Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi masentuneelta ei saa vaatia mitään?
09.01.2019 |
Masentuneen läheisenä olen todennut, että silkkihansikkain kohtelu ei auta. Niin kauan, kun läheiset ovat huomaavaisia ja kohtelevat silkkihansikkain, niin masentunut ei vaivaudu tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen. Eihän hänen tarvitse, kun muut ympärillä pomppivat hänen mielialojensa mukaan.
Olin esimerkiksi melko järkyttynyt, kun yksi masentuneen läheinen sanoi, ettei näitä asioita uskalla ottaa masentuneen kanssa puheeksi, ettei hän katkaise välejä läheisiinsä. Niinpä koko perhe leikkii sellaista leikkiä, että kaikki on hyvin ja kenelläkään ei ole huonoa vointia.
Onko se nyt tosiaan niin, että masentuneelta ei saa vaatia yhtään mitään, koska hän ei jaksa, pysty, kykene?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhaluulo ettei voi/ saa vaatia mitään. Ihan aluutti-osastolla jo vaaditaan nousemaan ylös aamulla, osallistumaan tiettyihin toimiin ja mahdollisiin ryhmiin, ulkoilemaan päivittäin jne. Eli arjen perusasioista huolehtimista ja voinnin kohentuessa sitten enemmän. Sairauslomiakaan ei mielellään kirjoiteta pitkäksi aikaa koska helposti strukturoimaton arki vaan passivoi entisestään ja masennus syvenee.
Vierailija kirjoitti:
Harhaluulo ettei voi/ saa vaatia mitään. Ihan aluutti-osastolla jo vaaditaan nousemaan ylös aamulla, osallistumaan tiettyihin toimiin ja mahdollisiin ryhmiin, ulkoilemaan päivittäin jne. Eli arjen perusasioista huolehtimista ja voinnin kohentuessa sitten enemmän. Sairauslomiakaan ei mielellään kirjoiteta pitkäksi aikaa koska helposti strukturoimaton arki vaan passivoi entisestään ja masennus syvenee.
Tässä ketjussahan moni sanoo, ettei voi vaatia. Oman kokemuksensa pohjalta kai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Jos pojalla on lääkitys joka ei toimi tai hän jättää ne syömättä, hän tuntuu olevan aika pahassa tilanteessa. Siinä vaiheessa kun sinä ja muu perhe kärsii tilanteessa liikaa ja olette jaksamisen rajoilla, teidän pitäisi saada apua pojalle niin, että hänet saadaan hoitoon muualle tai jos hän ei siihen suostu, niin se muu perhe menee sitten edelle eli poika menköön sinne sillan alle. Jotain muutosta täytyy kuitenkin tapahtua ja voi olla että että pojallekin se kotoa pois muutto olisi jonkinlainen herätys, voisi ottaa sen hoitoonohjauksenkin tosissaan jos vaihtoehdot on vähissä.
Kun minulla oli paha masennus, en käynyt suihkussa enkä vaihtanut vaatetta varmaan kahteen viikkoon kunnes siskoni raahasi minut pesulle ja pakotti samalla tietysti riisumaan sen unihaalarin jossa olin niin kauan aikaa viettänyt "Hyi hitto, täähä kasvaa kohta siun ihoon kiinni!" En myöskään syönyt mitään muuta kuin kuivia muroja ja join pikakahvia , kun alkoivat ne loppua siirryin pelkästään teehen ja tupakkaan.
Asunto oli ihan siivoton ja sisko luuli ensin minun kuolleen kun postit pursusivat oven välistä..
Tuon jälkeen olin jonkin aikaa osastolla mutta ei siitä apua ollut, lähinnä makasin ja otin annetut lääkkeet.
Osastolta päästyäni muutin hetkeksi takaisin lapsuuskotiin jossa äitini hellävaroen koetti patistella minua toimimaan "Veisitkö roskapussin? Käytätkö koiraa pikku lenkillä? Autatko leipomaan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Hänestä voi tulla narkkari ja hän voi tappaa itsensä vaikka asuisi sinun hameen helmoissa hamaan tapppiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin ja löysin aikataulun, jonka teimme psykiatrian polilla kun aloin kuntoutua.
esimerkkinä maanantai
8 herätys.
Nouse ylös.
Laita vaatteet päälle. (ei pyjamapäiviä!)
9 (tai kun pukeutunut)
aamiainen (katso lista aamiaisista. Jos ei tee mieli mitään, ota ensimmäinen johon on ainekset.)
lääkkeet
hampaiden pesu
klo 10 käy ulkona. 15 min -30 min. jos jaksat, kävele, jos et jaksa, istuskele.
11 tee jokin mukava asia (katso lista mukavista asioista - jos mikään ei sytytä, heitä noppaa)
12 lounas Valmisateria pakasteesta + jokin vihannes tai hedelmä. Tai käy syömässä läheisellä palvelutalolla.
13 tee mukavia asioita.
15 välipala. (katso lista välipaloista)
14 käy ulkona.
