Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö äitipuolen olla aktiivinen vai vetäytyvä?
09.01.2019 |
Liittyen oheiseen uusperhekeskusteluun:
Osa sanoo, että äitipuolen pitää osallistua isän ja tämän lasten elämään, olla läsnäoleva turvallinen aikuinen, osallistua kotitöihin ja lomamatkoille, hoitaa, viihdyttää ja kasvattaa.
Osa sanoo, että parasta on, että äitipuoli vetäytyy taka-alalle ja tekee ennemmin omiaan kuin osallistuu lasten ja isän suhteeseen. On toki ystävällinen, mutta ei hoida eikä viihdytä kuin hädän tullen. Syyt tähän voivat olla erilaisia, mutta isä siis itse hoitaa, viihdyttää ja kasvattaa lapsensa.
Tietysti tilanteet ovat erilaisia, mutta valitse joko - tai.
Haluan kartoittaa, millä taustalla ollaan kumpaa mieltä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. sanoisin jos tulis omalle kohdalle, että lapsia olis ja erottu ja miehen uus nainen kuvioissa, niin ehkä _aluksi_ tuntuis siltä että toivoisin että tää toinen nainen olis mahdollisimman etäinen ja antaisi isän hoitaa lapsia - mutta pidemmän päälle vois kuitenkin lasten kannalta olla hyvä että äitipuoli olis aktiivinen ja osallistuva eikä vaan joku etäinen tyyppi. Siten kuitenkin, et tää uus nainen ei kuitenkaan koita korvata heille omaa äitiä eikä koita kasvattaa lapsia oman äidin (ja toivottavasti myös isän yhdessä) määrittelemien arvojen tai rajojen vastaisesti eikä ns. lähde ainkaan sooloilemaan ratkaisevien asioiden kanssa. Tää aikuinen sais mieluusti olla myös vastuullinen ja hyvä malli lapsille, eli ei mikään pubiruusu tai joku muu hankala draama queen (edellyttäen tietysti että myös äiti ja isä käyttäytyy asiallisesti). Ei ole omakohtaista kokemusta ja tuskin tulee olemaan ainakaan siten että ois omia lapsia tälläisessä tilanteessa (koska en aio hankkia lapsia). Mutta jos joskus joutuisin tilanteeseen, jossa olisin itse tämä äitipuoli jollekkin, niin yrittäisin toimia kuten heidän vanhemmat toivoo - mutta mieluusti olisin itse tuo etäinen äitipuoli koska en välitä olla lastenhoitaja tai varakasvattaja.
Eli olisit etäinen. Käy äänestämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sekä lähiäiti että äitipuoli. Tosin sovimme jo ennen yhteenmuuttoa, että hoidamme omat lapsemme ja olemme toistemme lapsille vain aikuisen roolissa. Molemmilla siis yksi lapsi. Homma toimii hyvin näin.
Äänestin passiivisuuden ja vetäytyvyyden puolesta. Minun lapseni asuu meillä, joten hän viettää paljon aikaa mieheni seurassa. Luonnollisesti syömme yhdessä ja joskus teemme jotain; ulkoilemme tai mies pelaa pojan kanssa. Miehen lapsi käy harvoin ja siksi annan hänen nauttia isänsä seurasta ilman minua. Toki silloinkin ruokailemme yhdessä, mutta muuten minä pysyn taka-alalla. Lapset viihtyvät kyllä yhdessä ja se on mukavaa.
No, tuossa välissä on kaikenlaita, asia ei ole mustavalkoinen. Itse olen aktiivinen äitipuoli siinä, et juttelen lasten kanssa (eivät oma-aloitteisesti edes tervehdi, tuijottaisivat puhelinta tms 24/7). Ja opetan heitä huolehtimaan asioista, kuten vaatteet naulakkoon yms. Havaitsemaan et ympärillä on muitakin ja heidän tekemisillään on väliä. Siis otan aktiivisesti huomioon sen että he ovat paikalla. Joskus teen ruokaa, yleensä miehen huki. Muuten osallistun miten huvittaa. En useinkaan lähde puistoon, uimahalliin tms ihan jo siksi et on muuta tekemistä. Enkä huolehdi heidän vaatteistaan, puhtaudestaan tms, se on isän hommia. En koe olevani mikään äitipuoli, heillä on oma äiti. Koen olevani aikuinen omassa kodissani ja he ovat lapsia jotka tulevat kotiini. Toisen kanssa on tullut läheinen yhteys, toisen kanssa ei kemiat kohtaa. Mut aikuinen pyrin silti olemaan. Olen itse valinnut miten haluan osallistua, ei tarvii uupua, katkeroitua eikä marttyyriks muuttua. Lasten äidin kans ei ole mitään yhteyttä, hänen toiveestaan, ja käsityksemme vanhemmuudesta taitaa olla myös aika erilainen. Joten näin on hyvä. Ei v***ta liikaa. Paitsi tietysti lapsille kurjaa kun on "mustia aukkoja" heidän elämässään olevien aikuisten kesken.
