En halua mennä yliopistoon ja tehdä uraa vaan haluaisin tulla raskaaksi ja perustaa perheen

Ilmiannettu.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri peräkkäin teiniäitiohjelman ja dokumentin 11-lapsisesta perheestä. Tuntuu että näitä ap:n lailla ajattelevia on enemmänkin. Mikä siinä työelämässä niin kamalasti pelottaa?

On todella vaikeata herätä aikaisin ja työn teko on tylsää.

Rikkaan miehen hankkisin mutta ne tuntemani eivät ole komeita.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja se poikaystävä on irakilainen. Tuon jätin pois kun sellaisilla ketjulla on tapana poistua.

- Ap

Höh, miksei suomalainen kelpaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen mun ala-asteen rehtorin kevätjuhlan puhe, jossa häm pohti mitä kannattaisi toivoa, jos kohtaisi pullon hengen joka toteuttaa kolme toivettasi.

Vastaus oli, että toki kannattaa toivoa että kaikki toiveesi toteutuvat jolloin ei tarvitse kuin sen yhden toiveen. Elämässä kannattaa samoin satsata valintoihin, jotka moninkertaistavat valinnanmahdollisuudet jatkossa, kuten koulutus.

Jättäytymällä kouluttamattomaksi, yhden miehen oikkujen ja tulojen varassa eläväksi nuoreksi äidiksi rajaa aika reippaasti niitä valinnan mahdollisuuksiaan jatkossa. Yksi tuulen puhallus (mies vaihtaakin vaikka uuteen naiseen) niin koko korttitalo kaatuu. Kannattaa satsata koulutukseen ja luoda elämälleen vankka, omassa käsissä oleva pohja ennen kuin harkitsee lasten tekoa, takaa vakaammat kasvuolot myös hänelle.

Fiksu kirjoitus. - Voin vain kuvitella, millainen riemu repäisi, jos kirjoittaja olisi oika tai no mies, joka ajattelis, että haluaisi luopua (jatko)-opinnoista ja sivuuttaa urahaaveet ja toivoisi vain perustavansa perheen ja jättäytyä kouluttautumattomaksi koti-isäksi. 

Mitä hyötyä muka opiskeluista on jos en siedä työntekoa? Mieluummin olisin joku insta stara joka tienaa matkustamalla eksoottisiin paikkoihin. 

Jos mies lähtee, niin kai sitä yhteiskunnan tuilla pärjää?

- Ap

Tee samantien 10 lasta ja perusta suurperhe. Suomen oma octomom. 

Ihan hyvin tuolla tanjalla näyttää menevän. Iso talo eikä kumpikaan vanhempi käy töissä.

- Ap

Onko se turv.apaikanhakija?

Joo on. Ihana ananastukka ja söpöt nappisilmät. Ja pieni pipuli. 

- Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja se poikaystävä on irakilainen. Tuon jätin pois kun sellaisilla ketjulla on tapana poistua.

- Ap

Höh, miksei suomalainen kelpaa???

Ei suomessa ole komeita miehiä. Eivätkä ole kovin miehisiä.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja se poikaystävä on irakilainen. Tuon jätin pois kun sellaisilla ketjulla on tapana poistua.

- Ap

Höh, miksei suomalainen kelpaa???

Ei suomessa ole komeita miehiä. Eivätkä ole kovin miehisiä.

- Ap

No painu sitten sinne irakiin mikäli ei suomalainen kelpaa. Onnea tuilla loisimiseen sinne!

Vierailija kirjoitti:

0/5, Suomalaisten ei pidä sekottaa geenejänsä apinoiden/eläinten kanssa. 

Äl' sure. - Tuskin Ap sinusta muutenkaan pitäisi, vaikka muista eläimistä muuten pitäisikin. - Joten saat rapsutella itseäsi ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Maahan,,, muuttaja aiheinen provo tällä kertaa.

Totuus on provoja kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo on. Ihana ananastukka ja söpöt nappisilmät. Ja pieni pipuli. 

- Ap. 

Ei ole minun kirjoittamani.

