Onko automakusi samanlainen kuin vanhemmillasi/puolisollasi?

Kait. Itseä ei voisi autot vähempää kiinnostaa, enkä näe uuden hienon auton viehätystä ollenkaan. Auto on auto, sillä pääsee eteenpäin.

Isän kanssa ollaan eri linjoilla: hän pitää valtavasti kaikista elektroniikkahärveleistä ja uutuuksista, minulle tärkeintä on auton luotettavuuden lisäksi ergonomia ja ohjaustuntuma.

Äidille autossa on tärkeintä että se toimii ja että sen katosta ei tule vettä läpi sateella.

Ehdottomasti olen lapsuudenperheeni kanssa samoilla linjoilla autoasioissa. Isälläni, mulla ja veljelläni on ollut aina vain Volkkareita. Miehelläni ei ole tällä hetkellä omaa autoa ollenkaan, aiemmin on ollut jotain sekalaisia, ainakin Renault ja Mitsubishi.

Miehen kanssa sinnepäin samoilla linjoilla. Meille kelpaa suunnilleen samat merkit, mutta se tykkää urheilullisemmista autoista, mä taas citymaastureista/crossovereista/farkuista. Isän kanssa ollaan jo tosi lähellä. Äidille kelpaisi mikä tahansa siisti, mutta edullinen auto, joten sen kanssa näkemys on kaukaisimpana.

Sattumalta isälläni ja minulla ollut aina saman merkkisiä autoja. Saksalaisia.

Ei ole sama maku kuin vanhemmilla. Vanhempien autot ovat olleet aina pieniä ja tehottomia japseja. Mulla on ollut vain isoja ja tehokkaita eurooppalaisia. Puolison kanssa on sama maku.

Ei ole. Itse tykkään toimivasta autosta, johon tarvitsee tehdä joskus huolto ja katsastus. Perheenjäseneni autot tarvitsevat monta korjausta vuosittain ja rahaa palaa ja hermot kun auto useita viikkoja korjaamolla vuodesta.

No kai tavallaan. Mieheni harrastaa isoja autoja, kuten isänikin, itse ajan mieluummin pienellä ja ketterällä, kuten äitini.

Riittää että auto on uudehko. Merkillä ei ole niinkään väliä kunhan auto on auton kokoinen.

Tykkään isoista, vanhoista ja epätaloudellisista rohjoista, erityisesti jenkeistä. Käytännön syistä alla tosin on vähemmän kiva perheauto. Mies tykkää pienistä kipoista, mihin ei koko perhe mahduta mitenkään ja millä minä en uskaltaisi lähteä esimerkiksi moottoritielle ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lexus on Toyota.

Totta. Lexus on muuten sama kuin Toyota. Mutta Lexus on kalliimpi, kestävämpi (koska tiukempi laadunvalvonta), paremmin varusteltu, hiljaisempi(sisätiloissa parempi äänieristys), yleensä poikkeuksetta myös nopeampia. Yleensä myös kauniimmat sisätilat. Soveltuu päivittäiseen ajoon yleisessä liikenteessä, mutta soveltuu yleensä erinomaisesti myös satunnaiselle ajamiselle kilparadallakin. Lexuksen autoja voi huoltaa/korjata samoissa huoltoliikkeissäkin perus Toyotan autoja. Ei ole yhtään mitenkään huonompi päivittäisessä liikenteessä kuin Audi, BMW, Mercedes Benz. Yleisesti useimmilla Lexuksen autoilla ajaisi täysin mielellään vaikka 600km yhden vuorokauden aikana ilman että on selkä tai p*rse kipeänä kesken matkan.

Lexus on Suomessa aikalailla tuntematon automerkki. Mutta jenkeissä on yksi kaikista kehutuimmista automerkeistä.

Vaimolle riittä hybridi-Yaris -17, itse ajan -16 Mb CLS AMG ja uusi on jo tilattu, - 19 mallinen. En tiedä millä vanhempani ajavat, isällä oli vanha taxi V70 Volvo 2002. Äidillä, kun viimeksi tapasin, oli joku harmaa Avensis, moukat maalaisjuntit.

Auton pitää olla tilava, jossa on kunnon suksiboksi ja tilaa kaikille mahdollisille tarvikkeille, joita tarvitaan vuosittaisella Lapin lomalla. Miehellä on Volvo, joka täyttää nämä kriteerit. Ruokakauppaan pitää voida mennä kävellen tai pyörällä. 

Isäni on Toyota-mies.

Minulla ja miehelläni ei ole autoja, mutta omissa haaveissa on Porche 911 ja miehellä Maseratti joten kaikilla eri mieltymykset.

Ei minulla ole mitään erikoista automakua, muuta kuin että haluan että se auto näyttää hyvältä mun silmään, on nätin värinen ja turvallinen, siis jos ostaisin joskus uuden auton. Käytetyissä autoissa kun olen pitäytynyt, niin se on vähän sattuman kauppaa mikä merkki tulee ostettua, mikä nyt on hyvä hinta-laatusuhde, oletettavasti. Vanhemmilla ja miehelläkin on ollut montaa merkkiä autoja, kai niillä on omat ajatuksensa mikä on hyvä merkki ja mikä ehkä ei, mutta eivät ole mitään autoihmisiä hekään, pääasia että sillä autolla pääsee paikasta A paikkaan B ja takaisin ilman että se jättää välille.

Isällä oli pieni Peugeot, kunnes erosi äidistäni ja sitten ei ollutkaan autoa enää koskaan. Itsellä nyt bemarin 5-sarjalainen.

Ei ole autoa, mutta tykkään Subarusta.

Pääasia, ettei koskaan bemarilla ajele. Bmw kuskit ovat sen verran kuspäitä, ettei itse kehtaa bemarin ratin taakse istua.

Mersuista tykätään mies ja minä. Isä myös, äitiä ei kiinnosta kun ei aja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla on ollut reilun kymmenen vuotta Skoda Octavia, ja ihan syystäkin sekä minun että nuoremman sisarukseni molempien ensiautot oli myös Octavioita - samanvärisiä kaikenlisäksi. Oltiin pari vuotta hauska näky kylillä jos satuttiin peräkanaa ajamaan kun kolme lähestulkoon identtistä autoa kulki jonossa.

Nykyään sisarella on Audi, itse olen edelleen pysytellyt Skodassa - tosin hieman uudempaan malliin päivitin.

Että joo, aika vahvasti samanlainen maku kun porukoillakin. Toki minulle ensiautoa kun etsittiin ja osan siitä isä rahoitti niin aika tiukat eit sai muunmuassa Opelit ym mitkä ovat itse todenneet skeidoiksi autoiksi.

skoda on skeida, volkkarin jämäosista koottu itäauto köyhille