Mitä teette tavaroille joihin on vahva tunneside, mutta jota ei koskaan käytä tai tarvitse?

Hävitän surutta pois. Ne on vaan tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

Niiiiin sekaisin että taihtoisi hävittää tavaraa, mita ei tahtoisi hävittää. Aikuinen ihminen ja monella sama ongelma. Ymmärrän hyvin miksi moni valittaa elämän raskautta kun tämä on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

Ja tuskin muutenkaan. Ei niillä tulevilla sukupolvilla ole tunnesidettä niihin tavaroihin. Ei minullakaan ole; jos äidilläni on tallessa vaikka joku isomummun rukinlapa, niin minulle se on vain erikoinen puunpala, jossa on historiaa, mutta en mä sitä halua omaan kotiini.

Minusta on omituista kehittää tunnesiteitä esineisiin. Minulla on tunnesiteitä vain ihmisiin ja lemmikkieläimiin ja ehkä paikkoihin. Kannattaa miettiä tarkemmin, mitä se tunne on oikein tarkoittaa ja mihin se oikeasti kohdistuu. Jos on esimerkiksi perinyt rakkaan ihmisen tavaroita, niistä voi valita yhden muistoksi. Muut voi laittaa ihan hyvin kiertoon tai roskiin. Eivät ne tunteet, muistot ja vainajat oikeasti niissä esineissä ole. Tämän kun ymmärtää, on ihan helppoa luopua turhasta. Ihan hyvin voi edelleen muistella teehetkiä mummin kanssa, vaikka ei säästäisikään sitä teekuppia.

Vierailija kirjoitti:

Mun ei ole koskaan ollut vaikeata pistää itse hankittua tavaraa pois, nurkissa ja kaapeissa ei siis pyöri valtavasti vaatteita, vanhoja matkamuistoja tai tuplana tai triplana perus keittiötarvikkeita yms.

Ongelma on noi vanhat suvusta tulleet huonekalut, käsityöt, tekstiilit, posliini- ja lasitavara. Ihan arvokastakin osa ja osa jo tosi pitkäänkin suvussa ollutta. Itsellä ei ole lapsia eikä suvussakaan ole ketään ketä nuo tavarat ainakaan vielä kiinnostaisi, silloin olisi jotenkin kivempi luopua niistä kun tietää että perintöesineen ”tarina” säilyy... vähän vaikea selittää eikä sitä kai sellainen ymmärräkään kuka ei esineisiin muodosta tunnesidettä.

Ap

Minusta selitut ja kuvasit hyvin. - Onhan tavaroihin järjellä ajateltuna moniin tarpeettomiin ja itselle enemmän ja vähemmän käyttökelvottomiin tavaroihin kiintyminen älytöntä, mutt jostain syystä näin tapahtuu. Ihminen ei elä ja toimi vain järjellä vaan tunteet saavat usein isomman vallan, vaikka järki huutaisi taustalla, että mitä ihmettä oikein kuvittelet ja luulet tekeväsi.(..) On myös jännä, että toisinaan erottaa paremmin toisten tekemiä hupsutuksia ja suoranaisia älyttömyyksiä sen sijaan, että näkisi ja osaisi arvioida omaa tilaansa asemaansa. - Sinä Ap olet päässyt asiassa jo alkuun; kysymällä ja aattelehtimalla, että jottain tarttis tehdä, vaan mistä päästä alkuun... Itse ainakin sain kirjoituksestasi pientä vertaistukea, jotta että kiitos!    

Kiitin kauniisti lahjoittajaa (isoäitiäni) ja vein suoraan roskiin ja kierrätykseen, koska en halua niitä. En huoli mitään, mistä en pidä. (Anopin kuolinpesästä otimme vain vihkisormukset muistoksi, kaikki muu hävitettiin ja annettiin kierrätykseen) .Tavaroita paremmin haluan jutella ja muistella omaisiani, en halua tavaroita vaan muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ei ole koskaan ollut vaikeata pistää itse hankittua tavaraa pois, nurkissa ja kaapeissa ei siis pyöri valtavasti vaatteita, vanhoja matkamuistoja tai tuplana tai triplana perus keittiötarvikkeita yms.