- Oikea ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja se poikaystävä on irakilainen. Tuon jätin pois kun sellaisilla ketjulla on tapana poistua.

- Ap

Ei kannata. Lisääntyminen on niin epäekologista, tiedäthän.

Juu, niin ei kannata.Kouluun vaan ja uraa luomaan!

Vierailija kirjoitti:

Onko iso virhe?

Mennään, tullaan, halutaan.

Lipastoon mennään ja lapsia saadaan.

Että sellasta. Tui tui.

Nuoren äidin vinkki, että vastuullista on, että pystyt huolehtimaan lapsesta myös ilman miestä. Ja kyllähän se onnistuu missä tahansa kaupankassa tms. hommissa, rankkaahan toki olisi. Mutta rankkaa olisi joka tapauksessa ilman miestä, joten toivotaan, että mies pysyy kuvioissa eli valitset hyvän miehen, jota rakastat ja hän ei kuole.

Ihan hyvin voi tehdä elää elämäänsä myös tuossa järjestyksessä - perustaa perheen ja sitten vasta opiskella, perustaa yritys, mitä vain haluat kun tunnet itsesi paremmin ja tiedät mitä muuta elämältä haluat jos nyt vasta tiedät, että sen perheen ainakin.

Mieti vain mitä itse elämältäsi haluat ja kuinka sen toteutat, toivotan sinulle (ja miehellesi) vain onnellista loppu elämää. Meille perheen perustaminen nuorena oli oikea ratkaisu ja olisi varmasti monella muullekin! :)

Mutta muista, että et ole tervetullut palstalle mikäli saat lapsesi alle kolmevitosena, opittu kantapään kautta :D

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei tiedä etukäteen mutta monet tuollaiset naiset osaavat olla helvetin katkeria siinä nelissäkymmenissä viimeistään.

Miksi ovat katkeria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen mun ala-asteen rehtorin kevätjuhlan puhe, jossa häm pohti mitä kannattaisi toivoa, jos kohtaisi pullon hengen joka toteuttaa kolme toivettasi.

Vastaus oli, että toki kannattaa toivoa että kaikki toiveesi toteutuvat jolloin ei tarvitse kuin sen yhden toiveen. Elämässä kannattaa samoin satsata valintoihin, jotka moninkertaistavat valinnanmahdollisuudet jatkossa, kuten koulutus.

Jättäytymällä kouluttamattomaksi, yhden miehen oikkujen ja tulojen varassa eläväksi nuoreksi äidiksi rajaa aika reippaasti niitä valinnan mahdollisuuksiaan jatkossa. Yksi tuulen puhallus (mies vaihtaakin vaikka uuteen naiseen) niin koko korttitalo kaatuu. Kannattaa satsata koulutukseen ja luoda elämälleen vankka, omassa käsissä oleva pohja ennen kuin harkitsee lasten tekoa, takaa vakaammat kasvuolot myös hänelle.

Jotenkin vanhanaikaista, ajalta jolloin opiskelut oli pakko hoitaa nuorena. Nykyäänhän voi käydä ne koulut vasta sitten jos vaikka se mies vaihtaa uuteen naiseen, tai sitten jos muuten alkaa tuntua että kotiäiteily riittää. On ihan tavallista opiskella esim. 30-50 v:nä nykyisin. 

Itse tein niin päin että ensin mies ja lapset  ja sitten opinnot ja ura. Oikein hyvin on näin päin mennyt.

Ei vanhanaikaista, vaan ymmärrystä siitä, että lapsien kasvattamiseen tarvitaan muutakin kuin vain halu tulla äidiksi / isäksi ja uskoa, että kaikki muu sujuu hyvin kuin itsestään. - On totta, ettei lapsia voi kasvattaa pelkkällä rahalla ja maallisella varallisuudella. Mutta ellei itsellä ole perittyä tai muutoin saatua varallisuutta ja on itse myös kouluttautumaton ja haluaa elää toisesta kulttuurista tulleen kumppanin rinnalla perhe-elämää, saa arki lyödä vasten kasvoja

Samon jos haluaa saada lapset kouluttautumattomana ja elää ja uskoa, että kotiäitiyden tai isyyden muuttaa helposti toiseen rooliin (opiskelijaksi tai hyvin työllistetyksi palkansaajaks taii yrittäjäksi) saattaa onnistua, jos on erinomaisen hyvät ja kantavat tukiverkot, mutta on useimmiten hyvin haastavaa, vaikka näin olisikin. 

