljelle jää vain suoneen menevä kipulääkitys ja pieni määrä nestettä. Vanhemmat hyvästelevät lastaan – jälleen – koko päivän. Mutta Eino ei kuolekaan. Hengitys alkaa vähitellen tasaantua ja helpottuu päivien kuluessa. Vahva, pieni ruumis taistelee jälleen elämään.
Piikkiä emme toivoneet, koska siihen ei ollut – eikä vieläkään ole – mahdollisuutta. Toivoimme Einon kärsimyksen päättyvän mahdollisimman nopeasti käytettävissä olevin keinoin. Jos piikki olisi ollut vaihtoehtona, niin kyllä kiitos.
Kuluu viikko. Vanhemmat käyvät keskenään perusteellisen keskustelun siitä, mitä haluaisivat nyt tehtävän ja esittävät toiveensa palaverissa lääkärien kanssa: lopetetaan vähäinenkin nesteytys ja annetaan lapselle vain kipulääkettä. Annetaan Einon kuolla. Mutta lääkärit ovat eri mieltä. He myöntävät, että mitään toivoa ei enää ole. Eino ei koskaan toivu ja kuolema on väistämättä edessä. Lääkärit eivät kuitenkaan suostu noudattamaan vanhempien toivetta kaiken elämää ylläpitävän hoidon lopettamisesta. ”Te ehkä toivoisitte, että hänelle voitaisiin antaa sellainen piikki, että hän kuolisi, mutta niinhän me emme voi tehdä”, vanhemmille sanotaan.
– Piikkiä emme toivoneet, koska siihen ei ollut – eikä vieläkään ole – mahdollisuutta. Toivoimme Einon kärsimyksen päättyvän mahdollisimman nopeasti käytettävissä olevin keinoin. Jos piikki olisi ollut vaihtoehtona, niin kyllä kiitos.
Lääkärit päättävät, että nenämahaletku laitetaan takaisin ja sitä pitkin Eino saa lääkkeet ja pienen määrän nestettä. Ruokaa tai Einon kokoisen lapsen yleensä tarvitsemaa nestemäärää ei suunnitelmaan kuulunut. Valittiin kuolema hyvin hitaasti hiipumalla. Pienelläkin nestemäärällä Eino saattaisi elää vielä kuukausia.
Hetken ajatuksia koottuaan hämmentyneet vanhemmat pyytävät heti uutta palaveria, joka pidetään seuraavana päivänä. Samat asiat sanotaan ja lopputulos on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne oikein, että vanhan ja sairaan ihmisen annetaan kuolla vaikka keuhkokuumeeseen, eikä aloiteta hengityskonehoitoa, vaikka nuoremmalle ja terveemmälle näin tehtäisiin?
tässä huomataan taas tietämättömyys mistä kärsivät kärsii... Eutanasiaa ei käytetä tälläisiin tilanteisiin.. valoja päähän tai opiskelemaan aiheesta...
En ole lainkaan tietämätön asiasta😀
Pointti oli se, että ihmisen annetaan kuolla, jos ei ole realistista toivoa paranemisesta. Ei eutanasia ole yksiselitteisesti hoitamisen vastakohta vaan hoitamatta jättäminen. Kuolinapu voisi olla monelle inhimillisempää kun aktiivisen hoidon lopettaminen.Tässäkin sinun tulee tietää se, että eutanasiaa ei tulla käyttämään kuin ehkä 5% sairauksiin, joihin se todella kuuluu ja auttamaan niitä ihmisiä, joilla ei ole valitettavasti enään mitään tehtävissä. Eutanasiaan kuuluu monia kymmeniä yhteistyössä tekeviä ihmisiä yhtä keissiä vastaan, se sisältää monia testejä, analyysejä, kokouksia keskuteluja ja palavereita. Eutanasiaan päädytään eikä se ole hoitamatta jättämistä vaan pitkään harkittuna asiakaslähtöistä toimintaan ja potilaan itsemäärämisoikeuden kunnioittamista. Tilanteet tietysti, joissa potilas on tiedoton eikä kykene vastaamaan on katsottava erikseen mutta siihenkin on monet keskustelut, tutkinnot, lausunnot ja diagoosit ,omaiset tukemassa päätöstä, kukaan lääkäri ei tee eutanasia päätöstä koskaan yksin.