Ongelma on noi vanhat suvusta tulleet huonekalut, käsityöt, tekstiilit, posliini- ja lasitavara. Ihan arvokastakin osa ja osa jo tosi pitkäänkin suvussa ollutta. Itsellä ei ole lapsia eikä suvussakaan ole ketään ketä nuo tavarat ainakaan vielä kiinnostaisi, silloin olisi jotenkin kivempi luopua niistä kun tietää että perintöesineen ”tarina” säilyy... vähän vaikea selittää eikä sitä kai sellainen ymmärräkään kuka ei esineisiin muodosta tunnesidettä.

Ap

Minusta selitut ja kuvasit hyvin. - Onhan tavaroihin järjellä ajateltuna moniin tarpeettomiin ja itselle enemmän ja vähemmän käyttökelvottomiin tavaroihin kiintyminen älytöntä, mutt jostain syystä näin tapahtuu. Ihminen ei elä ja toimi vain järjellä vaan tunteet saavat usein isomman vallan, vaikka järki huutaisi taustalla, että mitä ihmettä oikein kuvittelet ja luulet tekeväsi.(..) On myös jännä, että toisinaan erottaa paremmin toisten tekemiä hupsutuksia ja suoranaisia älyttömyyksiä sen sijaan, että näkisi ja osaisi arvioida omaa tilaansa asemaansa. - Sinä Ap olet päässyt asiassa jo alkuun; kysymällä ja aattelehtimalla, että jottain tarttis tehdä, vaan mistä päästä alkuun... Itse ainakin sain kirjoituksestasi pientä vertaistukea, jotta että kiitos!    

Ole hyvä🙂 Mukava kuulla että tästä pohdinnasta joku ymmärsi jotain!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

On kaikkien kauhuskenaario, että perii juuri tuollaisen rojuläjän! Perillisille sinun aarteesi todellakin ovat vain kasa arvotonta roinaa, joka ei merkitse heille mitään. Oikeasti useimmat tavaroista eivät ole arvokkaita. Kirjat, huonekalut ynnä muut ovat yleensä arvottomia, useimmat astiat ja koriste-esineet myös, vaatteista nyt puhumattakaan. Perillisilläsi tuskin myöskään on itsellään mitään paikkaa, minne ne tavarat sitten laitettaisiin. Ihmisillä on jo kodit täynnä tavaraa eivätkä sinun kamasi välttämättä ole kaikkien mielestä tyylikkäitä ja kauniita.   

Hirveä duuni vain on seuloa ne, laittaa kierrätykseen, lahjoittaa, viedä kaatikselle ja maksaa jätemaksuja. Mieluummin he perivät sen rahan, jonka säästät, kun et käytä sitä varaston vuokraan. Tai vielä parempaa: voit itse eläessäsi käyttää sen rahan johonkin matkaan tai harrastukseen. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen käyttää rahaa rojun säilömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on omituista kehittää tunnesiteitä esineisiin. Minulla on tunnesiteitä vain ihmisiin ja lemmikkieläimiin ja ehkä paikkoihin. Kannattaa miettiä tarkemmin, mitä se tunne on oikein tarkoittaa ja mihin se oikeasti kohdistuu. Jos on esimerkiksi perinyt rakkaan ihmisen tavaroita, niistä voi valita yhden muistoksi. Muut voi laittaa ihan hyvin kiertoon tai roskiin. Eivät ne tunteet, muistot ja vainajat oikeasti niissä esineissä ole. Tämän kun ymmärtää, on ihan helppoa luopua turhasta. Ihan hyvin voi edelleen muistella teehetkiä mummin kanssa, vaikka ei säästäisikään sitä teekuppia.

Minusta taas esineissä on muistoja, tai tarkemmin sanottuna niiden näkeminen palauttaa mieleen noita muistoja. Esimerkiksi silloin, kun auttelin äitiäni tyhjentämään ullakkoaan vastaan tuli paljonkin sellaisia tavaroita joita on viimeksi käytetty kun olen ollut lapsi. Noiden juttujen näkeminen palautti mieleen sellaisia asioita ja tilanteita joita en ole aktiivisesti ajatellut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Mullakin on ollut pientä taipumusta hamstrata ihan vaan nostalgia tms. Syistä. Jouduin kuitenkin muuttamaan monesti sen kuorman kanssa jossa ehkä puolet oli hädintuskin oikeesti mieluista ja tarpeellista tavaraa, niin jotenkin se tunneside vaan alkoi vaihtua ärtymykseen... ja lopulta opin heivaamaan tavaraa, ja siitä saatu helpotuksen ja selkeyden tunne oli niin hieno ja raikas, että nykyään en mieti niin kauan vaan osaan päättää luopumisesta nopeammin koska tiedän jo että hetken päästä en muista edes koko tavaraa enää olleenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

