Onko kellään kokemuksia lukion keskeyttämisestä?
Opiskelen nyt lukiossa ensimmäistä vuotta ja olen harkinnut keskeyttämistä. Opiskelu tuntuu todella raskaalta eikä lukio ole minulle oikea koulu muutenkaan. Koulu stressaa ja ahdistaa, lisäksi opiskelua vaikeuttavat erilaiset oppimisvaikeudet ja sairaudet. Voinko nyt kevään yhteishaussa yrittää vaihtaa amikseen?
Kommentit (28)
Olen välillä harkinnut jopa itse**rhaa tämän takia, kun olen niin ahdistunut. Ajatus amiksesta on mielestäni myös vastenmielinen, samoin kouluttamattomuus kokonaan. Ajattelen pakonomaisesti mikä olisi nopein ja parhain tapa tehdä itsem*rha, mutta en kuitenkaan ikinä uskalla edes yrittää. Se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta.
Ap
Rakas hae apua. Hanki aika koulupsykologille tai vaikka ihan opolle!
Minä lopetin ja siirryin suoraan aikuislukioon. Kirjoitin samaan aikaan kuin muutkin. Sen jälkeiset opinnot on olleet vähemmän stressaavia. Muistan tuon ajan raskaana, kotoa en saanut tukea ja aikuistuminen oli vaikeaa. Sinulla ei ole kiire mihinkään, älä hätäile <3
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä harkinnut jopa itse**rhaa tämän takia, kun olen niin ahdistunut. Ajatus amiksesta on mielestäni myös vastenmielinen, samoin kouluttamattomuus kokonaan. Ajattelen pakonomaisesti mikä olisi nopein ja parhain tapa tehdä itsem*rha, mutta en kuitenkaan ikinä uskalla edes yrittää. Se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta.
Ap
Mikäs siinä amiksessa niin vastenmielistä on?
Minä lopetin lukion ensimmäsen vuoden syksyllä. Opin helpommin tekemällä kuin lukemalla, ja tekeminen on muutenkin mielekkäämpää. Menin lukioon, koska en tiennyt oikein mitä muuta olisin tehnyt.
Ammattikouluun hain sitten seuraavassa yhteishaussa, ja pääsin haluamalleni alalle.
Ei ole hetkeäkään kaduttanut tuo päätös. Vaikka olisin onnistunut kituuttamaan lukiossa sen 3v, en varmasti olisi enää saanut käytyä jatko-opintoja.
Itse sinun tilanteessasi vaihtaisin aikuislukioon. Siellä ei tarvitse ainakaan kiusaamisesta stressata ollenkaan.
Mitä jos pitäisit vaikka välivuoden osa-aikatöitä tehden ja itseäsi kuntoon laittaen. Ibshän on sellainen sairaus, että se helpottaa kun stressi vähenee ja ehkä askel taaksepäin voisi auttaa sinua.
Minun lukiotaipaleeni meni 2010-luvun alussa niin, että olin lukiossa kärsimässä wanhojentansseihin asti. Olin todella masentunut ja ahdistunut, ja nukuin koulupäivinä vain paria tuntia yössä. Kyllä siinä oli monenlaiset ratkaisut mielessä. Lopulta sitten romahdin ja erosin lukiosta. Pidin parin vuoden huilaustauon kaikesta ja jatkoin lukion loppuun aikuislukiossa menestyksekkäästi. Ja nyt olen jo yliopistossa :) Minun polkuni oli erilainen kun suurimman osan, mutta kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja olen melkeinpä onnellinen :D Tsemppiä ap, kuuntele itseäsi niin kyllä siellä on valoa tunnelin päässä!
Oletko miettinyt 3,5 tai 4 vuoden opintosuunnitelmaa? Näin kursseja olisi jaksoa kohti vähemmän, jolloin poissaolosta olisi vähemmän haittaa ja pystyisit tekemään poissaolokertojen tehtäviä hyppytunneilla.
Vaihtaminen amikseen voi olla hyppäämistä ojasta allikkoon. Lukio on kyllä opintojen vaativuuden näkökulmasta raskaampi, mutta ammatilliselta puolelta valmistutaan aloille, jotka ovat fyysisesti vaativampia. Kestääkö terveydentilasi esimerkiksi vuorotyötä? Entä media-alan projektiluonteisuutta ja tiukkoja deadlineja? Lukion kautta on suuremmat mahdollisuudet päästä siistiin sisätyöhön, jossa on säännölliset työajat.
Iltalukio?