Et tainnut ymmärtää tekstiäni, mutta ei se mitään 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska se ei vaan mene niin, että se annettaisiin ainoastaan omasta pyynnöstä. Pian alettaisiin vaatia, että kun on tarpeeksi huonokuntoinen/vanha/toivoa ei ole/yhteiskunnalle ns. rasite, heidät pitää tappaa pois "oman etunsa nimissä, kun eihän heidän elämänsä ole oikeaa elämää". Oikean merkityksellisen elämän määrittelee tietenkin ulkopuolinen: perintöä kärkkyvä omainen, nuori, kirjaviisas lääkäri, tai yleisimmin läheinen, joka ei kestä nähdä kärsimystä ja tuskaa.
Passiivista eutanasiaa käytetään nyt aktiivisesti väärin, antibiootteja ja muuta perushoitoa ei usein saa jos on sairas, nesteytystä pidetään turhana jne, on selvää, että aktiivista eutanasiaa vaadittaisiin laajennettavaksi ajan mittaan.
Kuka vastustaa järjissään olevan potilaan omaa toivomusta päästä pois? Ei kukaan. Mutta kun se ei mene niin.
Aika rohkea olet väitteissäsi. Väittäisin, että liian usein lääkärit eivät uskalla lopettaa hoitoa, vaikka mitään toivoa ei olisi, vaan nesteytystä jatketaan, antibiootteja tiputetaan, verta annetaan... Koska omaiset.
Alkaa kuuden viikon kärsimysnäytelmä, joka ajaa vanhemmat henkisesti ja fyysisesti äärirajoille – ja joka on 3-vuotiaalle Einolle kivulias. Sillä vaikka lapsi ei mitään ymmärräkään, niin hän reagoi kaikkeen käsittelyyn: asennon muuttaminen, testit, toimenpiteet. Itkuilme nousee tuolloin lapsen kasvoille ja pieni vartalo yrittää taipua kaarelle.
Harri käy seuraavien viikkojen aikana kollegojensa kanssa useita keskusteluja kipulääkkeistä. Niitä kyllä annetaan, mutta lääkärit pohtivat, mikä on lääkityksen oikea taso. Ettei vain anneta liikaa. ”Eihän me haluta ylilääkitä poikaa, eihän”, eräs lääkäri toteaa.
– Ylilääkitä?
Muisto saa Harrin yhä surulliseksi.
– Olisi ollut vain yksi ainoa sopiva taso: hemmetin paljon. Jokainen kivulias irvistys oli turha sen jälkeen, kun mitään toivoa ei enää ollut.
On sydäntä raastavaa katsoa, kun Einolta imetään limaa muoviletkulla, joka työnnetään kurkussa olevasta kanyylista henkitorveen. Eino ei pysty itkemään eikä hänestä lähde mitään ääntä, mutta hän yskii voimakkaasti, silmät pullistuvat päästä ja imun jälkeen kasvoilla on tuskainen ilme.
Lastenklinikan viidennen päivän aamuna tulee soitto: Einolla on pahoja hengitysvaikeuksia, ehkä keuhkokuume. Johanna ja Harri rientävät sairaalaan.
– Soitettiin, että näyttää siltä, että kuolema tulee juuri nyt. Kun ehdimme paikalle, poika tempoi ihan kaikin voimin henkeä, rintalasta kuopalla. Se oli kamalan näköistä.
Koska kuolema on tulossa, hoidosta karsitaan kaikki turha pois. Nenämahaletku, jota pitkin Eino oli saanut ruokaa, poistetaan ja hänen annetaan hengittää itse. Jäljelle jää vain suoneen menevä kipulääkitys ja pieni määrä nestettä. Vanhemmat hyvästelevät lastaan – jälleen – koko päivän. Mutta Eino ei kuolekaan. Hengitys alkaa vähitellen tasaantua ja helpottuu päivien kuluessa. Vahva, pieni ruumis taistelee jälleen elämään.