Minusta lasten kannalta on paras osallistuva ja läheinen. Joka ei tarkoita äidin roolin varastamista vaan olemista yhtenä turvallisena aikuisena lapsen elämässä. Itse haluaisin, että olisin / exän uusi puoliso olisi rakastava aikuinen eikä mikään etäinen hahmo. Tietysti äiti on se kaikkein tärkein ja vastuullisin, mutta äitipuoli kulkee siinä rinnalla. Toivoisin myös olevani hyvissä väleissä puolison entisen vaimon kanssa ilman mitään mustasukkaisuus- ja etäännyttämisdraamoja.
En tykkää koko äitipuoli sanasta, jos lasten oma äiti on elossa. Roolina on olla isän naisystävä ja turvallinen aikuinen, joka on se perheen toinen aikuinen joka hoitaa lapsia isän rinnalla. Kuitenkaan ei voi osallistua lasten kasvatukseen muuten kuin mallina ja ohjaajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman vähän äänestetään .... samalla kun uusperheketjut ovat liekeissä, kun samasta asiasta kiistellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielelläni ole äitipuoli, koska lapsilla on se oma rakas äiti. Haluan tulla miehen exän kanssa toimeen ja kuulla mitä hän toivoo minulta. Voin olla ja olen jo turvallinen aikuinen lapsille.
Olisi mukava joku kerta nähdä puolisoni ex ja tämän kumppani ja jutella lasten kasvatuksesta yhdessä. Siitä puolisoni ja hänen ex ovat vetovastuussa, mutta autan siellä missä voin. Rahallisesti en voi auttaa enempää kuin kummilapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Minä vastasin jo: passiivinen.
Minulle itselleni on aivan sama, millainen äitipuoli on, mutta lapset eivät jaksa, kun tämä ”änkeää” ja kertoo mielipiteitään. Siksi kannatan vetäytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Minä vastasin jo: passiivinen.
Minulle itselleni on aivan sama, millainen äitipuoli on, mutta lapset eivät jaksa, kun tämä ”änkeää” ja kertoo mielipiteitään. Siksi kannatan vetäytyvää.
Miten tämä on ilmentynyt? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.
Varmaankin tuollaisessa tilanteessa kannattaa lasten pyytää ettei tuo änkeytyjä olisi niin paljon mukana silloin kun tapaavat vanhempaansa. Kyllä aikuiset ymmärtävät tämän, kunhan lapset jotakin kautta sen asian viestittävät.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten kannalta on paras osallistuva ja läheinen. Joka ei tarkoita äidin roolin varastamista vaan olemista yhtenä turvallisena aikuisena lapsen elämässä. Itse haluaisin, että olisin / exän uusi puoliso olisi rakastava aikuinen eikä mikään etäinen hahmo. Tietysti äiti on se kaikkein tärkein ja vastuullisin, mutta äitipuoli kulkee siinä rinnalla. Toivoisin myös olevani hyvissä väleissä puolison entisen vaimon kanssa ilman mitään mustasukkaisuus- ja etäännyttämisdraamoja.
Olen itse äitipuoli, lapset nyt jo aikuisia. Mitä olen vuosien varrella muidenkin tarinoita kuunnellut, niin riski ei aina ole se, että äitipuoli pihistää äidin paikan (hyvin epätodennäköistä) vaan se, että ISÄ vetäytyy taustalle, kun "talossa on nainen". Yhtäkkiä äitipuoli huomaa olevansa se, joka huolehtii lasten ruokailusta, kouluasioista ja ties mistä, isä vetäytyy harrastuksiinsa. TÄMÄ on se syy, miksi äitipuolen kannattaa vetäytyä taustalle, vaikka toki olla turvallinen ja mukava aikuinen. Isät täytyy yksinkertaisesti usein pakottaa olemaan isiä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jos tämä tuottaa isälle kovasti hankaluuksia ja alkaa ujuttaa tehtäviä äitipuolelle, kannattaa poistua suhteesta etenkin, jos haaveilee vielä itse saavansa lapsia - niiden hoidosta tällainen isä livistää saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Minä vastasin jo: passiivinen.