16 tee mukavia asioita
18 illallinen (katso lista)
19 Suihku
20 laita seuraavan päivän vaatteet valmiiksi.
21 iltapala (katso lista)
hampaiden pesu
unilääke
sänkyyn
jne.
Jonain päivinä oli tällaisen lisäksi poliklinikkakäynti, kaverin viikottain aikataulutettu tapaaminen, viikon ostosten teko ko. kaverin avustuksella, soittoaika toiselle kaverille, pyykkien pesu, kevyt siivous/järjestely, laskujen maksu...
Myöhemmin, olon parantuessa, aloin sitten kokata enemmän, liikkua enemmän, siivota, tehdä pikkuhiljaa työelämään paluuseen liittyviä juttuja...
Ja tosiaan kaikesta oli aluksi listat, koska mikään ei maistunut, huvittanut, kiinnostanut, motivoinut tai tuonut iloa. Valehtelematta heitin D10 nopilla (jotain iloa niistäkin vielä aikuisena) päätöksiä siitä millä täytän päiväni, kun kaikki oli vaan niin totaalisen turhaa ja päätösten teko niin vaikeaa.
Olen hyvin, hyvin onnekas - sain kiinteän hoitosuhteen aika nopeasti, psykologilla oli aikaa työskennellä kanssani ja löytää toimivia ratkaisuja, minulla on ystäviä, jotka eivät antaneet minun työntää heitä pois ja toinen heistä asui kyllin lähellä auttaakseen esim. noiden ostosten teossa ja muussakin käytännön jutuissa.
Ei ollut myöskään lisäsyyllisyyttä kumppanista ja lapsista ja heidän jaksamisestaan.
En jaksa lukea ketjua, mutta tulin vain toteamaan että osastohoidossa masennuksen hoito aloitetaan vuorokausirytmin oikaisemisesta, päivä- ja ruokarytmin löytämisestä ja fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Kolme on vastannut minulle. Olette kaikki samaa mieltä - Eli poika siis potkaistava sillan alle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Kolme on vastannut minulle. Olette kaikki samaa mieltä - Eli poika siis potkaistava sillan alle?
Onnistuisko yhteiskeskustelu pojan kanssa vaikka terapeutin luona? Saada poika näkemään tilanne, puhua vakavasti ilman uhkailua tai riitaa? Oman masentuneen, nykyään jo parantuneen, pojan kanssa vakava keskustelu auttoi, alkoi ymmärtämään tilannetta muun perheen kannalta. Tuo pilven polttelu (?) varmasti pahentaa tilannetta, hänen pitäisi ymmärtää tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Kolme on vastannut minulle. Olette kaikki samaa mieltä - Eli poika siis potkaistava sillan alle?
Poikasi hyötyisi vieroituksesta osastohoidossa. Voi olla kuitenkin vaikeaa saada häntä sinne.
"Hylkääminen" voi olla se teko, joka pakottaa yhteiskunnan ottamaan hänestä kopin. Varmaa se ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Kolme on vastannut minulle. Olette kaikki samaa mieltä - Eli poika siis potkaistava sillan alle?
Onnistuisko yhteiskeskustelu pojan kanssa vaikka terapeutin luona? Saada poika näkemään tilanne, puhua vakavasti ilman uhkailua tai riitaa? Oman masentuneen, nykyään jo parantuneen, pojan kanssa vakava keskustelu auttoi, alkoi ymmärtämään tilannetta muun perheen kannalta. Tuo pilven polttelu (?) varmasti pahentaa tilannetta, hänen pitäisi ymmärtää tuo.
Poika ei halua minua terapeutin luokse. Koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Hän tajuaa tilanteen. Mutta mitä välii? Millään ei ole mitään väliä. Ei silläkään, että tilanne pahenee. Ta sillä, miten hän vaikuttaa meihin muihin.
Minulla on siis keskusteluyhteys häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoiset yleistykset taas.
Mutta pitää paikkaansa. Sellainen hyysääminen vaan lisää saamattomuutta, eikä taatusti paranna. Alkuun ehkä, mutta jossain kohtaa se loputtava.
En ole varma, mitä tarkoitat hyysäyksellä, mutta ainakin silloin kun kukaan ei tehnyt eteeni yhtään mitään tai auttanut, tilanne meni siihen että nousin hädin tuskin sängystä. En saanut yksin tehtyä mitään, masennus ja ahdistus oli liian voimakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkun minulla on täysi-ikäinen poika, jota ole ymmärtänyt puoli vuotta, olen saanut psykiatrille, mutta silti poika ei tee mitään?
Suosituksia? Päähänsilittäminen ei ole tuottanut tuloksia.
Oppia elämään sen kanssa? Hyväksyä poikasi sellaisena, kuin hän on? Antaa tilaa? Olla tarvittaessa läsnä?
Oppia elämäänmse kanssa, että kotona on peräkammarinpoika, joka pelaa yöt läpeensä?
Hyväksyä, että tyyppi käyttää jotain aineita, koska se helpottaa oloa? On hänellä lääkkeetkin.Olen antanut tilaa. Olen ollut läsnä.
