Pitääkö äitipuolen olla aktiivinen vai vetäytyvä?

En vastaa galluppiin, koska kumpikaan ei kuulosta hyvältä, mutta olen sitä mieltä, että paras dynamiikka syntyy kun oikea vanhempi hoitaa lapsen perustarpeet ja kasvatuksen ja -puoli on ystävällisesti suhtautuva kaverityyppi, joka voi auttaa biovanhempaa hoidossa joskus, mutta jolla ei ole automaattista vastuuta lapsesta. Saa olla omissa menoissaan ja oloissaan lapsen ollessa paikalla, kunhan suhtautuu lapseen positiivisesti ja ystävällisesti, kun sattuu heidät kohtaamaan. Uskon että tuo kuvaamani rooli edesauttaa ystävällistä suhtautumista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että -puoli ei komenna lapsia, vaan kasvatus tosiaan biovanhemman kautta.

Olen elänyt lapsena uusperheessä, nyt itselläni on ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö lähiäidit koskaan omaa asennettaan suhteessa lastensa toiseen perheeseen? Uusperheessä ex on olemassa ja osa kuviota. Vaikka monen mielestä olis tietty kivampi ettei koko exää ole. Mutta on. Jos ex ei hyväksy ja kunnioita uusperhettä, saati on katkera tai vihamielinen, hän omalla asenteellaan kuormittaa uusperheen rakentumista ja näin myös lastensa elämää. Ja kaikki viha, epävarmuus ja jännitteet päätyvät myös hänen omien, kahdessa kodissa elämäänsä elävien lasten harteille. Ei riitä et äiti silmänlumeeksi "hyväksyy" ja lässyttää aiheesta lapsilleen. Vaan hänen pitää ihan aikuisten oikeesti hyväksyä. On hämmästyttävää, kuinka moni äiti ei tajua tätä. Että itse vahingoittavat lapsiaan kun eivät käsittele eroaan ja tunteitaan.

Tämä juurikin. Puolisoni lapset alkoivat oireilla minua kohtaan sen jälkeen kun heidän äiti sai tietää minusta. Minusta se oli aika surullista. Tuntui kuin outo muuri olisi kasvanut välillemme. Nyt tilanne on toisen kanssa hieman parempi, mutta jotakin hämärää heidän äiti puuhasi. Minä en ikinä sano heidän äidistä mitään negatiivista. Päinvastoin. Olen sanonut esim. että piirtäessään kauniita kuvia voisivat piirtää vaikka äidilleenkin jotakin kivaa, kerätä hänelle kukkakimpun,  sanonut, että äitinsä varmaan ilahtuisi jos menisi äidin luo käymään jne.

Lähtökohta on se, että ei pitäisi olla ollenkaan mitään äiti-tai isäpuolia. Kenenkään ei pitäisi ottaa sellaista puolisoa, joka on jo kertaalleen eronnut, ja omaa lapsia alkuperäisen kumppaninsa kanssa, jonka kanssa perhe on oikeasti perustettu. Ainoana poikkeuksena leskeksi jääneet henkilöt, jotka ottavat uuden kumppanin. Jos nai lesken, jolla on lapsia, niin silloin äiti-tai isäpuolen pitää olla täysillä mukana kasvatuksessa, ja osallistua kaikkeen aivan kuin lesken lapset olisivat omia. Nykyaikana erotaan niin kovin kevein perustein. Eli kun ihastutaan johonkin toiseen, niin oma kumppani jätetään heti, eikä välitetä siitä, että lapsilta hajoaa perhe. Ikäänkuin nykyaikana olisi jollain tavalla "muotia" erota. Sitten eron jälkeen perustetaan uusperheitä, missä on "sinun lapset" ja "minun lapset", tai tulee juurikin näitä perheitä, missä vain toisella on lapsia entisestä liitosta. Aikuisille tämä on win, win, win, kaikki voittaa tilanne, kun saa elää miten haluaa. Vain lapset kärsivät. Jään innolla odottamaan "vastakommentteja", eli uusperheiden, ja isä-ja äitipuolien, ja avioerojen puolustajia.