Piikkiä emme toivoneet, koska siihen ei ollut – eikä vieläkään ole – mahdollisuutta. Toivoimme Einon kärsimyksen päättyvän mahdollisimman nopeasti käytettävissä olevin keinoin. Jos piikki olisi ollut vaihtoehtona, niin kyllä kiitos.
Kuluu viikko. Vanhemmat käyvät keskenään perusteellisen keskustelun siitä, mitä haluaisivat nyt tehtävän ja esittävät toiveensa palaverissa lääkärien kanssa: lopetetaan vähäinenkin nesteytys ja annetaan lapselle vain kipulääkettä. Annetaan Einon kuolla. Mutta lääkärit ovat eri mieltä. He myöntävät, että mitään toivoa ei enää ole. Eino ei koskaan toivu ja kuolema on väistämättä edessä. Lääkärit eivät kuitenkaan suostu noudattamaan vanhempien toivetta kaiken elämää ylläpitävän hoidon lopettamisesta. ”Te ehkä toivoisitte, että hänelle voitaisiin antaa sellainen piikki, että hän kuolisi, mutta niinhän me emme voi tehdä”, vanhemmille sanotaan.
– Piikkiä emme toivoneet, koska siihen ei ollut – eikä vieläkään ole – mahdollisuutta. Toivoimme Einon kärsimyksen päättyvän mahdollisimman nopeasti käytettävissä olevin keinoin. Jos piikki olisi ollut vaihtoehtona, niin kyllä kiitos.
Lääkärit päättävät, että nenämahaletku laitetaan takaisin ja sitä pitkin Eino saa lääkkeet ja pienen määrän nestettä. Ruokaa tai Einon kokoisen lapsen yleensä tarvitsemaa nestemäärää ei suunnitelmaan kuulunut. Valittiin kuolema hyvin hitaasti hiipumalla. Pienelläkin nestemäärällä Eino saattaisi elää vielä kuukausia.
Hetken ajatuksia koottuaan hämmentyneet vanhemmat pyytävät heti uutta palaveria, joka pidetään seuraavana päivänä. Samat asiat sanotaan ja lopputulos on sama.
Kun nesteytys lopetetaan, Eino alkaa hiipua. ”Pieni kummituspoika”, Johanna ja Harri kutsuvat hellästi esikoistaan, jonka posket kapenevat, kallon avanteet painuvat kuopalle ja varjot ilmestyvät silmien alle. Nyt Eino saa tukevasti lääkkeitä. Joka päivä Harri ja Johanna pitävät Einoa sylissä vuorotellen. Eino elää vielä 11 vuorokautta. 11 pitkää vuorokautta, jolloin Harri ja Johanna eivät voi tehdä muuta kuin odottaa oman lapsensa kuolemaa.
Viimeiset päivänsä Eino eli vanhempiensa sylissä ja vierellä. (KUVA: Harri Seppälän ja Johanna Ervastin kotialbumi)
– Muistan keskustelun, jonka kävin tiimin uuden lääkärin kanssa Einon kipulääkityksestä nesteiden lopettamisen aikaan. Hän mietti kipulaastarien käyttöä. Laastareiden vahvuutta piti nostaa vähitellen, koska liian vahva opioidilaastari saattaisi pysäyttää Einon hengityksen. Ymmärsin tietysti, ettei tällaista armahtavaa lappua saanut Einon iholle liimata. Mutta sinällään aika absurdi keskustelu kuolevan pojan sängyn äärellä. Parasta mitä sairaalalla oli tarjota Einolle ulospääsyksi tilanteesta oli kuolema kuivumalla.
Vierailija kirjoitti:
Koska terveydenhuollon tehtävä on ylläpitää elämää eikä tappaa ihmistä.
Terveydenhuollon tehtävä ei ole myöskään ylläpitää kärsimystä.
Siinä kuitenkin tapetaan ihminen ja siksi olisi todella tärkeää, että järjestelmää ei käytetä väärin. Vastustan siksi, että sitä tullaan käyttämään väärin ja yllättäen joku muu, kuin tämä eutanoitava itse päättääkin asiasta. Tästä on esimerkkejä paitsi historiasta myös ihan nykyajasta.