Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JMR, on ikävä...
Jari-Matti Ratvala???
ei tod.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Provohan tämä on, mutta kommentoin (ontuvaa) metaforaa nyt kuitenkin. Meinaan hiiret ne just ei kysele, että sopiiko naaraalle parittelu - ne todellakin menee ja ottaa. Tässä näkyykin se ero yksinkertaisen ja sivistyneen välillä, mutta makunsa kullakin toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.
Kiitos itsetunnon kohotuksesta! Se on nyt niin pohjamudissa kun voi olla. Tuli selväksi minkä arvoinen olen sulle. Hyvää loppuelämää. Joo tosi sairasta kirjoittaa tänne, mutta minne muuallekaan tämän puran. Tästä lähtien keskityn vain ja ainoastaan itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Nykyään ei muuten saa olettaa, että miehet tekisivät mitään vain siksi, että ovat miehiä. Ne harmistuvat sellaisesta. Toki voi myös olla, että tämä kyseinen mies tekee aloitteita tai että muuten olisi hänen "vuoronsa", jolloin tuosta voisi päätellä, että hän ei vaan ole riittävän kiinnostunut susta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.
En minäkään tietysti mitään ”saalista”, juurihan tuossa sanoin, etten halua olla luolanainen sen enempää kuin toivon miehen olevan luolamies? Mutta en silti istu aloillani kilkuttelemassa lusikalla tai vilauttele mitään lähestymisvaloja, vaan jos joku mies mua kiinnostaa, käyn kyllä kysymässä sitä ulos. Ja mikäli miehen valo on punainen, en lähesty, vaikka kiinnostaisikin.
Mutta mulla ehkä sekin eri, etten kiinnostu kenestäkään esimerkiksi baariolosuhteissa tai muuten pinnallisesti. Mun pitää kuulla kohteen puhuvan jotain (järkevää), ennen kuin mikään kiinnostus on mahdollista. Sitten, jos mies on saanut mun huomion ja vaikuttaa myös avoimelta lähestymiselle, menen sen luokse ihan suoraan kysymyksineni. Kaikki muu on minusta ihan turhaa puljaamista ja puurolautasen kiertelyä, eikä paljon kiinnosta, miten ”aina on mennyt”.
Ja kun jotkut väittävät, ettei suhteet kestä jos ne alkaa naisen lähestymisellä, niin kerron, että mun eka (ja toistaiseksi ainoa varsinainen) parisuhteeni kesti yhdeksän vuotta. Alkoi ja päättyi minun aloitteestani. Toki yhdestä kokemuksesta ei voi yleistää, mutta näyttää toimivan itselläni tämä.
Kukin toki tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.En minäkään tietysti mitään ”saalista”, juurihan tuossa sanoin, etten halua olla luolanainen sen enempää kuin toivon miehen olevan luolamies? Mutta en silti istu aloillani kilkuttelemassa lusikalla tai vilauttele mitään lähestymisvaloja, vaan jos joku mies mua kiinnostaa, käyn kyllä kysymässä sitä ulos. Ja mikäli miehen valo on punainen, en lähesty, vaikka kiinnostaisikin.
Mutta mulla ehkä sekin eri, etten kiinnostu kenestäkään esimerkiksi baariolosuhteissa tai muuten pinnallisesti. Mun pitää kuulla kohteen puhuvan jotain (järkevää), ennen kuin mikään kiinnostus on mahdollista. Sitten, jos mies on saanut mun huomion ja vaikuttaa myös avoimelta lähestymiselle, menen sen luokse ihan suoraan kysymyksineni. Kaikki muu on minusta ihan turhaa puljaamista ja puurolautasen kiertelyä, eikä paljon kiinnosta, miten ”aina on mennyt”.
Ja kun jotkut väittävät, ettei suhteet kestä jos ne alkaa naisen lähestymisellä, niin kerron, että mun eka (ja toistaiseksi ainoa varsinainen) parisuhteeni kesti yhdeksän vuotta. Alkoi ja päättyi minun aloitteestani. Toki yhdestä kokemuksesta ei voi yleistää, mutta näyttää toimivan itselläni tämä.
Kukin toki tavallaan.
Joo mäkin oon nuorempana lähestynyt miehiä, enkä käy baareissa.
Vihreä valo on ainakin minulle ihan selkeä kiinnostuksen osoitus josta jokaisen pitäisi tajuta lähestymisen olevan ok JOS haluaa, ei mitään epämääräistä kilkuttelua.
