Miksi masentuneelta ei saa vaatia mitään?

Koska osa kommentoijista on sitä mieltä, että vain itse masennuksen kokenut saa tätä ketjua kommentoida, tässä teille kokemusasiantuntijan mielipide. (Keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta 23 vuoden ajan, kahdesti kuntoutus pelasti eläkkeelle joutumiselta. Nyt oireeton jo kolme vuotta ja tukitoimien kautta mukana työelämässä.)

Masentuneelta saa ja pitää mielestäni vaatia asioita. Päivärytmi, hygienia, oman elinympäristön siistinä pitäminen, jonkinlainen liikunta, yleensäkin mahdollisimman normaaliin elämään pyrkiminen nopeuttaa paranemista. Näistä asioista luopuminen syventää masennusta. Sängyn pohjalla makaaminen ei auta ketään. Terapiassa voi asioita käsitellä paremmin. Jos ei pääse terapiaan, voi lukea terapeuttisia kirjoja kirjastosta. Niin minä tein, vaikka alkuun en pystynyt keskittymään edes kokonaisen lauseen lukenemiseen. Toimintakyky palasi harjoittelemalla tässäkin asiassa. Opettelin niitä smoothieitakin vääntämään, vaikka aluksi sekin oli haaste. Ruuanlaiton opetteluun meni vuosia mutta se kannatti - ruoka on terveyden perusta.

Masennukseni oli sitä luokkaa, että siihen kokeiltiin vuosien aikana kymmentä erilaista lääkettä. Niistä en kokenut saavani apua. Eniten auttoi luonnossa liikkuminen ja kaikenlainen tekeminen, etenkin kuntoutuskurssit ja tälläkin palstalla kirottu ilmaisen työn tekeminen. Masentuneena en olisi ollut kykeneväinen palkkatyöhön mutta harjoitteluista sain voimaa uskoa itseeni jälleen.

Minulla on ollut toistuvia masennusjaksoja, joista jokainen on ollut edellistä helpompi hoitaa näillä keinoilla pois. Me ollaan kaikki erilaisia luonteiltamme mutta ainakin mulle tämä on sopinut. Tiedostan, että masennusalttius on mulla varmaan ikuinen, ja voin jonain päivänä taas olla siinä kunnossa, että en jaksa edes mikropuuroa keittää tai käydä melkein viikkoon suihkussa. Jos en itse enää tajuaisi, millä tuosta voi nousta, olisin kiitollinen siitä että läheiset tuuppisivat liikkeelle.

On se kumma juttu kun joka toisella on joku masennus

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen läheisenä olen todennut, että silkkihansikkain kohtelu ei auta. Niin kauan, kun läheiset ovat huomaavaisia ja kohtelevat silkkihansikkain, niin masentunut ei vaivaudu tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen. Eihän hänen tarvitse, kun muut ympärillä pomppivat hänen mielialojensa mukaan.

Olin esimerkiksi melko järkyttynyt, kun yksi masentuneen läheinen sanoi, ettei näitä asioita uskalla ottaa masentuneen kanssa puheeksi, ettei hän katkaise välejä läheisiinsä. Niinpä koko perhe leikkii sellaista leikkiä, että kaikki on hyvin ja kenelläkään ei ole huonoa vointia.

Onko se nyt tosiaan niin, että masentuneelta ei saa vaatia yhtään mitään, koska hän ei jaksa, pysty, kykene?

En käyttäisi sanaa vaatia vaan auttaa ja kannustaa, mutta tiedän kyllä masentuneen läheisenä, että se on vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

On se kumma juttu kun joka toisella on joku masennus

Ja yksi tuli lisää luettuani tämän ketjun. En oikein tahdo jaksaa nousta aamuisin sängystä saatikaan tehdä aamupalaa. Lääkäri aika varattu tänään iltapäivälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on asiat, mitä masentuneelle pitäisi antaa hoito-ohjeiksi sairaslomallaan.

