Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhteenne ongelmien ratkaisu sinun vastuullasi?
10.01.2019 |
Havahduin tähän jonkin aikaa sitten. Mies on kuin vapaamatkustaja parisuhteessa. Minä otan puheeksi vaikeat asiat, minä näytän esimerkkiä miten ollaan haavoittuva ja avaudutaan kipeistä asioista. Minä johdan keskustelua ja esitän kysymykset. Minä otan puheeksi jos seksissä joku ei toimi ja minä maanittelen miestä avautumaan jos näen että jokin painaa. Jos ottaisin saman roolin kuin mies niin suhteemme kuivuisi ja ajautuisimme erilleen ja eroon.
Muuten arjessa mies osallistuu kotitöihin ja jaetaan vastuut sopivasti molempien kesken. Esim nyt puheenaiheena olleet joulu ja lahjat hoitui mukavan tasapainoisesti. Toiseen voi luottaa kun joku asia tarvii hoitaa ja mies on muutenkin omatoiminen aikuinen eikä hänestä tarvitse huolehtia ollenkaan.
Silti tuo parisuhteen vetovastuu välillä harmittaa. Minäkin haluaisin joskus kuulla mieheltä ihan oma-aloitteisesti mielipiteitä ja fiiliksiä eikä vasta sitten kun niitä kyselen.
Miten teillä?
Kommentit (19)
Meillä toimii suhteellisen tasapuolisesti, usein mies ottaa enemmän emotionaalista vastuuta kuin minä...
Itse olen oppimut sulkeutumaan ja muhittelemaan omat ongelmat, mies taas haluaa avata ne ja keskustella asioista ja tehdä suunnitelmia.
Kaikollaan niin erillaisia. En minäkään mikään vapaamatkustaja ole, joku lukko löytyy kun en tykkää kohdata omia ongelmia tai avata niitä miehelle, sinänsä parisuhteessa meillä ei ole kummempia ongelmia, omat epävarmuudet taas jäytyy mutta koen että ne ovat minun ongelmia, ei ensisijaisesti mieheni tai suhteemme.
Mies on opettanut avautumaan näistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.
Onko teillä ollut koskaan syvällistä keskusteluyhteyttä ja jos on niin mitä sille tapahtui?
Hieno homma, ottaakohan ap myös huomioon sen että se taitaa olla ap joka pääasiassa niitä ongelmia keksii parisuhteessaan?
Vähän sama rooli itsellä omassa parisuhteessa. Joskus yritin jutella asiasta mieheni kanssa, mutta ei asiat muuttuneet mihinkään. Rakastan kuitenkin miestäni enkä voisi kuvitella elämääni kenenkään muun kanssa. Tiedostan että tämä on hänen heikkoutensa, mutta en minäkään ole täydellinen. Moni muu asia kuitenkin on suhteessamme hyvin. Kyllä hän sitten aina mielipiteensä kertoo kun kysyn. Ja itse ainakin olen jo oppinut lukemaan miestä jos häntä vaivaa jokin.
Ajattelen myös asiaa niin että me naiset nyt vaan ollaan tällaisia tunneihmisiä ja meille kaikki avautumiset ynm tulee ihan luonnostaan. Miehet ovat vähän tuollaisia jöröjukkia. :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii suhteellisen tasapuolisesti, usein mies ottaa enemmän emotionaalista vastuuta kuin minä...
Itse olen oppimut sulkeutumaan ja muhittelemaan omat ongelmat, mies taas haluaa avata ne ja keskustella asioista ja tehdä suunnitelmia.
Kaikollaan niin erillaisia. En minäkään mikään vapaamatkustaja ole, joku lukko löytyy kun en tykkää kohdata omia ongelmia tai avata niitä miehelle, sinänsä parisuhteessa meillä ei ole kummempia ongelmia, omat epävarmuudet taas jäytyy mutta koen että ne ovat minun ongelmia, ei ensisijaisesti mieheni tai suhteemme.
Mies on opettanut avautumaan näistäkin.
Käytin tuota vapaamatkustaja -sanaa ilmaisemaan kerääntynyttä turhautumista siitä, että ei mustakaan ikävien aiheiden esille ottaminen ole kivaa eikä ole kivaa kun joutuu johdattamaan keskustelua ja kysymyksillä houkutella toinen avautumaan. Itsekin tykkäisin jos saisin vaan murjottaa ja luottaa siihen että se toinen kyllä osaa hoitaa tilanteen ja mun tarvii vaan vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta jonkun se on pakko tehdä koska muuten suhde kuolee. Ehkä mä ulkoistan tän terapeutille sitten kun hermot menee lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.
Onko teillä ollut koskaan syvällistä keskusteluyhteyttä ja jos on niin mitä sille tapahtui?
Olen eri.
Mistä silloin keskustellaan kuin keskustellaan syvällisesti? Itse olen ollut parisuhteessa lähes 10 vuotta, eikä tule mieleen yhtään haavoittuvaa ja kipeää asiaan, joita olisi pitänyt analysoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma, ottaakohan ap myös huomioon sen että se taitaa olla ap joka pääasiassa niitä ongelmia keksii parisuhteessaan?
