Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisen konmaritus ärsyttää.
10.01.2019 |
Tapasin ihan normaalin mukavan naisen kaksi vuotta sitten ja olemme siitä asti seurustelleet. Nyt suunnitelmissa on muutto yhteen. Ongelmaksi on muodostunut konmaritusvillitys ja en voi olla huomaamatta kuinka tyttöystäväni laskee jo mitä tavaroistani voi laittaa pois. Oikeastaan minun tavaroistani ei yhteiseen kotiin kelpaa juuri mitään, kuitenkin ostoslistalla on samoja tavaroita. En tahtoisi nipottaa asiasta, mutta nyt näyttää siltä että en ole muuttamassa hänen kanssaan saman asuntoon, koska minulla tulee olla yhtäläinen oikeus päättää kodistamme. V..un kondo!
Kommentit (22)
Onko naisen asunnossa valkoiset seinät, lattia ja kaapit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan juuri uskonto. Kyllä minä voin tavaroistani luopua mutta eikö päätös pitäisi olla minun eikä mari kondon. Mielenkiinnosta katsoin hetken vastustajaani pahanteossa netflixistä. Tuosta tuli mieleen, että kiittäisikö tyttöystäväni tavaroitani "kiitos kun painut helvettiin minimalistisesta kodistamme, sinä ruma..", vai laittaisiko tämä ihan surutta kaikki kaatopaikalle hyvästelemättä? Vastustajani on kiero tekopirteä akka, joka pilaa suhteemme, enkä voi sille muuta kuin hävittää tavarani ja sitä en tee.
Vierailija kirjoitti:
Hahhaa! Minulla on yksi kaveri, joka on innostunut samasta hapatuksesta. Viimeksi täällä käydessään rupesi kertomaan minulle mistä kaikesta omaisuudestani voisin luopua minimalismin saavuttaakseni. Melko suoraan sanoin mielipiteeni moisesta, onneksi vanha kamu joka sitten ymmärsi pitää leipäläpensä kiinni kyseisen asian tiimoilta. En minäkään mene hänen kotiinsa huokailemaan miten kolkkoa ja autiota siellä on. Ihme uskonto tuokin.
Ei ole, mutta osaisin tämänkin kuvitella. Parempi kai vetää liinat kiinni jo tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan juuri uskonto. Kyllä minä voin tavaroistani luopua mutta eikö päätös pitäisi olla minun eikä mari kondon. Mielenkiinnosta katsoin hetken vastustajaani pahanteossa netflixistä. Tuosta tuli mieleen, että kiittäisikö tyttöystäväni tavaroitani "kiitos kun painut helvettiin minimalistisesta kodistamme, sinä ruma..", vai laittaisiko tämä ihan surutta kaikki kaatopaikalle hyvästelemättä? Vastustajani on kiero tekopirteä akka, joka pilaa suhteemme, enkä voi sille muuta kuin hävittää tavarani ja sitä en tee.
Miksi olette yhessä jos kuvailet naistasi sanoilla ”kiero tekopirteä akka”.
Tuossa ei kyllä ole tajuttu konmarittamisen ideaa. Jokainen käy läpi omat tavaransa - kenenkään ei siis pitäisi heittää sinun tavaroitasi pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kondo on syytä muistaa. Ja ihan joka päivä, varmoja päiviä ei ole.
Mitäpä jos juttelisit naisesi kanssa. Kerro suoraan, että et halua karsia kamojasi. Joitain saanee sentään panna kellarivarastoon?
Ja jos ette pääse sopuun, ette muuta yhteen. Simple as that.
Itse en kyllä asettaisi roinaa hyvän suhteen edelle. Mutta toisaalta konmaritukseen hurahtaminen ei kerro ihmisen älynlahjoista hyvää, jos hakee asiasta henkistä autuutta ja samaan aikaan kantaa kotiin samaa tavaraa itse kaupasta - tällaisiakin on nimittäin nähty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketju on yhden ja saman naisen dialogia. Epäonnistunut yritys 0/5
Katsoin Tidying up with Marie Kondon Netflixistä mieheni kanssa. Mylläsin sen jälkeen kotimme. Oli vain tyytyväinen, että pysyin puuhassa viikonlopun, ja hän sai rauhassa pelata Counter Strikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos juttelisit naisesi kanssa. Kerro suoraan, että et halua karsia kamojasi. Joitain saanee sentään panna kellarivarastoon?