En äänestänyt, koska en löytänyt vaihtoehdoista sopivaa. Minäkin vieroksun sanaa äitipuoli, minä olen isän naisystävä ja turvallinen aikuinen, lapset kutsuvat minua etunimelläni ja äidin rooli on itselleni vieras. On myös vaikea vetää etäisen ja aktiivisen välille rajaa.

Lapset ovat vuoroviikoin meillä ja pyöritämme arkea ihan samoin, kuin lapsettomilla viikoilla. Minulle ei ole ongelma tehdä ruokaa koko perheelle, auttaa lapsia läksyissä jne. jos olen kotona silloin kun mies ei ole. En myöskään erittle lapsien kuluja mitenkään, eli jos ostan lapsille jotain (ruokaa, koulutarvikkeita jne.), maksan ne omasta pussistani. Minulla on huomattavasti paremmat tulot, kuin kummallakaan lasten vanhemmista, joten mielelläni ostan lapsille asioita. En kuitenkaan lahjo :)

Meillä on kodissa omat säännöt, mutta kasvatuksesta vastaa mies ja lasten äiti. Toki minä ohjaan ja tarvittaessa kiellän, jos ovat tekemässä jotain luvatonta. En osallistu miehen sukujuhliin, jotta en olisi "virtahepo olohuoneessa" ja muutenkin annan mahdollisimman paljon tilaa miehelle ja lasten äidille touhuta lasten kanssa yhdessä. Mietin aina omia valintoja tehdessä lasten etua.

Ilmeisesti meillä on tällätavoin mennyt ihan hyvin. Kumpikin miehen lapsista on sanonut rakastavansa minua, joten en ole heille väkinäinen vieras :)

1.) Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia.

2.) Mies menee tämän toisen naisen kanssa naimisiin.

3.) Miehelllä on lapsia entisen vaimonsa kanssa. Uusi vaimo tulee ihan hyvin toimeen miehen lasten kanssa. Uusi vaimo on kuitenkin surullinen siitä, että miehen ex-vaimo on katkera, ei ole päässyt yli erosta. Ex-vaimo puhuu uudesta vaimosta seläntakana pahaa lapsille, lapset hämmentyvät. Uusi vaimo toivoo, että tämä ex-vaimo jättäisi heidät rauhaan, ja antaisi elää normaalia elämää. Uusi vaimo ei ymmärrä, miksi ex-vaimo on niin katkera.

4.) Aika kuluu, ja mies saa lapsen myös tämän uuden vaimonsa kanssa.

5.) Mies jättää uuden vaimonsa toisen naisen takia.

6.) Uusi vaimo, joka itseasiassa on jo sitten itsekin jätetty vanha ex-vaimo katkeroituu. Hän ei voi millään hyväksyä eroa. Lapsi on hyvin pieni, tulee yhteishuoltajuus, missä lapsi on välillä isällään, välillä äidillään. Lapsi kertoo, miten isällä on jo uusi "tyttöystävä". Tämä "uusi-vanha" vaimo ei kestä ajatusta ex-miehensä uudesta naisystävästä. Hän puhuu tästä uudesta naisesta seläntakana pahaa lapselle, ja lapsi hämmentyy.

Tarinan opetus on se, että koskaan ei kannata ruveta arvostelemaan kenenkään katkeria ex-puolisoja, ja ihmettelemään, että miksi nämä katkerat exät eivät ole käsitelleet erotajaan. Se eroaminen, ja eron käsitteleminen kun ei sitten olekaan välttämättä niin helppoa, kun sattuukin omalle kohdalle. Hyvin usein mies, joka on kerran eronnut, eroaa myös toisenkin kerran. Tasa-arvon nimissä todettakoon, että myös toki naiset voivat toimia samalla tavalla.