En jaksa vetää mitään rekeä perässä, kukin toki tavallansa juuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.En minäkään tietysti mitään ”saalista”, juurihan tuossa sanoin, etten halua olla luolanainen sen enempää kuin toivon miehen olevan luolamies? Mutta en silti istu aloillani kilkuttelemassa lusikalla tai vilauttele mitään lähestymisvaloja, vaan jos joku mies mua kiinnostaa, käyn kyllä kysymässä sitä ulos. Ja mikäli miehen valo on punainen, en lähesty, vaikka kiinnostaisikin.
Mutta mulla ehkä sekin eri, etten kiinnostu kenestäkään esimerkiksi baariolosuhteissa tai muuten pinnallisesti. Mun pitää kuulla kohteen puhuvan jotain (järkevää), ennen kuin mikään kiinnostus on mahdollista. Sitten, jos mies on saanut mun huomion ja vaikuttaa myös avoimelta lähestymiselle, menen sen luokse ihan suoraan kysymyksineni. Kaikki muu on minusta ihan turhaa puljaamista ja puurolautasen kiertelyä, eikä paljon kiinnosta, miten ”aina on mennyt”.
Ja kun jotkut väittävät, ettei suhteet kestä jos ne alkaa naisen lähestymisellä, niin kerron, että mun eka (ja toistaiseksi ainoa varsinainen) parisuhteeni kesti yhdeksän vuotta. Alkoi ja päättyi minun aloitteestani. Toki yhdestä kokemuksesta ei voi yleistää, mutta näyttää toimivan itselläni tämä.
Kukin toki tavallaan.
Joo mäkin oon nuorempana lähestynyt miehiä, enkä käy baareissa.
Vihreä valo on ainakin minulle ihan selkeä kiinnostuksen osoitus josta jokaisen pitäisi tajuta lähestymisen olevan ok JOS haluaa, ei mitään epämääräistä kilkuttelua.En jaksa vetää mitään rekeä perässä, kukin toki tavallansa juuh.
Joo, kyllä sen ihmisestä näkee, onko se vastaanottavainen lähestymiselle vai ei. Ja sen jälkeen minusta on tosiaan aivan sama, kumpi sen aloitteen tekee.
Naiset usein vain tuntuvat olevan sellaisia, että jäävät aloilleen odottamaan asioiden tapahtumista. Oli se sitten vaikka ylennys, palkankorotus tai kiinnostava mies, niin ei jotenkin uskalleta mennä ja pyytää sitä itselle. Odotetaan vain, että toivomukset toteutuvat jotenkin muuten ja itsestään ja muiden aloitteesta. Ja minusta tämä on täysin typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.En minäkään tietysti mitään ”saalista”, juurihan tuossa sanoin, etten halua olla luolanainen sen enempää kuin toivon miehen olevan luolamies? Mutta en silti istu aloillani kilkuttelemassa lusikalla tai vilauttele mitään lähestymisvaloja, vaan jos joku mies mua kiinnostaa, käyn kyllä kysymässä sitä ulos. Ja mikäli miehen valo on punainen, en lähesty, vaikka kiinnostaisikin.
Mutta mulla ehkä sekin eri, etten kiinnostu kenestäkään esimerkiksi baariolosuhteissa tai muuten pinnallisesti. Mun pitää kuulla kohteen puhuvan jotain (järkevää), ennen kuin mikään kiinnostus on mahdollista. Sitten, jos mies on saanut mun huomion ja vaikuttaa myös avoimelta lähestymiselle, menen sen luokse ihan suoraan kysymyksineni. Kaikki muu on minusta ihan turhaa puljaamista ja puurolautasen kiertelyä, eikä paljon kiinnosta, miten ”aina on mennyt”.
Ja kun jotkut väittävät, ettei suhteet kestä jos ne alkaa naisen lähestymisellä, niin kerron, että mun eka (ja toistaiseksi ainoa varsinainen) parisuhteeni kesti yhdeksän vuotta. Alkoi ja päättyi minun aloitteestani. Toki yhdestä kokemuksesta ei voi yleistää, mutta näyttää toimivan itselläni tämä.
Kukin toki tavallaan.
Joo mäkin oon nuorempana lähestynyt miehiä, enkä käy baareissa.
Vihreä valo on ainakin minulle ihan selkeä kiinnostuksen osoitus josta jokaisen pitäisi tajuta lähestymisen olevan ok JOS haluaa, ei mitään epämääräistä kilkuttelua.En jaksa vetää mitään rekeä perässä, kukin toki tavallansa juuh.