On totta että yhä useampi aloittaa opinnot aiempaa vanhempana. Mutta harva aloittaa lähes tyhjästä 30-50 vuotiaana. Paremminkin usein koulutus kumuloituu tai kasautuu. - Kärjistäen niin, että jos olet aiemmalta koulutukseltasi 40 vuotiaana n.m korkeakoulututkinnon omaava, niin todennäköisemmin lähdet hankkimaan itsellesi uutta koulutusta kuin jos olisit 40 vuotiaana kokonaan ilman muodollista koulutusta.  

Mutta ehkä Ap juuri sinä olet yksi poikkeus. Muista myös, että hyvä kumppani, jonka kanssa kannattaa jakaa yhteinen arki ja mahd. perhe elämä on muutakin kuin vain komea. 

Huh huh, ei kyllä mikään kovin valoisa tulevaisuus.

On totta, ei lapsia voi kasvattaa pelkkällä rahalla ja maallisella varallisuudella. Mutta ellei itsellä ole perittyä tai muutoin saatua varallisuutta ja on itse myös kouluttautumaton ja haluaa elää toisesta kulttuurista tulleen kumppanin rinnalla perhe-elämää, saattaa arki lyödä vasten kasvoja

Vierailija kirjoitti:

On totta, ei lapsia voi kasvattaa pelkkällä rahalla ja maallisella varallisuudella. Mutta ellei itsellä ole perittyä tai muutoin saatua varallisuutta ja on itse myös kouluttautumaton ja haluaa elää toisesta kulttuurista tulleen kumppanin rinnalla perhe-elämää, saattaa arki lyödä vasten kasvoja

Mikä siinä arjessa nyt sitten olisi niin pahaa?

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta, ei lapsia voi kasvattaa pelkkällä rahalla ja maallisella varallisuudella. Mutta ellei itsellä ole perittyä tai muutoin saatua varallisuutta ja on itse myös kouluttautumaton ja haluaa elää toisesta kulttuurista tulleen kumppanin rinnalla perhe-elämää, saattaa arki lyödä vasten kasvoja

Mikä siinä arjessa nyt sitten olisi niin pahaa?

- Ap

Hyvä kysymys. Ei välttämättä mikään automaattisesti. Mutta, mutta ymmärtänet mitä tarkoitetaan kulttuuri eroilla. Yksinkertaistaen ei kulttuureissa on eri käsityksiä siitä mitkä ovat naisten ja mitkä miesten töitä. - Jos miehen tehtäviin kuuluu vain kaikki "perinteiset" miesten työt niin jos asutte vaikkapa kerrostalokämpässä ja mies ei onnistu saamaan -toivottavasti saa- muta jollei onnistu saamaan kodin ulkopuolista työtä, niin aika vähillä töillä mies pääsee jäljellei jäävissä töissä. Errityisesti kotiaskareiden jaossa. - Oletko siihen valmis? (Olet se, joka vastaa pyykinpesusta, ruoanlaitosta ja hankinnasta, kodin siisteydestä, lapsien hoidosta/ kasvatuksesta, mukaan luettuna koulussa pärjääminen.... vain muutaman esimerkin antaakseni). Joissain kulttuureissa naiset joutuvat edelleen anomaan ja pyytämään kumppaniltaan lupaa omiin harrastuksiinsa ja mielenkiinnon kohteisiinsa käyttämäänsä aikaan. - Toivottavasti sinun ei tarvitse.  oli kyse sitten harrastuksestasi tai vaikka siitä saatko katsoa mieliohjelmaasi telkkarista. Tai saatko tavata ja olla yhteyksissä -ilman miehesi lupaa- sinulle tärkeisiin ihmisiin.