Kannattaa hankkia ajoissa apua jumalharhoihin ja vinksahtaneeseen kaikkitietävyyden tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.
Onko teillä ollut koskaan syvällistä keskusteluyhteyttä ja jos on niin mitä sille tapahtui?
Oikeastaan ei. En muista ainakaan että olisi ollut. Kauan sitten koetin jutella syvällisiä usein kanssaan, mulla kun on siihen tarve. Se lienee ollut kuitenkin melko yksipuolista jossa toinen vain kuuntelee ja myötäilee kunnes kyllästyy, toisen pitäessä monologia. Ajan mittaan kyllästyminen ja kärsimättömyys ovat käyneet välittömiksi ja yrittöminenkin loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yksin vastuussa parisuhteesta. Aina puoliso ei ota vastuuta toivomallani tavalla esim. keskustelemalla asioista joista minä toivon keskusteltavan. Enemmän hän ottaa vastuun tekemällä kuin puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.
Onko teillä ollut koskaan syvällistä keskusteluyhteyttä ja jos on niin mitä sille tapahtui?
Olen eri.
Mistä silloin keskustellaan kuin keskustellaan syvällisesti? Itse olen ollut parisuhteessa lähes 10 vuotta, eikä tule mieleen yhtään haavoittuvaa ja kipeää asiaan, joita olisi pitänyt analysoida.
Ei kaikilla niitä varmaan tulekaan, mutta itse olen avautunut hävettävistä tunteista (kateus, turhamaisuus) tai noloista tai ikävistä kokemuksista/muistoista.
Monesti kerron unelmista ja peloista. Keskustelen mielelläni miehen kanssa siitä miten näemme maailman ja miltä se tuntuu ja miksi.
Suhde 9v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele nämä vaikeat asiat?
No vaikka se että miksi on mustasukkainen, miksi on pahalla tuulella (yleensä kumpuaa jostain nolosta mitä ei haluaisi kertoa tai myöntää), mikä hävettää, mitä toivoo tai tarvii (usein toiveen tai tarpeen esittäminen asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan), mitä pelkää, mitkä on omat heikkoudet ihmisenä yms
se hoitelee kenellä ongelma. Yleensä se on vaan nainen, jolla 99% ongelmista ja sitten valitetaan vetovastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.
Onko teillä ollut koskaan syvällistä keskusteluyhteyttä ja jos on niin mitä sille tapahtui?
Oikeastaan ei. En muista ainakaan että olisi ollut. Kauan sitten koetin jutella syvällisiä usein kanssaan, mulla kun on siihen tarve. Se lienee ollut kuitenkin melko yksipuolista jossa toinen vain kuuntelee ja myötäilee kunnes kyllästyy, toisen pitäessä monologia. Ajan mittaan kyllästyminen ja kärsimättömyys ovat käyneet välittömiksi ja yrittöminenkin loppunut.
Pahalta kuulostaa. Toivottavasti seuraava mahdollinen kumppani pystyy haastamaan sut henkisesti ja on kykenevä ja kiinnostunut keskustelemaan kanssasi. Ulkonäkö ja status on täysin toissijaista tämän rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele nämä vaikeat asiat?
No vaikka se että miksi on mustasukkainen, miksi on pahalla tuulella (yleensä kumpuaa jostain nolosta mitä ei haluaisi kertoa tai myöntää), mikä hävettää, mitä toivoo tai tarvii (usein toiveen tai tarpeen esittäminen asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan), mitä pelkää, mitkä on omat heikkoudet ihmisenä yms
Joo, tutulta kuulostaa. Mies yleensä vain tiuskii ja kiroilee, jos jokin harmittaa. Kauhea työ aina selvittää mikä oikeasti on vialla.
Tuo on sitä tunnetyötä, täälläkin on ollut keskusteluja aiheesta. Meillä samaa. Puoliso saattaa padota tunteita sisäänsä, ja sitten yhtäkkiä purskauttaa kaiken ulos niinkuin kiukutteleva pikkupoika. Itse yritän ottaa hankalat asiat puheeksi jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sitä tunnetyötä, täälläkin on ollut keskusteluja aiheesta. Meillä samaa. Puoliso saattaa padota tunteita sisäänsä, ja sitten yhtäkkiä purskauttaa kaiken ulos niinkuin kiukutteleva pikkupoika. Itse yritän ottaa hankalat asiat puheeksi jo aiemmin.
Olen yrittänyt kertoa ajatukseni miehelle aiemmin mutten ole osannut muodostaa sitä selkeäksi ajatukseksi. Kiitos kerrankin vauvapalstalle.
On täysin vastuullani. Vaimo vain valittaa ja vittuilee, minun pitäisi korjata kaikki. Noin 8 vuotta olen yrittänyt, mutta enää on jäljellä se viimeinen ratkaisu, eroaminen. Sitäkään tuo ei saa aikaiseksi eikä edes käsitä kun olen äsken ilmoittanut haluavani eron. Jauhaa taas jostain lumitöiden tekemisestä ja siitä ettei tiedä mikä on oma lempiruokansa. Elää ihan omissa maailmoissaan, täysin irti ihmisten todellisuudesta.