Joo, kyllä sen ihmisestä näkee, onko se vastaanottavainen lähestymiselle vai ei. Ja sen jälkeen minusta on tosiaan aivan sama, kumpi sen aloitteen tekee.
Naiset usein vain tuntuvat olevan sellaisia, että jäävät aloilleen odottamaan asioiden tapahtumista. Oli se sitten vaikka ylennys, palkankorotus tai kiinnostava mies, niin ei jotenkin uskalleta mennä ja pyytää sitä itselle. Odotetaan vain, että toivomukset toteutuvat jotenkin muuten ja itsestään ja muiden aloitteesta. Ja minusta tämä on täysin typerää.
Täysin samaa mieltä, etenkin työelämässä naisten pitäisi olla rohkeampia ja vaatia enemmän.
Miesten suhteen tosiaan heittäydyin jossain vaiheessa ihan passiiviseksi, kun en vaan jaksa enää mitään helvetin peräkärryjä.:D
Makukin on sillä tavalla muuttunut, että haluan oikeasti tosi miehekkään, suoran miehen enkä mitään epämääräistä vässykkää.
Sain kai yliannostuksen niistä ”hiirulaisista”, pelailijoista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes viitsi kaivata "miestä", joka ei uskalla mennä ja ottaa, mikä hänelle kuuluu. Hiirulaiset pysyköön häkeissään.
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.
Minäkin inhoan sivistymättömiä miehiä, jotka biologian nimissä käyttäytyvät miten sattuu ja yrittävät vähän kaikkia.
Mutta en kyllä myöskään itse saalista ketään.
Teen selväksi kiinnostukseni ja jos mies ei tartu syöttiin, ei selvästikään ole kiinnostunut ja olisi epäkohteliasta minulta jatkaa enää siitä.
Näinhän se on aina mennyt; nainen näyttää vihreää valoa, ja mies lähestyy.En minäkään tietysti mitään ”saalista”, juurihan tuossa sanoin, etten halua olla luolanainen sen enempää kuin toivon miehen olevan luolamies? Mutta en silti istu aloillani kilkuttelemassa lusikalla tai vilauttele mitään lähestymisvaloja, vaan jos joku mies mua kiinnostaa, käyn kyllä kysymässä sitä ulos. Ja mikäli miehen valo on punainen, en lähesty, vaikka kiinnostaisikin.
Mutta mulla ehkä sekin eri, etten kiinnostu kenestäkään esimerkiksi baariolosuhteissa tai muuten pinnallisesti. Mun pitää kuulla kohteen puhuvan jotain (järkevää), ennen kuin mikään kiinnostus on mahdollista. Sitten, jos mies on saanut mun huomion ja vaikuttaa myös avoimelta lähestymiselle, menen sen luokse ihan suoraan kysymyksineni. Kaikki muu on minusta ihan turhaa puljaamista ja puurolautasen kiertelyä, eikä paljon kiinnosta, miten ”aina on mennyt”.
Ja kun jotkut väittävät, ettei suhteet kestä jos ne alkaa naisen lähestymisellä, niin kerron, että mun eka (ja toistaiseksi ainoa varsinainen) parisuhteeni kesti yhdeksän vuotta. Alkoi ja päättyi minun aloitteestani. Toki yhdestä kokemuksesta ei voi yleistää, mutta näyttää toimivan itselläni tämä.
Kukin toki tavallaan.
Joo mäkin oon nuorempana lähestynyt miehiä, enkä käy baareissa.
Vihreä valo on ainakin minulle ihan selkeä kiinnostuksen osoitus josta jokaisen pitäisi tajuta lähestymisen olevan ok JOS haluaa, ei mitään epämääräistä kilkuttelua.En jaksa vetää mitään rekeä perässä, kukin toki tavallansa juuh.
Joo, kyllä sen ihmisestä näkee, onko se vastaanottavainen lähestymiselle vai ei. Ja sen jälkeen minusta on tosiaan aivan sama, kumpi sen aloitteen tekee.
Naiset usein vain tuntuvat olevan sellaisia, että jäävät aloilleen odottamaan asioiden tapahtumista. Oli se sitten vaikka ylennys, palkankorotus tai kiinnostava mies, niin ei jotenkin uskalleta mennä ja pyytää sitä itselle. Odotetaan vain, että toivomukset toteutuvat jotenkin muuten ja itsestään ja muiden aloitteesta. Ja minusta tämä on täysin typerää.