Vastasin, että passiivinen ja vetäytyvä. Olen itse uusperheen aikuinen, miehen lapset asuvat luonamme 26 päivää kuukaudesta. En silti koe olevani heille mikään äitipuoli. Olen aikuinen tässä talossa ja määrään miten täällä ollaan ja eletään, mutta mies saa hoitaa lapsensa itse. Teen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan, mutta niitä tekee myös mies. Mies saa hoitaa lasten harrastuskuskaukset ja kulut, vaateostokset, parturikäynnit jne. Jos mies järjestää itselleen jonkun viikonloppureissun ja lapset olisivat sillon meillä, mies järjestää lapset hoitoon muualle (jos äitinsä ei pysty ottamaan).

helppoontoisiaarvostella kirjoitti:

1.) Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia.

2.) Mies menee tämän toisen naisen kanssa naimisiin.

3.) Miehelllä on lapsia entisen vaimonsa kanssa. Uusi vaimo tulee ihan hyvin toimeen miehen lasten kanssa. Uusi vaimo on kuitenkin surullinen siitä, että miehen ex-vaimo on katkera, ei ole päässyt yli erosta. Ex-vaimo puhuu uudesta vaimosta seläntakana pahaa lapsille, lapset hämmentyvät. Uusi vaimo toivoo, että tämä ex-vaimo jättäisi heidät rauhaan, ja antaisi elää normaalia elämää. Uusi vaimo ei ymmärrä, miksi ex-vaimo on niin katkera.

4.) Aika kuluu, ja mies saa lapsen myös tämän uuden vaimonsa kanssa.

5.) Mies jättää uuden vaimonsa toisen naisen takia.

6.) Uusi vaimo, joka itseasiassa on jo sitten itsekin jätetty vanha ex-vaimo katkeroituu. Hän ei voi millään hyväksyä eroa. Lapsi on hyvin pieni, tulee yhteishuoltajuus, missä lapsi on välillä isällään, välillä äidillään. Lapsi kertoo, miten isällä on jo uusi "tyttöystävä". Tämä "uusi-vanha" vaimo ei kestä ajatusta ex-miehensä uudesta naisystävästä. Hän puhuu tästä uudesta naisesta seläntakana pahaa lapselle, ja lapsi hämmentyy.

Tarinan opetus on se, että koskaan ei kannata ruveta arvostelemaan kenenkään katkeria ex-puolisoja, ja ihmettelemään, että miksi nämä katkerat exät eivät ole käsitelleet erotajaan. Se eroaminen, ja eron käsitteleminen kun ei sitten olekaan välttämättä niin helppoa, kun sattuukin omalle kohdalle. Hyvin usein mies, joka on kerran eronnut, eroaa myös toisenkin kerran. Tasa-arvon nimissä todettakoon, että myös toki naiset voivat toimia samalla tavalla.

Meillä se katkera ex on monta kertaa pettänyt lasten äiti, joka löysi uuden huomattavasti puolisoani aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö lähiäidit koskaan omaa asennettaan suhteessa lastensa toiseen perheeseen? Uusperheessä ex on olemassa ja osa kuviota. Vaikka monen mielestä olis tietty kivampi ettei koko exää ole. Mutta on. Jos ex ei hyväksy ja kunnioita uusperhettä, saati on katkera tai vihamielinen, hän omalla asenteellaan kuormittaa uusperheen rakentumista ja näin myös lastensa elämää. Ja kaikki viha, epävarmuus ja jännitteet päätyvät myös hänen omien, kahdessa kodissa elämäänsä elävien lasten harteille. Ei riitä et äiti silmänlumeeksi "hyväksyy" ja lässyttää aiheesta lapsilleen. Vaan hänen pitää ihan aikuisten oikeesti hyväksyä. On hämmästyttävää, kuinka moni äiti ei tajua tätä. Että itse vahingoittavat lapsiaan kun eivät käsittele eroaan ja tunteitaan.

Miksi äidin pitäisi tehdä isän ja sen uuden hoidon elämää yhtään helpommaksi? Jokainen hoitakoon itse suhteensa ja lapsensa. Hyvä vaan kun lapset eivät enää viitsi sinne mennä.

helppoontoisiaarvostella kirjoitti:

1.) Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia.

2.) Mies menee tämän toisen naisen kanssa naimisiin.