Klo. 8.00 Terveellinen aamupala (smoothie tms)

Klo. 9.00 ulkoilua

Klo. 10.00 sisälle päin

Klo. 11.00 terveellisen ruoan valmistaminen + salaatti ja niiden syöminen + juo paljon vettä

Klo. 13.30 käy salilla, ihan 45min riittää, juo iso smoothie päälle

Klo. 16.00 ala valmistamaan terveellinen päivällinen + salaatti ja syö ja juo hyvin, ota d-vitamiini.

Voit syödä vielä pienen iltapalan jos haluat, ei ole pakko.

Joka toinen päivä käyt salilla, joka toinen päivä on päivällä vapaata, mutta sitten vastapainoksi lähden iltalenkille. Kävely riittää, noin tunnin lenkki.

Tämä rytmi kuukauden, parin ajan. Noudata listaa, vaikka se tuntuisi vaikealta tai turhalta

VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS TÄTÄKIN NEUVOA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on asiat, mitä masentuneelle pitäisi antaa hoito-ohjeiksi sairaslomallaan.

Klo. 8.00 Terveellinen aamupala (smoothie tms)

Klo. 9.00 ulkoilua

Klo. 10.00 sisälle päin

Klo. 11.00 terveellisen ruoan valmistaminen + salaatti ja niiden syöminen + juo paljon vettä

Klo. 13.30 käy salilla, ihan 45min riittää, juo iso smoothie päälle

Klo. 16.00 ala valmistamaan terveellinen päivällinen + salaatti ja syö ja juo hyvin, ota d-vitamiini.

Voit syödä vielä pienen iltapalan jos haluat, ei ole pakko.

Joka toinen päivä käyt salilla, joka toinen päivä on päivällä vapaata, mutta sitten vastapainoksi lähden iltalenkille. Kävely riittää, noin tunnin lenkki.

Tämä rytmi kuukauden, parin ajan. Noudata listaa, vaikka se tuntuisi vaikealta tai turhalta

VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS TÄTÄKIN NEUVOA!

Jäi vähän epäselväksi mikä oma neuvosi sitten on? Se on niin helppoa huutaa muiden olevan väärässä, mutta sitten meneekin vaikeammaksi, kun pitäisi tuoda jotain uutta keskusteluun tyhjän huutamisen sijaan.

Masentuneet ovat niin kovin sairaita, mutta silti 10-12h jaksetaan lässyttää påaskaa aihevapaalle tai pelata jotain tietokonepelejä. Suurin osa näistäkin paranisi samantien kun joku menisi ja heittäisi tietokoneet ja pelikonsolit parvekkeelta alas. 

Miksi tästä ei saa puhua kirjoitti:

Koska osa kommentoijista on sitä mieltä, että vain itse masennuksen kokenut saa tätä ketjua kommentoida, tässä teille kokemusasiantuntijan mielipide. (Keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta 23 vuoden ajan, kahdesti kuntoutus pelasti eläkkeelle joutumiselta. Nyt oireeton jo kolme vuotta ja tukitoimien kautta mukana työelämässä.)

Masentuneelta saa ja pitää mielestäni vaatia asioita. Päivärytmi, hygienia, oman elinympäristön siistinä pitäminen, jonkinlainen liikunta, yleensäkin mahdollisimman normaaliin elämään pyrkiminen nopeuttaa paranemista. Näistä asioista luopuminen syventää masennusta. Sängyn pohjalla makaaminen ei auta ketään. Terapiassa voi asioita käsitellä paremmin. Jos ei pääse terapiaan, voi lukea terapeuttisia kirjoja kirjastosta. Niin minä tein, vaikka alkuun en pystynyt keskittymään edes kokonaisen lauseen lukenemiseen. Toimintakyky palasi harjoittelemalla tässäkin asiassa. Opettelin niitä smoothieitakin vääntämään, vaikka aluksi sekin oli haaste. Ruuanlaiton opetteluun meni vuosia mutta se kannatti - ruoka on terveyden perusta.

