Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla joku kokonaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä synnyttänyt?
11.01.2019 |
Millainen oli kokemus kokonaisuudessaan ja eritoten kiinnostaa että millaiset oli ajatukset ja fiilikset kaikkein voimakkaimpien supistusten aikana? Tuliko jossain vaiheessa oloa ettei enää kestä, ja jos tuli niin miten siitä olosta sitten selvisi silti lääkkeettä?
Kommentit (45)
Täällä yks! Johtui lähinnä siitä, etten kerinnyt saamaan mitään lääkkeitä. Jotenkin kuvittelin, että lääkkeet tuodaan automaattisesti, ja pyysin niitä vasta siinä vaiheessa kun olin tosi kovasti kipeä. Silloin oli vaan jo myöhäistä 😅. Siihen asti olin pärjännyt kävelemällä huonetta ympäri tai lämpimässä suihkussa olemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla oli pelkästään ilokaasu, mutta lääkkeellinen kivunlievitys sekin, eli en voi sanoa että ihan "luomuna" olisi menty.
Itsellä syy oli olosuhteiden pakko, ja ajatukset oli: "Voi saateri, nyt on paha". Synnytykset aiemmin olleet todella pitkiä, ja 15h kärvistelyiden jälkeen on ollut aina valmis epiduraaliin. Nyt suurimmat epätoivon hetket liittyivät siihen ajatukseen että 15h tätä nyt.
Ilman puudutuksia synnytys meni nopeasti. Supistukset olivat kamalia, mutta tekivät tehtävänsä ja meni hyvin.
Mulla myös. Supistuksia oli koko päivän, mutta sairaalaan menin neljä tuntia ennen synnytystä. Kätilön mielestä en kai ollut tarpeeksi kipeä, koska sanoi että tuskin sinulla on synnytys käynnissä. Tarkasti kuitenkin ja sitten mentiinkin suoraan synnytyssaliin.
Kyllähän kipukin sitten vielä yltyi,ja huusinkin kivusta, mutta ihan positiivinen kuva synnytyksestä jäi. Onneksi tuo ärsyttävä kätilökin vaihtui asialliseen.
Kolme synnytystä ilman kivunlievitystä. Viimeisen sentin aukeaminen oli se vaihe, kun kirosin koko homman. Ja senkin vain sen takia, että kuulun niihin "seitsemän sentin oksentajiin" eli oksennan synnyttäessä viimeisten senttien aikana. Kätilöt sanoi, että kutsutaan juuri siksi seitsemän sentin oksentamiseksi, koska siinä vaiheessa jotkut synnyttäjät tyhjentävät mahalaukun kokonaan.
Olin nopea synnyttäjä, joten homma oli aika äkkiä ohi kuitenkin. Synnytysten ajan liikuin ja kävelin koko ajan, joten supistukset eivät tuntuneet niin pahalta silloin.
Ihana että näin nopeesti tuli kokemuksia! Itellä olis toiveena lääkkeetön synnytys, ja mietin et mitkä tekijät muilla on auttaneet siinä "selviämistä" :)
Vielä lisää voisitte kertoa siitä et millasilla ajatuksilla ja teoilla saitte olonne kestettäväksi? Mitä siis tapahtui mahdollisen ensimmäisen "en kestä enää"-ajatuksen ja vauvan syntymisen välillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla kaksi synnytystä ilman kivunlievitystä.Lääkkeitä synnytyskipuihin ei siihen aikaan käytetty lainkaan.Kyllä sen kesti, kun ei ollut muita vaihtoehtoja
Mä en ehtinyt sairaalaan, joten synnytin kotona. Tietenkään ei ollut mitään kivunlievitystäkään..
Oli jotenkin helppo synnytys. Kipujen (supistusten) aikaan vaan keskityin.siihen että kohta tämä loppuu hetkeksi, yritin olla rennosti ja antaa kivun tulla, hengittelin vaan miten pystyin. Supistusten välillä toivuin ja nautin kivuttomuudesta.