3.) Miehelllä on lapsia entisen vaimonsa kanssa. Uusi vaimo tulee ihan hyvin toimeen miehen lasten kanssa. Uusi vaimo on kuitenkin surullinen siitä, että miehen ex-vaimo on katkera, ei ole päässyt yli erosta. Ex-vaimo puhuu uudesta vaimosta seläntakana pahaa lapsille, lapset hämmentyvät. Uusi vaimo toivoo, että tämä ex-vaimo jättäisi heidät rauhaan, ja antaisi elää normaalia elämää. Uusi vaimo ei ymmärrä, miksi ex-vaimo on niin katkera.

4.) Aika kuluu, ja mies saa lapsen myös tämän uuden vaimonsa kanssa.

5.) Mies jättää uuden vaimonsa toisen naisen takia.

6.) Uusi vaimo, joka itseasiassa on jo sitten itsekin jätetty vanha ex-vaimo katkeroituu. Hän ei voi millään hyväksyä eroa. Lapsi on hyvin pieni, tulee yhteishuoltajuus, missä lapsi on välillä isällään, välillä äidillään. Lapsi kertoo, miten isällä on jo uusi "tyttöystävä". Tämä "uusi-vanha" vaimo ei kestä ajatusta ex-miehensä uudesta naisystävästä. Hän puhuu tästä uudesta naisesta seläntakana pahaa lapselle, ja lapsi hämmentyy.

Tarinan opetus on se, että koskaan ei kannata ruveta arvostelemaan kenenkään katkeria ex-puolisoja, ja ihmettelemään, että miksi nämä katkerat exät eivät ole käsitelleet erotajaan. Se eroaminen, ja eron käsitteleminen kun ei sitten olekaan välttämättä niin helppoa, kun sattuukin omalle kohdalle. Hyvin usein mies, joka on kerran eronnut, eroaa myös toisenkin kerran. Tasa-arvon nimissä todettakoon, että myös toki naiset voivat toimia samalla tavalla.

Tilanteet ovat erilaisia. Ihmisetkin. Mut vastuu on AINA. Niin lapsista jotka on saattanut maailmaan kuin siitäkin että käsittelee tunteensa. Kumpaankaan ei kaikki pysty. Mut aikuiseks kasvamisessa on kyse noista. Voi valita jäädä lapsen osaan syyttelemään muita. Mut se on törkeä teko muita kohtaan. Kukaan ei omista toista. Eikä missään ole luvattu et elämä olis reilua. Silti on kasvettava aikuiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettiikö lähiäidit koskaan omaa asennettaan suhteessa lastensa toiseen perheeseen? Uusperheessä ex on olemassa ja osa kuviota. Vaikka monen mielestä olis tietty kivampi ettei koko exää ole. Mutta on. Jos ex ei hyväksy ja kunnioita uusperhettä, saati on katkera tai vihamielinen, hän omalla asenteellaan kuormittaa uusperheen rakentumista ja näin myös lastensa elämää. Ja kaikki viha, epävarmuus ja jännitteet päätyvät myös hänen omien, kahdessa kodissa elämäänsä elävien lasten harteille. Ei riitä et äiti silmänlumeeksi "hyväksyy" ja lässyttää aiheesta lapsilleen. Vaan hänen pitää ihan aikuisten oikeesti hyväksyä. On hämmästyttävää, kuinka moni äiti ei tajua tätä. Että itse vahingoittavat lapsiaan kun eivät käsittele eroaan ja tunteitaan.

Miksi äidin pitäisi tehdä isän ja sen uuden hoidon elämää yhtään helpommaksi? Jokainen hoitakoon itse suhteensa ja lapsensa. Hyvä vaan kun lapset eivät enää viitsi sinne mennä.

Et tainnu tajuta

Tuntuisi oudolle jos muuten aktiivinen ja osallistuva ihminen olisi äitipuolen roolissa vetäytyvä ja passiivinen tai päinvastoin. Ei kai kukasn jaksa kovin kauaa näytellä jossakin roolissa täysin erilaista ihmistä kun muuten olisi.

Up