Masennukseni oli sitä luokkaa, että siihen kokeiltiin vuosien aikana kymmentä erilaista lääkettä. Niistä en kokenut saavani apua. Eniten auttoi luonnossa liikkuminen ja kaikenlainen tekeminen, etenkin kuntoutuskurssit ja tälläkin palstalla kirottu ilmaisen työn tekeminen. Masentuneena en olisi ollut kykeneväinen palkkatyöhön mutta harjoitteluista sain voimaa uskoa itseeni jälleen.

Minulla on ollut toistuvia masennusjaksoja, joista jokainen on ollut edellistä helpompi hoitaa näillä keinoilla pois. Me ollaan kaikki erilaisia luonteiltamme mutta ainakin mulle tämä on sopinut. Tiedostan, että masennusalttius on mulla varmaan ikuinen, ja voin jonain päivänä taas olla siinä kunnossa, että en jaksa edes mikropuuroa keittää tai käydä melkein viikkoon suihkussa. Jos en itse enää tajuaisi, millä tuosta voi nousta, olisin kiitollinen siitä että läheiset tuuppisivat liikkeelle.

Kiitos viestistäsi. Minkä neuvon antaisit minulle, läheiselle, kun se masentunut ei useasta pyynnöstäkään siivoa tai lähde ulos? Eikä halua siivousapua tai kävelyseuraa. MiTEN häntä tuupitaan?

Masentuneelta jos vaatii niin se on turhaa. Mutta masentuneilla joilla on rakastavat kädet vastaanottamassa pudotessa on turvallista pudota.

On ihmisiä joilla ei ole varaa masentua koska kukaan ei ole vastaanottamassa. Sitä kuolee sitten kadulle...

Olen ollut masentunut. Minulta läheiset vaativat silloin täysin normaalia toimintaa entiseen malliin ja suuttuivat siitä, etten siihen kyennyt. Olisi kuulemma vain pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja "reipastua". Tämän ajanjakson kokemukset ovat johtaneet siihen, että nämä läheiset ovat tipahtaneet elämästäni pois. En halua enää ikinä elämässäni kokea noin totaalisia yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita ollessani toisten seurassa kuin mitä tuolloin läheisteni kanssa koin. Mieluummin olen ihan oikeasti kokonaan yksin kuin syyllistäjien ja moittijoiden seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on asiat, mitä masentuneelle pitäisi antaa hoito-ohjeiksi sairaslomallaan.

Klo. 8.00 Terveellinen aamupala (smoothie tms)

Klo. 9.00 ulkoilua

Klo. 10.00 sisälle päin

Klo. 11.00 terveellisen ruoan valmistaminen + salaatti ja niiden syöminen + juo paljon vettä

Klo. 13.30 käy salilla, ihan 45min riittää, juo iso smoothie päälle

Klo. 16.00 ala valmistamaan terveellinen päivällinen + salaatti ja syö ja juo hyvin, ota d-vitamiini.

Voit syödä vielä pienen iltapalan jos haluat, ei ole pakko.

Joka toinen päivä käyt salilla, joka toinen päivä on päivällä vapaata, mutta sitten vastapainoksi lähden iltalenkille. Kävely riittää, noin tunnin lenkki.

Tämä rytmi kuukauden, parin ajan. Noudata listaa, vaikka se tuntuisi vaikealta tai turhalta.

Kuka lienee laatinut näin hienon listan? Moni masentunut käy töissä ja se joka ei jaksa töihin ei jaksa tuota listaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä ei saa puhua kirjoitti:

Koska osa kommentoijista on sitä mieltä, että vain itse masennuksen kokenut saa tätä ketjua kommentoida, tässä teille kokemusasiantuntijan mielipide. (Keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta 23 vuoden ajan, kahdesti kuntoutus pelasti eläkkeelle joutumiselta. Nyt oireeton jo kolme vuotta ja tukitoimien kautta mukana työelämässä.)