Kyllä se ihmisestä näkee. Naisena en osaa tehdä aloitetta. Se on täysin mahdotonta. Sielussa jokin este, lukko. En pidä sitä kummallisena kun kyse on naisesta, pikemminkin normaalina. Yhden ainoan kerran sitten kysyin suoraan ja oli huono tulos.
Näinhän minä näin sen ennen sitä, ettei sillä toisella ollut loppujen lopuksi vastaanottavaisuutta eikä mitään haluakaan tutustua meikäläiseen. Eipä tarvinnut enää miettiä sen jälkeen.
Kyllä se näkee. Olen realisti. Uskon sen, minkä näen. Ja hankin todisteet jos katson jonkun asian olevan sen arvoinen.
སྤྱན་རས་གཟིགས kirjoitti:
moikat just sulle, 'että sellainen mysteeri'; menikö tää kaikki johonkin suuntaan? mulla ei ole asiasta enää mitään haisua, ja toisaalta mua naurattaa kybällä nää tähän produktioon osallistuneet tiedostavat apukoulukirjoittajat.
...mut joo, aina saa haaveilla ja heittää ajatuksen vapaalle, eiköstä juu?
~*~
~*~
On merkki tuttu,
mainittakoon:
ei ollut teksti minulta,
voin merkistäkin luopua
jos vielä joskus runoilen.
-Miehelle runoillut nainen-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
R, en unohda sinua koskaan. Jätit jälkesi sydämeeni. Ehkä me tavataan vielä?
Riku?
Vierailija kirjoitti:
JMR, on ikävä...
Tästä vois hyvin ottaa mallia ja laittaa ne nimi kirjaimet kaikkinensa. ;) tosin kuinka moni tietää kaivattunsa toista nimeä, se voi hankaloittaa.
Ja mahdotonta olikaan tehdä mitään. Henkilö viestitti olemuksellaan, että älä vaan lähesty. Miksipä minä olisin häntä sen kummemmin kiinnostanut. Hänellähän oli ottajia joka sormelle. Tiesin oman tasoni, pisteet suunnilleen nolla.
Olin sellainen surun lapsi. Pieni tulitikkutyttö joka katseli sivusta muita. Luulin, että hänellä olisi ollut kasvatusta. Herrasmiestä, ettei huijaa varsinkaan yksinkertaista, suojatonta tulitikkutyttöä.
Tuli jälkeen päin mieleen kirja Muumipappa ja meri.
kun Muumipeikko näki merihevoset.
Eräs ystävällinen lähimmäinen vielä vahvisti asian, sanoi minulle;
kaikki ihmiset ihmettelevät, mitä hän muka näkee sinussa.
Kiitos siitä, ystäväni. Tämä kaikki auttoi minua pääsemään nopeammin ylitse.
LKL, KSK, SPL, SMK, SKM, MHO, JAH ja RSK kaipaan teitä kaikkia!
Vierailija kirjoitti:
སྤྱན་རས་གཟིགས kirjoitti:
moikat just sulle, 'että sellainen mysteeri'; menikö tää kaikki johonkin suuntaan? mulla ei ole asiasta enää mitään haisua, ja toisaalta mua naurattaa kybällä nää tähän produktioon osallistuneet tiedostavat apukoulukirjoittajat.
...mut joo, aina saa haaveilla ja heittää ajatuksen vapaalle, eiköstä juu?
~*~
~*~
On merkki tuttu,
mainittakoon:
ei ollut teksti minulta,
voin merkistäkin luopua
jos vielä joskus runoilen.
-Miehelle runoillut nainen-
Mun aivot kiittää sun aivoja, sun runoista ~*~
Kiitos myös toiselle ystävälle, joka tipautti minut maan pinnalle jotta tajuaisin, miten surkea olen muiden mielestä.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Ai. Mä taas inhoan yli kaiken semmosta luolamiestyyppiä, joka yrittää ottaa ”itselleen kuuluvana” vähän kaikkia naisia. Yleensä sellaisella ei ole järin paljon niitä muitakaan ominaisuuksia, joita ihmisessä kaipaan.
Mua ei naisena haittaa tehdä aloitetta, kaikki mun suhteet on alkaneet omasta aloitteestani. Mutta jos toinen viestittää olemuksellaan jatkuvasti, että älä vaan huomaakaan mua, niin vähän paha siinä on lähestyä. Kun ei halua itse olla mikään luolanainen kuitenkaan.