On kaikkien kauhuskenaario, että perii juuri tuollaisen rojuläjän! Perillisille sinun aarteesi todellakin ovat vain kasa arvotonta roinaa, joka ei merkitse heille mitään. Oikeasti useimmat tavaroista eivät ole arvokkaita. Kirjat, huonekalut ynnä muut ovat yleensä arvottomia, useimmat astiat ja koriste-esineet myös, vaatteista nyt puhumattakaan. Perillisilläsi tuskin myöskään on itsellään mitään paikkaa, minne ne tavarat sitten laitettaisiin. Ihmisillä on jo kodit täynnä tavaraa eivätkä sinun kamasi välttämättä ole kaikkien mielestä tyylikkäitä ja kauniita.   

Hirveä duuni vain on seuloa ne, laittaa kierrätykseen, lahjoittaa, viedä kaatikselle ja maksaa jätemaksuja. Mieluummin he perivät sen rahan, jonka säästät, kun et käytä sitä varaston vuokraan. Tai vielä parempaa: voit itse eläessäsi käyttää sen rahan johonkin matkaan tai harrastukseen. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen käyttää rahaa rojun säilömiseen.

Totta varmasti. - Toisaalta jos olisin kertonut, että tavarani koosttuu riihikuivasta käteisestä  pankkitli- talletuksista ja pörssiyhtiöiden osakkeista ja muista ns. arvopapapereista niin varmasti olisi useampikin, joka olisi valmis ottamaan ne taakakseen.

Jos sen sijaan haluaiaisin lahjoittaa ne ennen kuolemaani jollekin itse katsomaani (hyväntekeväsiyys) kohteeseen, niin minua luultavasti muisteltaisiin, että miten saatraisin olla niin sydämmetön, enkä jättää perintöä lainkaan.

Vielä itsekkäämpi olsin, jos tuhlaisin omaan nautintooni ja hedonsitiseen törsäilyyn kaiken omaisuuetni, niin että perillisille ei jäisi mitään.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on omituista kehittää tunnesiteitä esineisiin. Minulla on tunnesiteitä vain ihmisiin ja lemmikkieläimiin ja ehkä paikkoihin. Kannattaa miettiä tarkemmin, mitä se tunne on oikein tarkoittaa ja mihin se oikeasti kohdistuu. Jos on esimerkiksi perinyt rakkaan ihmisen tavaroita, niistä voi valita yhden muistoksi. Muut voi laittaa ihan hyvin kiertoon tai roskiin. Eivät ne tunteet, muistot ja vainajat oikeasti niissä esineissä ole. Tämän kun ymmärtää, on ihan helppoa luopua turhasta. Ihan hyvin voi edelleen muistella teehetkiä mummin kanssa, vaikka ei säästäisikään sitä teekuppia.

Minusta taas esineissä on muistoja, tai tarkemmin sanottuna niiden näkeminen palauttaa mieleen noita muistoja. Esimerkiksi silloin, kun auttelin äitiäni tyhjentämään ullakkoaan vastaan tuli paljonkin sellaisia tavaroita joita on viimeksi käytetty kun olen ollut lapsi. Noiden juttujen näkeminen palautti mieleen sellaisia asioita ja tilanteita joita en ole aktiivisesti ajatellut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.

No en minä sitä kiistä, etteikö tavaroihin liity muistoja. On kuitenkin mahdotonta säilyttää kaikkia tavaroita matkan varrelta. Niistä voi vaikka ottaa valokuvan. Mutta lopulta on pakko hyväksyä se, että muistoja jää myös menneeseen. Tunne liittyy kuitenkin aina ihmiseen tai tilanteeseen, ei siihen esineeseen yleensä sinänsä.

Myyn, niinkuin kaiken muunkin. Anna sukulaisille tai myy vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

On kaikkien kauhuskenaario, että perii juuri tuollaisen rojuläjän! Perillisille sinun aarteesi todellakin ovat vain kasa arvotonta roinaa, joka ei merkitse heille mitään. Oikeasti useimmat tavaroista eivät ole arvokkaita. Kirjat, huonekalut ynnä muut ovat yleensä arvottomia, useimmat astiat ja koriste-esineet myös, vaatteista nyt puhumattakaan. Perillisilläsi tuskin myöskään on itsellään mitään paikkaa, minne ne tavarat sitten laitettaisiin. Ihmisillä on jo kodit täynnä tavaraa eivätkä sinun kamasi välttämättä ole kaikkien mielestä tyylikkäitä ja kauniita.   