Masentuneelta saa ja pitää mielestäni vaatia asioita. Päivärytmi, hygienia, oman elinympäristön siistinä pitäminen, jonkinlainen liikunta, yleensäkin mahdollisimman normaaliin elämään pyrkiminen nopeuttaa paranemista. Näistä asioista luopuminen syventää masennusta. Sängyn pohjalla makaaminen ei auta ketään. Terapiassa voi asioita käsitellä paremmin. Jos ei pääse terapiaan, voi lukea terapeuttisia kirjoja kirjastosta. Niin minä tein, vaikka alkuun en pystynyt keskittymään edes kokonaisen lauseen lukenemiseen. Toimintakyky palasi harjoittelemalla tässäkin asiassa. Opettelin niitä smoothieitakin vääntämään, vaikka aluksi sekin oli haaste. Ruuanlaiton opetteluun meni vuosia mutta se kannatti - ruoka on terveyden perusta.

Masennukseni oli sitä luokkaa, että siihen kokeiltiin vuosien aikana kymmentä erilaista lääkettä. Niistä en kokenut saavani apua. Eniten auttoi luonnossa liikkuminen ja kaikenlainen tekeminen, etenkin kuntoutuskurssit ja tälläkin palstalla kirottu ilmaisen työn tekeminen. Masentuneena en olisi ollut kykeneväinen palkkatyöhön mutta harjoitteluista sain voimaa uskoa itseeni jälleen.

Minulla on ollut toistuvia masennusjaksoja, joista jokainen on ollut edellistä helpompi hoitaa näillä keinoilla pois. Me ollaan kaikki erilaisia luonteiltamme mutta ainakin mulle tämä on sopinut. Tiedostan, että masennusalttius on mulla varmaan ikuinen, ja voin jonain päivänä taas olla siinä kunnossa, että en jaksa edes mikropuuroa keittää tai käydä melkein viikkoon suihkussa. Jos en itse enää tajuaisi, millä tuosta voi nousta, olisin kiitollinen siitä että läheiset tuuppisivat liikkeelle.

Kiitos viestistäsi. Minkä neuvon antaisit minulle, läheiselle, kun se masentunut ei useasta pyynnöstäkään siivoa tai lähde ulos? Eikä halua siivousapua tai kävelyseuraa. MiTEN häntä tuupitaan?

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/apua-mielenterveyden…

Tuossa yksi linkki mitä kautta saa neuvoja ja apua, sairastuneiden läheisillekin on tukea tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun on diagnoosina keski-vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, mutta pysyy sen verran toimintakuntoisena että pystyy käydä ulkona, tehdä ruokaa ja esim. lukea päivän lehden.

Niin arvatkaa mitä?

Sitten ei ole oikeasti masentunut.

Been there. Ikinä ei voi voittaa.

Näin juuri. Itse kuntoutan itseäni liikunnalla, se on lähes ainoa lääke mikä auttaa hieman unettomuuteen ja ahdistukseen ja siitä saan kuulla että en ole oikeasti masentunut koska pystyn liikkumaan.

Aikataulutuksesta. Olen käynyt säntillisesti yli 4 vuotta terapiassa, monissa erilaisissa ryhmissä, en nuku päiviä, enkä kyllä öitäkään, en luista velvollisuuksista, minulla on ollu omaishoidettava ja muitakin vastuullani. Tykkään liikunnasta ja terveellisestä ruoasta sekä siisti roinaton koti helpottaa ahdistustilaani. En ole siltikään parantunut vaikka olen suorittanut, suorittanut ja suorittanut sairastamista täydellisesti. Aikataulutus ja suorittaminen ei siis aina paranna masennuksesta.

