Onko automakusi samanlainen kuin vanhemmillasi/puolisollasi?

Vierailija kirjoitti:

Miehen kanssa menee hyvin yksiin. Isäni suosi Volvoja jotka itseä ei innosta.

Viimeisin Volvohan oli 98 esitelty S80, joten ei ihme ettei enää innosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että isäni on vaikuttanut automakuuni. En varmaan itse näkisi Mazdoissa, Nissaneissa, Huyndaissa jne mitään vikaa, mutta nyt ei pysty, koska isälle auto alkoi vasta jostain Fordista. Mutta oma makuni on toki hieman naisellisempi, vaikken mikään kananen olekaan. Olen omistanut myös kylläkin Mitsubishin, japanilaismerkin, mutta itseasiassa Mitsut, Toyotat ja Lexuksethan ovat Autoja.

Omat suosikkini ovat Mercedes ja Jaguar, isäni ei ole ihme kyllä koskaan ollut Mersuihmisiä, vaan omisti jopa ranskalaismerkkejä (*pyörittelee silmiään*) vaikkakin valitteli niiden vika- ja ruostumisherkkyydestä. Siksi en itse niitä ostaisi, ei ole varaa korjailla :)

Tykkään myös sporttisista autoista, haluaisin 350-heppaisen minkä tahansa, mutta Ford Focus RS on ollut kiikarissa. Siihenkään ei vain nyt ole varaa. Jos saan rahaa, aion ostaa Mersun. Ja ehkä Jaguarin.

Lexus on Toyota.

Siksipä sekin on Auto

Minulla ei ole automakua. Ei ole myöskään juna, bussi tai lentokonemakua. Tykkään autoista jotka toimii.

Ei vaan täysin eri. Isälläni on aina ollut ns. kartano-volvoja. Sellaisia rumia, laatikon mallisia farmareita, millä on kätevää kuljettaa tavaraa. Isot erilliset etuvalot että näkee pimeälläkin ja vetokoukku perässä, jos tarvii kärryä vielä vetää. Ulkonäöllä ei isälle ole ollut ikinä mitään merkitystä, kunhan on käytännöllinen.

Itselläni taas automaku menee sporttisiin. Nyt alla Audin A5. Farkkua en hankkisi kuuna päivänä.

ei tosiaan, perheeni tykkää autosta joka vaan toimii mut ite haluisin hankkia kauniin auton ihan omaki iloksi,kaunista on kiva katella ja ajaa. teslat on omaa mieleen ja jos olis rahaa niin lambot.

Vanhemmilla on ollut reilun kymmenen vuotta Skoda Octavia, ja ihan syystäkin sekä minun että nuoremman sisarukseni molempien ensiautot oli myös Octavioita - samanvärisiä kaikenlisäksi. Oltiin pari vuotta hauska näky kylillä jos satuttiin peräkanaa ajamaan kun kolme lähestulkoon identtistä autoa kulki jonossa.

Nykyään sisarella on Audi, itse olen edelleen pysytellyt Skodassa - tosin hieman uudempaan malliin päivitin.

Että joo, aika vahvasti samanlainen maku kun porukoillakin. Toki minulle ensiautoa kun etsittiin ja osan siitä isä rahoitti niin aika tiukat eit sai muunmuassa Opelit ym mitkä ovat itse todenneet skeidoiksi autoiksi.

Ostan auton johon on varaa. En ole maistanut niitä. Snobit.

Kävin koeistumassa Teslan. Tavallaan tykkäsin mittareiden olemattomuudesta ja nahkamiljööstä, mutta on vaikea kuvitella mokomaa pakkasessa käynnistävänsä. Eihän puhelinkaan halua kylmässä toimia, miten sitten Tesla?

Miksei niihin integroida aurinkopaneelia?

Meillä on molemmilla punainen VW. Volkkarit todettu meillä toimivaksi vaihtoehdoksi, punainen väri on sattumaa. Käytetyn kun ostaa, niin muut kriteerit voittavat värin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mikä Mersuissa on, mutta itselle ne aiheuttaa välittömästi yök-reaktion.

Minä taidan tietää mikä niissä on vikana. Liian suuri hintalappu sinun kukkarolle. 😉😂

Tuskin. Mies on olltu sellaista välillä ostamassa, mutta luopui ajatuksesta, kun sanoin, että kävelen mielummin. Tulee mieleen m.annet. Seuraapa muuten, mitkä autot eniten savuttaa.

Isäukolta opin, että aito on vain kulkuväline, ei perheenjäsen eikä munanjatke. Auton tulee olla kunnossa, sen ei tsrvitse olla uusi. Ja ennen kaikkea sitä ei tsrvotse hinkata ja kiillottaa koko ajan. Ukko evästi, että hinkatkaa vaimojanne autojen d8jasta. Ja että jos alat viihtymään paremmin autotallissa kuin makkarissa, niin silloin on puhumisen paikka.

Huvittavaa, että taloyhtiön parkkipaika hemmojen usein kurainen ja kiilloton autoni on paise heidän silmissään. Ehdottelevat tuon tuosta, että sun kannattaisi fiksata kivenhakkaamat ja vahata auto. Mä siihen, että turhaa touhua, ei siitä saa vaihdossa senttiäkään enemmän, autokauppias ei käy edes katsomassa kuntoa kun vaihdan.

Muutaman vuoden käytettyyn aina vaihdan ja ajan siksi kunnes alkaa isommat remontit häämöttämään. Käytännöllisyys on tärkeintä, ulkonäöllä ei väliä.

Miehen kanssa sama maku, yhtä merkkiä suositaan ja tykätään isoista autoista.

Miehen isällä sama maku. Ja miehen veljillä.

Oman isän kanssa ihan eri maku.

ap taitaa olla aikamoinen junttijaana.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kanssa sama maku, yhtä merkkiä suositaan ja tykätään isoista autoista.

Miehen isällä sama maku. Ja miehen veljillä.

Oman isän kanssa ihan eri maku.

IhQ hei. Daa. Oooh. 

Myös paljon Volvoja pojilla kuten isillään ja isoisälläkin jo aikoinaan?

Fordeja aiemmin yksinomaan kuten isällä mutta sitten merkin identiteetti ja laatu katosivat.

On. Minä ja isäni suosimme kestäviä, huoltovapaita, halvalla huollettavia, kohtuuhintaisia autoja, jotka säilyvät hyvin käytössä 20v ja autoparkista on vuosien mittaan löytynyt Skodaa, Hondaa ja Toyotaa.

Mieheni suosii premium merkkejä ja auto lähtee vaihtoon 3-4v välein.

Huoh, ei todellakaan. Isällä on joku Renault-fiksaatio, ja aina sen uudet Rellun Pippanat on jostain vialliset ja käy takuuhuollossa ja joka katsastuksessa tulee jotain sanottavaa. Itsellä ei tosin ikinä ole ollut uutta pakasta vedettyä autoa, mutta hyviä ja varmoja on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Auto on kulkuväline, ei statussymboli. Aika sama millainen se on kunhan hoitaa tehtävänsä

Jollekin on jollekin ei.

Monelle se on harrastus tai elämäntapa.

Itselleni on parasta mitä housut jalassa voi tehdä kun moottoritiellä Porschen nopeusmittari tapilee kolmea sataa ja Alpit siintävät edessä.

Isäni suosii Toyotaa. Minä ja mieheni Volvoja :)

Olen ilmeisesti ainoa, joka sai jonkin aikaa miettiä mitä hittoa on automa-kusi. Taidan olla kahvin tarpeessa.