Hirveä duuni vain on seuloa ne, laittaa kierrätykseen, lahjoittaa, viedä kaatikselle ja maksaa jätemaksuja. Mieluummin he perivät sen rahan, jonka säästät, kun et käytä sitä varaston vuokraan. Tai vielä parempaa: voit itse eläessäsi käyttää sen rahan johonkin matkaan tai harrastukseen. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen käyttää rahaa rojun säilömiseen.

Totta varmasti. - Toisaalta jos olisin kertonut, että tavarani koosttuu riihikuivasta käteisestä  pankkitli- talletuksista ja pörssiyhtiöiden osakkeista ja muista ns. arvopapapereista niin varmasti olisi useampikin, joka olisi valmis ottamaan ne taakakseen.

Jos sen sijaan haluaiaisin lahjoittaa ne ennen kuolemaani jollekin itse katsomaani (hyväntekeväsiyys) kohteeseen, niin minua luultavasti muisteltaisiin, että miten saatraisin olla niin sydämmetön, enkä jättää perintöä lainkaan.

Vielä itsekkäämpi olsin, jos tuhlaisin omaan nautintooni ja hedonsitiseen törsäilyyn kaiken omaisuuetni, niin että perillisille ei jäisi mitään.    

No voi älä. Ihanko totta ihmiset perivät mieluummin rahaa kuin isomummon vanhoja vaatteita? Mikä tämän avautuimisen pointti oli? Enkö juuri ilmaissut, että raha kelpaa, muu menee roskiin, joten turhaan säästelet sitä. Myös kehotin sinua mieluummin käyttämään rahasi juurikin hedonistisiin haluihisi, koska kukaan ei halua roskiasi. Minä perin mieluummin nolla tavaraa ja nolla euroa kuin vintin ja varaston täydeltä ryönää, koska itselläni on hedonistisia tarpeita tehdä ihan muuta kuin seuloa jotain turhakkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

On kaikkien kauhuskenaario, että perii juuri tuollaisen rojuläjän! Perillisille sinun aarteesi todellakin ovat vain kasa arvotonta roinaa, joka ei merkitse heille mitään. Oikeasti useimmat tavaroista eivät ole arvokkaita. Kirjat, huonekalut ynnä muut ovat yleensä arvottomia, useimmat astiat ja koriste-esineet myös, vaatteista nyt puhumattakaan. Perillisilläsi tuskin myöskään on itsellään mitään paikkaa, minne ne tavarat sitten laitettaisiin. Ihmisillä on jo kodit täynnä tavaraa eivätkä sinun kamasi välttämättä ole kaikkien mielestä tyylikkäitä ja kauniita.   

Hirveä duuni vain on seuloa ne, laittaa kierrätykseen, lahjoittaa, viedä kaatikselle ja maksaa jätemaksuja. Mieluummin he perivät sen rahan, jonka säästät, kun et käytä sitä varaston vuokraan. Tai vielä parempaa: voit itse eläessäsi käyttää sen rahan johonkin matkaan tai harrastukseen. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen käyttää rahaa rojun säilömiseen.

Totta varmasti. - Toisaalta jos olisin kertonut, että tavarani koosttuu riihikuivasta käteisestä  pankkitli- talletuksista ja pörssiyhtiöiden osakkeista ja muista ns. arvopapapereista niin varmasti olisi useampikin, joka olisi valmis ottamaan ne taakakseen.

Jos sen sijaan haluaiaisin lahjoittaa ne ennen kuolemaani jollekin itse katsomaani (hyväntekeväsiyys) kohteeseen, niin minua luultavasti muisteltaisiin, että miten saatraisin olla niin sydämmetön, enkä jättää perintöä lainkaan.

Vielä itsekkäämpi olsin, jos tuhlaisin omaan nautintooni ja hedonsitiseen törsäilyyn kaiken omaisuuetni, niin että perillisille ei jäisi mitään.    