Itselleni tuli työuupumus(kolme työtä, silti rahavaikeudet perheenjäsenen sairastelun vuoksi) ja samassa yhteydessä ahdistus ainoiden lähimmäisten onnettomuuksien ja sairauksien vuoksi. Pakotin rahan vuoksi itseni töihin usean vuoden ajan vaikka olin jo ihan sairaslomakunnossa. Työaikatauluni olivat tiukat, tiettyyn aikaan tietyssä paikassa piti olla ruuhkista tai säästä huolimatta. Kiire, väsymys, pelko läheisten puolesta ja oman fyysisen sairauden ja kivun vuoksi, uupumus, ahdistus, unettomuus ajoivat hermostoni jatkuvaan ylivireystilaan. Tuolloin erittyy myös stressihormoneita ja tila on siis fyysinen, sydän hakkaa ja olo on kuin henkensä edestä pakenevalla. Tätä ei paranneta aikatauluttamalla. Kun näen tuon aikataululistan niin tunnen jo katsoessani sitä kuinka sydämen syke nousee ja stressihormoni alkaa kohista kehossa.

En parantunut moneen vuoteen sillä jouduin ravaamaan itse hoidoissa, käyttämään läheisiäni hoidoissa ja stressi vaan jatkui. Nyt omaishoidettavani sitten vihdoin kuoli ja olen saanut olla pari kuukautta ilman aikatauluja, ensimmäinen varsinainen loma vuosiin vaikka olen sairaslomalla ollut useamman vuoden. Vasta nyt tuntuu että olen saanut levätä ja suorastaan tuntuu että olen parantunut.

Eli minun ohje aikatauluttamisen sijaan on lepoa, ulkoilua tai muuta mukavaa(tai mikä ennen sairastumista on tuntunut mukavaa) liikuntaa, terveellistä ruokaa, välien katkaisu sellaisiin ihmisiin jotka arvostelevat ja vaativat että sinun pitäisi tehdä niin ja näin ja noin. Jos minä olisin alkanut tekemään kaikkea mitä kaikki ihmiset minua neuvoi parantuakseni, niin vuorokaudesta olisi tunnit loppuneet.

Aloittajan lapsen tilanne on eri, en osaa valitettavasti vastata siihen. Mutta halusin vaan puuttua tuohon käsitykseen että masentuneet ovat velttoja eivätkä tee mitään, eivät huolehdi puhtaudesta. Voi myös olla että sairastunut on ylipuhdas ja hygienian ylläpito menee överiksi. Voi olla että suorittaminen ja itseruoskinta menee överiksi. Ei niputeta kaikkia masentuneita alkoholisteiksi, laiskoiksi jne.

Eihän mikään masennus tuskin parannu sillä, että makaa vain kotona. Tarvitaan hoitoa, keskustelua ja/tai lääkeapua. Mutta aika paljon masennus varmasti johtuu myös siitä, että henkilöllä ei ole itsellään resursseja hakea apua. Ehkä tiedetään mitä pitäisi tehdä mutta ei ole voimia edes tarttua puhelimeen ja hakea apua. Siinä on aikamoinen kierre valmiina. Ei paljon auta vaatimukset siinä kohtaa: "Ota vain reippaasti itseäsi niskasta kiinni."  Eri asia, jos henkilöllä on kaikki mahdollisuudet toipumiseen, saanut terapiaa ym. mutta käyttää tekosyitä, jotta ei tarvitse itse ottaa vastuuta. Mikään masennus ei kuitenkaan parane, jollei itse ole valmis tekemään myös töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään masennus ei kuitenkaan parane, jollei itse ole valmis tekemään myös töitä. 

Entäs kun masentunut kivenkovaa uskoo ettei ole masentunut vaan fyysisesti sairas sisäilma-altistuksen, väsymysoireyhtymän ja sikainfluenssapiikin takia? Ja kun väsymyksen, ruokahaluttomuuden, ahdistuksen ja lamaannuksen aiheuttavat nämä ulkoiset sairaudet, joille ei voi mitään, niin mistään ei ole apua.

Tuskallista kaikille ja kamalaa katsoa kuinka elämä surkastuu neljän seinän sisälle lähinnä omaan sänkyyn