Se ei toimi. Eli mitä seuraavaksi?Kyllä sinun pitää oppia elämään sen kanssa, että lapsesi on peräkammarin poika, joka pelaa yöt läpeensä ja käyttää aineita. Tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä toinen tai ottaa etäisyyttä toiseen. Et voi muuttaa ketään muuta, paitsi itsesi.
Tiedän. Mietinkin, että heitän hänet ulos kotoa. Sen jälkeen hänestä tulee narkkari varmaan, tai tappaa itsensä.
Vastineeksi säästän muun perheen. Uhraanko pojan vai perheen muut kolme jäsentä?
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?
On hänellä omat kotityönsä, astianpesukonetta lähinnä, mutta ruoka tulee eteen.
Juuri sitä tässä kyselen, että mitä pitää tehdä?
Poika sanoi, että voi pakata kamansa saman tien ja muuttaa sillan alle. Millään ei ole mitään väliä.
Sitten hän muuttaa sillan alle. Kuten sanottua tosielämässä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, elää tai kuolla.
Kolme on vastannut minulle. Olette kaikki samaa mieltä - Eli poika siis potkaistava sillan alle?
Poikasi hyötyisi vieroituksesta osastohoidossa. Voi olla kuitenkin vaikeaa saada häntä sinne.
"Hylkääminen" voi olla se teko, joka pakottaa yhteiskunnan ottamaan hänestä kopin. Varmaa se ei kuitenkaan ole.
Eikai hän (vielä) riippuvainen mistään ole. Eikä psykoottinen, joten ei saa pakkohoitoonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harhaluulo ettei voi/ saa vaatia mitään. Ihan aluutti-osastolla jo vaaditaan nousemaan ylös aamulla, osallistumaan tiettyihin toimiin ja mahdollisiin ryhmiin, ulkoilemaan päivittäin jne. Eli arjen perusasioista huolehtimista ja voinnin kohentuessa sitten enemmän. Sairauslomiakaan ei mielellään kirjoiteta pitkäksi aikaa koska helposti strukturoimaton arki vaan passivoi entisestään ja masennus syvenee.
Tässä ketjussahan moni sanoo, ettei voi vaatia. Oman kokemuksensa pohjalta kai?
Sisareni on sairastanut psykoottista masennusta jo vuosia ja on ollut työkyvytön pitkään, hän ollut välillä täysin toimintakyvytön ja saa sähköhoitoa. Silti häntäkin koetetaan kannustaa omatoimisuuteen, tekemään edes jotakin päivän aikana ja pitämään kiinni tietyistä rutiineista vaikka välillä häneen on ollut vaikea saada mitään kontaktia. Rutiinit pitävät ihmisen jotenkin kiinni arjessa, ystävät ja perhe ovat niitä joiden vuoksi yrittää kaikkensa parantuakseen. Laiskaksi haukkuminen ja vaatiminen ryhdistäytymään ei auta, ystävällinen tuki ja kannustaminen ei ole pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on asiat, mitä masentuneelle pitäisi antaa hoito-ohjeiksi sairaslomallaan.
Klo. 8.00 Terveellinen aamupala (smoothie tms)
Klo. 9.00 ulkoilua
Klo. 10.00 sisälle päin
Klo. 11.00 terveellisen ruoan valmistaminen + salaatti ja niiden syöminen + juo paljon vettä
Klo. 13.30 käy salilla, ihan 45min riittää, juo iso smoothie päälle
Klo. 16.00 ala valmistamaan terveellinen päivällinen + salaatti ja syö ja juo hyvin, ota d-vitamiini.
Voit syödä vielä pienen iltapalan jos haluat, ei ole pakko.
Joka toinen päivä käyt salilla, joka toinen päivä on päivällä vapaata, mutta sitten vastapainoksi lähden iltalenkille. Kävely riittää, noin tunnin lenkki.
Tämä rytmi kuukauden, parin ajan. Noudata listaa, vaikka se tuntuisi vaikealta tai turhalta.
Otan tämän v*tt*iluna mutta voin yrittää tätä. Jos vaikka pipilä maksaa tällaisen hoidon, mulla kun ei ole varaa eikä tämä maa hoida masentuneita eikä monia muullakaan tavoin sairaita. Mulla ei ole varaa syödä sitä yhtä lämmintä ateriaa edes joka päivä. Mun tavoite on elää mahdollisimman vähällä eli säästöliekillä koska olen perheellinen ja lapsen on saatava kunnon ruokaa ja vaatteet päälle, joten tässä ei paljon puhuta masennuksesta parantumisesta. Olen entisessä elämässäni ollut hyvin urheilullinen ja tiedän kyllä muutenkin teoriassa useista asioista keskimääräistä paremmin kuten ravitsemuksesta.
Viimeisen puoli vuotta sain säästettyä lapselle joulun tällä makoilulla.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten hän ottaa itsestään ja elämästään vastuuta. Nyt hänellä ei taida olla mitään syytä ponnistella, kun palvelu pelaa?