Minulle itselleni on aivan sama, millainen äitipuoli on, mutta lapset eivät jaksa, kun tämä ”änkeää” ja kertoo mielipiteitään. Siksi kannatan vetäytyvää.
Miten tämä on ilmentynyt? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.
Varmaankin tuollaisessa tilanteessa kannattaa lasten pyytää ettei tuo änkeytyjä olisi niin paljon mukana silloin kun tapaavat vanhempaansa. Kyllä aikuiset ymmärtävät tämän, kunhan lapset jotakin kautta sen asian viestittävät.
Tästä on jo vuosia, en ihan muista. Sen muistan, että he alkoivat heti leikkimään ”perhettä”. Kaikki piti tehdä yhdessä naisten lasten kanssa ”koska me olemme nyt perhe”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten kannalta on paras osallistuva ja läheinen. Joka ei tarkoita äidin roolin varastamista vaan olemista yhtenä turvallisena aikuisena lapsen elämässä. Itse haluaisin, että olisin / exän uusi puoliso olisi rakastava aikuinen eikä mikään etäinen hahmo. Tietysti äiti on se kaikkein tärkein ja vastuullisin, mutta äitipuoli kulkee siinä rinnalla. Toivoisin myös olevani hyvissä väleissä puolison entisen vaimon kanssa ilman mitään mustasukkaisuus- ja etäännyttämisdraamoja.
Olen itse äitipuoli, lapset nyt jo aikuisia. Mitä olen vuosien varrella muidenkin tarinoita kuunnellut, niin riski ei aina ole se, että äitipuoli pihistää äidin paikan (hyvin epätodennäköistä) vaan se, että ISÄ vetäytyy taustalle, kun "talossa on nainen". Yhtäkkiä äitipuoli huomaa olevansa se, joka huolehtii lasten ruokailusta, kouluasioista ja ties mistä, isä vetäytyy harrastuksiinsa. TÄMÄ on se syy, miksi äitipuolen kannattaa vetäytyä taustalle, vaikka toki olla turvallinen ja mukava aikuinen. Isät täytyy yksinkertaisesti usein pakottaa olemaan isiä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jos tämä tuottaa isälle kovasti hankaluuksia ja alkaa ujuttaa tehtäviä äitipuolelle, kannattaa poistua suhteesta etenkin, jos haaveilee vielä itse saavansa lapsia - niiden hoidosta tällainen isä livistää saman tien.
Juuri näin. Tätä evankeliumia minäkin av:lla saarnaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Minä vastasin jo: passiivinen.
Minulle itselleni on aivan sama, millainen äitipuoli on, mutta lapset eivät jaksa, kun tämä ”änkeää” ja kertoo mielipiteitään. Siksi kannatan vetäytyvää.
Miten tämä on ilmentynyt? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.
Varmaankin tuollaisessa tilanteessa kannattaa lasten pyytää ettei tuo änkeytyjä olisi niin paljon mukana silloin kun tapaavat vanhempaansa. Kyllä aikuiset ymmärtävät tämän, kunhan lapset jotakin kautta sen asian viestittävät.
Tästä on jo vuosia, en ihan muista. Sen muistan, että he alkoivat heti leikkimään ”perhettä”. Kaikki piti tehdä yhdessä naisten lasten kanssa ”koska me olemme nyt perhe”.
Tuo on vain sun näkökulmasi. Itse uusperheellisenä tiedän et se "meidän perhe" - ajatus on tärkeä. Itsekin lähdin alkuun rakentamaan sellaista. Lapset tykkäsivät siitä myös. Sittemmin tajusin realiteetit ja sen, että parempi kun antaa vanhempien ihan ite hoitaa lapsensa. Äitipuolen osa on usein epäkiitollinen, ihan turha kuormittaa elämäänsä yhtään, jos lasten vanhemmat ei osoita arvostusta äitipuolta kohtaan. Sen sijaan et antaa toisille hyvää ja vastaan saa vain kiittämättömyyttä, on terveellisempää itseä kohtaan panostaa vaikka mielekkääseen harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän tarvittaisiin niiden vanhempien vastauksia, joidenka exällä on jo uusi kumppani, joka on mukana lasten elämässä.