Mä meen synnytyksissä jotenkin niin vahvasti jonnekin."omaan kuplaan", että en juuri näe enkä kuule muita siinä ympärillä. Se on aika erikoinen tila hyvällä tapaa. Niin syvään keskittymisen tilaan en ole ikinä muulloin päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketietellinen synnytys on eri asia kuin lääkkellinen kivunlievitys. Nämä ovat oikeat termit.
Ilokaasu ei kuulu kumpaankaan vaan on luokiteltavissa luonnonmukaisiin kivunlievityskeinoihin.
Ihan hullua kärsiä synnytyksessä tarpeettomasti ja oksennella kivusta. Eri asia tietenkin se, jos kivunlievitystä ei ehdi saada. Mulla oli epiduraalilla kivuttomat (lähes, epämiellyttäväähän se silti oli) synnytykset, huh sitä helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat synnytykset ilman kipulääkettä. Ensimmäinen oli niin nopea synnytys, etten ehtinyt olla synnärillä kuin puoli tuntia. Ihan hämmäst purren ja hengittäen meni homma. Olisi pitänyt vain lähteä aikaisemmin. Ihan naapurissa asuttiin.
Toisen kerran mentiin, kun supistusten väli oli 5min. Kävelin, mieshieroi supistusten aikana, nojasin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Ihana että näin nopeesti tuli kokemuksia! Itellä olis toiveena lääkkeetön synnytys, ja mietin et mitkä tekijät muilla on auttaneet siinä "selviämistä" :)
Vielä lisää voisitte kertoa siitä et millasilla ajatuksilla ja teoilla saitte olonne kestettäväksi? Mitä siis tapahtui mahdollisen ensimmäisen "en kestä enää"-ajatuksen ja vauvan syntymisen välillä.
ap
Älä höpäjä nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hullua kärsiä synnytyksessä tarpeettomasti ja oksennella kivusta. Eri asia tietenkin se, jos kivunlievitystä ei ehdi saada. Mulla oli epiduraalilla kivuttomat (lähes, epämiellyttäväähän se silti oli) synnytykset, huh sitä helpotusta.
Lääkkeetkään eivät koskaan ole täysin turvallisia tai haitattomia, varsinkin vahvemmat niistä päätyvät myös pienissä määrin istukan kautta vauvaan.
Minä ja kaksi kertaa. En halunnut mitään puudutteita tms. Eka synnytys meni ok, mutta toisessa synnytyksessä olisi ollut järkevää pyytää puudutteet. Lapsi oli väärässä tarjonnassa ja todella iso. Ponnistusvaihe kesti pitkään ja oli superkivulias.
Kestin, koska minulla on kova tahdonvoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana että näin nopeesti tuli kokemuksia! Itellä olis toiveena lääkkeetön synnytys, ja mietin et mitkä tekijät muilla on auttaneet siinä "selviämistä" :)
Vielä lisää voisitte kertoa siitä et millasilla ajatuksilla ja teoilla saitte olonne kestettäväksi? Mitä siis tapahtui mahdollisen ensimmäisen "en kestä enää"-ajatuksen ja vauvan syntymisen välillä.
ap
Minä en suunnitellut lääkkeetöntä synnytystä. Olin avoin kaikelle ja ajattelin, että pyydän sitä mukaa kaikkea, kun tuntuu siltä. Mutta kun alkoi tuntua vasta siellä viimeisten minuuttien aikana, kun piti jo ponnistaa, niin tulipa sitten luomuna. Seuraavat jo tiesin, että en taida lääkkeitä tarvita, joten en sen kummemmin ajatellut. Olisin ottanut kaikki, jos olisin tarvinnut.
Mutta siis olin kuumassa suihkussa, kävelin ja jumppapallon päällä keinuskelin. Keinutuolikin oli hyvä paikka alkuvaiheessa, kun supistusten aikana aina polkaisin vauhtia, niin helpotti.