No voi älä. Ihanko totta ihmiset perivät mieluummin rahaa kuin isomummon vanhoja vaatteita? Mikä tämän avautuimisen pointti oli? Enkö juuri ilmaissut, että raha kelpaa, muu menee roskiin, joten turhaan säästelet sitä. Myös kehotin sinua mieluummin käyttämään rahasi juurikin hedonistisiin haluihisi, koska kukaan ei halua roskiasi. Minä perin mieluummin nolla tavaraa ja nolla euroa kuin vintin ja varaston täydeltä ryönää, koska itselläni on hedonistisia tarpeita tehdä ihan muuta kuin seuloa jotain turhakkeita. 

Yritys, epäonnistunut yritys sanoa kai vain, että on hieman turhauttavaa, että ainoa mille halutaan antaa arvoa on raha ja sen johdannaiset. Esineillä saati esineillä, jotka kertovat aiemmasta elämsätä ja sukupolvista ja sukupolvien jatkumosta ei haluta (tai osata) antaa mitään arvoa, vaan pidetään kuormittavana roskana ja taakkana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne esineet pitäisi hävittää? Pidä ne, jos ne ovat sinulle tärkeitä.

Itselläni (en ole Ap) on esimerkiksi hieman ongelma tai haaste tilan kanssa. - Olisi luultavasti hullua vuokrata tila näille esineille ja elää toivossa, että minun jälkeeni jäävät ns. perilliset osaisivat sitten arvostaa tekoani. Vallankaan kun tuohon hetkeen on toivottavasti vielö useampi vuosikymmen aikaa. 

On kaikkien kauhuskenaario, että perii juuri tuollaisen rojuläjän! Perillisille sinun aarteesi todellakin ovat vain kasa arvotonta roinaa, joka ei merkitse heille mitään. Oikeasti useimmat tavaroista eivät ole arvokkaita. Kirjat, huonekalut ynnä muut ovat yleensä arvottomia, useimmat astiat ja koriste-esineet myös, vaatteista nyt puhumattakaan. Perillisilläsi tuskin myöskään on itsellään mitään paikkaa, minne ne tavarat sitten laitettaisiin. Ihmisillä on jo kodit täynnä tavaraa eivätkä sinun kamasi välttämättä ole kaikkien mielestä tyylikkäitä ja kauniita.   

Hirveä duuni vain on seuloa ne, laittaa kierrätykseen, lahjoittaa, viedä kaatikselle ja maksaa jätemaksuja. Mieluummin he perivät sen rahan, jonka säästät, kun et käytä sitä varaston vuokraan. Tai vielä parempaa: voit itse eläessäsi käyttää sen rahan johonkin matkaan tai harrastukseen. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen käyttää rahaa rojun säilömiseen.

Osittain samaa ja osittain eri mieltä. Itse olin onnesta soikeana, kun mummin kuoltua sain valita mitä ottaisin hänen jäämistöstään. Otin kirjoja, muutaman astian ja yhden tuolin. Mikään ei ole arvokasta, mutta sattuu olemaan minulle mieluisaa. Yhden aare on toisen roska ja päinvastoin, mikä onkin yksi syy sille miksei minustakaan kannata hillota hirveää tavaramäärää "jos joku joskus tulevaisuudessa tästä tykkäisi / tätä tarvitsisi"-ajatuksella. Sen verran kuitenkin toivoisin, että jos jollain on esim. suvun vanhoja valokuvia, perintökaluja tms eikä niitä enää halua, niin kysyisi onko joku muu sukulainen niistä kiinnostunut ennen kuin niistä hankkiutuu eroon.

Mua on auttanut kuolinpesän liiallista muistoja herättävää tavaramäärää kiertoon laittaessa se, että ajattelen ihmistä joka sen tavaran saa. Joku menee kierrätyskeskukseen tai huutokauppaan ja näkee jotain mitä on aina toivonut. Saa sen itselleen mieluisaan hintaan ja pitää siitä hyvää huolta mihin itse en pysty. Pidän huolta vain niistä itselleni tärkeimmistä tavaroista joita en kierrätä. Myös ajattelen omia ihmissuhteita: jos joku toinen suvusta  haluaa samaa kuin minä, annan sen hänelle. Tavaraa on maailmassa niin paljon.

Tavaroiden hävittämisellä huolehditaan kyllä tehokkaasti siitä, ettei sukuun pääse kertymään mitään arvoaan nostavaa keräilyomaisuutta....

Teen tämän porrastetusti. Vien tavarat kellariin jätesäkissä. Jos jotain tulee ikävä, haen pois. Loput käyn heittämässä muutaman kuukauden päästä kirpparille.