Ja jos ette pääse sopuun, ette muuta yhteen. Simple as that.
Itse en kyllä asettaisi roinaa hyvän suhteen edelle. Mutta toisaalta konmaritukseen hurahtaminen ei kerro ihmisen älynlahjoista hyvää, jos hakee asiasta henkistä autuutta ja samaan aikaan kantaa kotiin samaa tavaraa itse kaupasta - tällaisiakin on nimittäin nähty!
Tottakai olen kertonut, mutta ei kuulemma käy, tavarani ovat rumia. En laita tavaroita hänen edelleen, vaan kyse on minunkin kodistani, ei mari kondon kodista. Jos ei jostain putkahda jotakin antikondoa, niin yhteistä kotia ei tule, luulen että tämä on liian kova pala hänelle ja suhde on siinä. Mikä oletus sekin on että nainen päättää mitä tavaroita yhteisessä kodissa on? Sama peli miltei joka huushollissa missä käyn. Itseasiassa todella monet kodit näyttävät samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kondo on syytä muistaa. Ja ihan joka päivä, varmoja päiviä ei ole.
Mutta jos se ei tuota iloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kondo on syytä muistaa. Ja ihan joka päivä, varmoja päiviä ei ole.
Mutta jos se ei tuota iloa?
Sitten kiitetään ja sanotaan heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin Tidying up with Marie Kondon Netflixistä mieheni kanssa. Mylläsin sen jälkeen kotimme. Oli vain tyytyväinen, että pysyin puuhassa viikonlopun, ja hän sai rauhassa pelata Counter Strikea.
Kiitti vinkistä. Nyt lähtee sarja seurantaan.
Konmaritus on jatkumoa skandinaavisen minimalismin trendille. Se on passé ja tilalle on tulossa eurooppalainen runsaus ja maksimalismi suuren maailman jenkkityyliin.
Ei toi ole konmarin vika vaan sen että miehillä on niin karmeita tavaroita.
Mun tyylini on design-klassikoita ja vähän raffimpaa antiikkia sekaisin, exäni olisi halunnut joukkoon 70-luvun värejä, kamppeita ja tekstuureja.
No, lusikat meni jakoon ja nyt sen koti näyttää sen mummolalta. Jossa vaihdettiin sisustus 70-luvulla.
Konmaritanko mari kondon kodistamme kun tämä runsudensarvi puskee tyttöystäväni mieleen?
Aikana ennen konmaria mun kaverin mies halusi yhteenmuutossa seinille itkevä klovni -tauluja.
Siitäkin tuli exä.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi ole konmarin vika vaan sen että miehillä on niin karmeita tavaroita.
Mun tyylini on design-klassikoita ja vähän raffimpaa antiikkia sekaisin, exäni olisi halunnut joukkoon 70-luvun värejä, kamppeita ja tekstuureja.
No, lusikat meni jakoon ja nyt sen koti näyttää sen mummolalta. Jossa vaihdettiin sisustus 70-luvulla.
Mitä sitten jos hän pitää siitä? Ei sinun desing-klassikot ole yhtään sen kummoisempia kuin ikean jakkara jos siitä ei pidä. Luuletko että sinun tyylisi on oikeampi kuin jonkun muun?parempi?
Alue: Aihe vapaa
Hahhaa! Minulla on yksi kaveri, joka on innostunut samasta hapatuksesta. Viimeksi täällä käydessään rupesi kertomaan minulle mistä kaikesta omaisuudestani voisin luopua minimalismin saavuttaakseni. Melko suoraan sanoin mielipiteeni moisesta, onneksi vanha kamu joka sitten ymmärsi pitää leipäläpensä kiinni kyseisen asian tiimoilta. En minäkään mene hänen kotiinsa huokailemaan miten kolkkoa ja autiota siellä on. Ihme uskonto tuokin.