Se kolme luomuna synnyttänyttä
Mä oon synnyttänyt kolme ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
Hengitys ja rentoutuminen, kymmeneen laskeminen ja tietty mielentila on auttaneet.
En päästänyt itseäni paniikkiin vaan pysyin rauhallisena ja ajattelin kivun kuin vierivänä punaisena pallona tai tulivuorena.
Ikävin kipu tuli ponnistusvaiheessa mutta lämpö pussit jalkovälissä auttoivat paljon seuraavissa synnytyksissä, kipu oli siis vain nahassa ja lämpö auttoi kun se oli tarpeeksi kauan. Selvisin. Oli mukavampia kuin lääkityt synnytykset. Kaikki menee jotenkin sekavaksi lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ehtinyt sairaalaan, joten synnytin kotona. Tietenkään ei ollut mitään kivunlievitystäkään..
Oli jotenkin helppo synnytys. Kipujen (supistusten) aikaan vaan keskityin.siihen että kohta tämä loppuu hetkeksi, yritin olla rennosti ja antaa kivun tulla, hengittelin vaan miten pystyin. Supistusten välillä toivuin ja nautin kivuttomuudesta.
Mä meen synnytyksissä jotenkin niin vahvasti jonnekin."omaan kuplaan", että en juuri näe enkä kuule muita siinä ympärillä. Se on aika erikoinen tila hyvällä tapaa. Niin syvään keskittymisen tilaan en ole ikinä muulloin päässyt.
Minulla oli supistusten aikana myös tuollainen "kupla". Kuulin jopa muiden huoneessaolijoiden äänet vaimeana :) Ihan kuin olisin ollut jossain omassa maailmassani ja jossain vaiheessa myös se kipu vaimeni, vaikka tunsin kyllä kuinka kroppani jännittyi edelleen samalla tavalla. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä muuta huoneessa tapahtui, mies oli ehtinyt jonkun leffankin katsoa :)
Esikoinen syntyi 14 h synnytyksen tuloksena ja kivunlievityksenä käytettiin tensiä ja ilokaasua. Olisin kyllä ottanut epiduraalin, mutta ponnistusvaihe alkoi niin äkkiä vauvan virheasennon takia, ettei mitään kivunlievitystä ehditty antaa. Episetomiakin tehtiin kylmiltään, se hiukan kirpaisi. Kätilö tokaisi homman ollessa ohi, että kannattaa varmaan synnyttää uudelleen kun kivunsietokyky on noin hyvä.
Lasketaanko spinaalipuudutus? Toisen lapsen syntymä ei puudutuksen jälkeen sattunut lainkaan. En kyllä jaksaisi ilman kivunlievitystä, aina ollut niin pitkät avautumisvaiheet.
Joo. Mulla oli tosi nopea avautuminen, joten kyllä oli välillä sellainen olo, etten kestä. Suurimmaksi osaksi siksi, että enimmäkseen istuin autossa, en siis voinut liikkua. Oli vain viljatyyny ja hengitys apuna. Mulla otti supistukset häpyhermoon, se teki sellaista oksettavaa oloa. Mä olin täysin auki, kun tulin sairaalaan, joten en tiedä, olisinko edes voinut saada mitään kivunlievitystä. Mulla oli esitiedoissa, että ei epiduraalia (huonot kokemukset siitä ekassa synnytyksessä), mutta en tiedä, katsoivatko ne niitä.
Oli se sillä tavalla helppo kestää, kun tiesi, millaista synnyttäminen on. Mulla oli sellainen tunne siitä avautumisesta, että tämä synnytys on nopea, sekin helpotti. Mutta kyllä olo oli välillä tietenkin vaikeakin. Musta on yksi kuva ennen sairaalaan lähtemistä, ja olen ihan valkoinen naamasta :D Enemmän pelkäsin toimenpiteitä kuin supistuskipua.