Minä vastasin jo: passiivinen.
Minulle itselleni on aivan sama, millainen äitipuoli on, mutta lapset eivät jaksa, kun tämä ”änkeää” ja kertoo mielipiteitään. Siksi kannatan vetäytyvää.
Miten tämä on ilmentynyt? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.
Varmaankin tuollaisessa tilanteessa kannattaa lasten pyytää ettei tuo änkeytyjä olisi niin paljon mukana silloin kun tapaavat vanhempaansa. Kyllä aikuiset ymmärtävät tämän, kunhan lapset jotakin kautta sen asian viestittävät.
Tästä on jo vuosia, en ihan muista. Sen muistan, että he alkoivat heti leikkimään ”perhettä”. Kaikki piti tehdä yhdessä naisten lasten kanssa ”koska me olemme nyt perhe”.
Tuo on vain sun näkökulmasi. Itse uusperheellisenä tiedän et se "meidän perhe" - ajatus on tärkeä. Itsekin lähdin alkuun rakentamaan sellaista. Lapset tykkäsivät siitä myös. Sittemmin tajusin realiteetit ja sen, että parempi kun antaa vanhempien ihan ite hoitaa lapsensa. Äitipuolen osa on usein epäkiitollinen, ihan turha kuormittaa elämäänsä yhtään, jos lasten vanhemmat ei osoita arvostusta äitipuolta kohtaan. Sen sijaan et antaa toisille hyvää ja vastaan saa vain kiittämättömyyttä, on terveellisempää itseä kohtaan panostaa vaikka mielekkääseen harrastukseen.
Se on lasteni näkökulma. Itsehesanoivat noin. Sen takia lapseni muuttivat vuoroviikkoilusta minun uusperheeseeni, koska meillä sai ”olla rauhassa”. Olen siis itsekin uusperheellinen ja äitipuoli. Ja kannatan siis edelleen vetäytyvyyttä.
Miettiikö lähiäidit koskaan omaa asennettaan suhteessa lastensa toiseen perheeseen? Uusperheessä ex on olemassa ja osa kuviota. Vaikka monen mielestä olis tietty kivampi ettei koko exää ole. Mutta on. Jos ex ei hyväksy ja kunnioita uusperhettä, saati on katkera tai vihamielinen, hän omalla asenteellaan kuormittaa uusperheen rakentumista ja näin myös lastensa elämää. Ja kaikki viha, epävarmuus ja jännitteet päätyvät myös hänen omien, kahdessa kodissa elämäänsä elävien lasten harteille. Ei riitä et äiti silmänlumeeksi "hyväksyy" ja lässyttää aiheesta lapsilleen. Vaan hänen pitää ihan aikuisten oikeesti hyväksyä. On hämmästyttävää, kuinka moni äiti ei tajua tätä. Että itse vahingoittavat lapsiaan kun eivät käsittele eroaan ja tunteitaan.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea juttu. sanoisin jos tulis omalle kohdalle, että lapsia olis ja erottu ja miehen uus nainen kuvioissa, niin ehkä _aluksi_ tuntuis siltä että toivoisin että tää toinen nainen olis mahdollisimman etäinen ja antaisi isän hoitaa lapsia - mutta pidemmän päälle vois kuitenkin lasten kannalta olla hyvä että äitipuoli olis aktiivinen ja osallistuva eikä vaan joku etäinen tyyppi. Siten kuitenkin, et tää uus nainen ei kuitenkaan koita korvata heille omaa äitiä eikä koita kasvattaa lapsia oman äidin (ja toivottavasti myös isän yhdessä) määrittelemien arvojen tai rajojen vastaisesti eikä ns. lähde ainkaan sooloilemaan ratkaisevien asioiden kanssa. Tää aikuinen sais mieluusti olla myös vastuullinen ja hyvä malli lapsille, eli ei mikään pubiruusu tai joku muu hankala draama queen (edellyttäen tietysti että myös äiti ja isä käyttäytyy asiallisesti). Ei ole omakohtaista kokemusta ja tuskin tulee olemaan ainakaan siten että ois omia lapsia tälläisessä tilanteessa (koska en aio hankkia lapsia). Mutta jos joskus joutuisin tilanteeseen, jossa olisin itse tämä äitipuoli jollekkin, niin yrittäisin toimia kuten heidän vanhemmat toivoo - mutta mieluusti olisin itse tuo etäinen äitipuoli koska en välitä olla lastenhoitaja tai varakasvattaja.