Miten suhtautuisit jos miehesi alkaisi pukeutumaan naiseksi

Huonosti.

Katselisin kiinnostuneena hänen pukeutumustaan.

Antaisin tyylivinkkejä.

Auttaisin meikkaamisessa ja ostaisin isompia alusvaatteita.

Pidettäis hauskaa.

En kyllä tykkäisi.

No eihän se ihminen siitä mihinkään muutu, sama se olisi.

Ero tulis heti. Hyväksyn kyllä ihmisryhmän muuten. Omana puolisona en.

Mulla oli kumppani joka pukeutui kotosalla. Ymmärrän tavallaan miksi mutta olihan siinä aluksi totuttelemista. Se naiseus tai sen hakeminen meni välillä vähän ylitse että enemmän käytti hörsyilyihin aikaa ja rahaa kuin minä oikeana naisena. Jätin mutta muista syistä. Toki tuo ehkä vähän vaikutti asiaan. Nykykumppani jos alkaisi moiseen niin hänelle olisi iskenyt vakava mielenhäiriö koska on niin maskuliininen.

Hmm. Varmasti aika ristiriitaiselta ja petetyltä. Tuntuisikohan mies sitten pikkusiskolta jota en koskaan saanut, kunhan alkushokki hälvenisi? Vai ihan edelleen puolisolta? Rakastaisiko hän minua, minä häntä, loppuisiko parisuhteemme siihen vai jatkuisi "normaalisti"? Jos siis mieheni olisikin naisista pitävä nainen... mutta voisinko minä ykskaks harrastaa seksiä toisen naisen kanssa vaikka se olisikin mieheni?

En oikein osaa edes ajatella moista, miten siihen reagoisin. Eikä olisi ehkä edes kovinkaan kaukaa haettua, sillä mieheni ilmeisesti tykkää välillä pukeutua vaatteisiini ja viimeksi lasten ollessa yökylässä meikkasin hänet ja lakkasin kynnet. Apua :D!

Katso TLC

Meillä on niin hyvä seksielämä ja olen syvästi kiintynyt hänen kaluunsa, niin keskustelisin vakavasti siitä, onko itsensä toteuttamisen vuoksi välttämätöntä suorittaa leikkauksia. Myös hormonihoitojen vaikutukset seksielämään huolestuttaisi.

Kertoisin, että pidän hänen kehostaan valtavasti sellaisena, kuin se on.

Itkisin verta, jos muusta kuin sairaudesta tms. johtuen joutuisin luopumaan siitä seksielämästä, mitä meillä nyt on.

Pukeutumisen suhteen hänet tuntien hän haluaisi minun luultavasti hankkivan vaatteet ja auttamaan stailauksessa. Sen tekisinkin mielelläni, hänen makuaan ja tyyliään mukaillen, mutta niin että lopputulos olisi häntä pukeva.

Jotenkin sellainen tunne että miehet eivät tykkäisi yhtään jos nainen haluaisi muuttua mieheksi..

Hehehe 6/6: "Hyväksyn kyllä ihmisryhmän muuten. Omana puolisona en." Toisessa lauseessa kumoat, mitä ensin sanoit.Eli et hyväksy.

Olisi mielenkiintoista.Kannustaisin ja tukisin (ja pidettäis hauskaa) jos asia olisi toiselle tärkeä.Ne jotka ei tykkää, ovat rakastuneet sukupuoleen, eivät ihmiseen kokonaisuutena. Ja kai siellä taustalla on jotain fobiaakin. Miksi asian pitäisi olla erottava tekijä, kun se voi olla yhdistävä.

Olisin varmaan aika surullinen, jos kävisi ilmi että on jo pitkään elänyt väärässä kropassa.

Tukisin häntä asian käsittelyssä ja jos siihen päädytään, muutoksessa.

Tykästyin hänessä älyyn ja huumorintajuun ja lempeään luonteeseen, eikä ne luultavasti mihinkään muuttuisi.

Ois kyllä viimeinen niitti. Ja olen pitkämielinen vaimo.

Täytyy sanoa että en tiedä. Tavallaan olisi varmaan huijattu olo jos paljastaisi olevansa trans. Joku sanoi että sama ihminen se silti on, mistä tiedät kuinka aidosti oli siihen asti oma itsensä? Ulkoisesti ei tule olemaan sama kuin ennen ja kun tulee kaapista ulos ja näyttää todellisen minänsä voi todellisuudessa on hyvinkin erilainen lopulta.

Voin kyllä myöntää että varmaan se harmittaisi itseni kannalta ettei mieheni oikeasti olekaan sellainen mies kuin olin luullut ja halunnut. Toki hienoa jos uskaltaa tulla kaapista ulos ja parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Minä olen niin fyysinen ja kiintynyt miesvartaloon että enpä tiedä, voisi olla vaikea sulattaa..

En tykkäisi jos olisi koko suhteen valehdellut asiasta minulle.

Haluaisin jatkaa ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi jos olisi koko suhteen valehdellut asiasta minulle.

Miten valehdellut? Ei kai se mieskään 15 vuotta sitten välttämättä tiennyt että haluaa muuttua naiseksi vielä joskus.

Mies olisi siis valehdellut minulle koko suhteen ajan todella perustavanlaatuisesta asiasta. En ole lesbo, en olisi häntä nainut jos olisin tiennyt, saati sitten tehnyt lasta. Mies toki tiesi heteroudestani, joten olisi siis tieten tahtoen huijannut minut suhteeseen johon en olisi suostunut jos olisin tiennyt. Epäilisin että olin vain väline lapsen tekemiseen, mies kun sellaista halusi todella paljon. Olisin siis todella vihainen ja katkera ja lähtö tulisi saman tien. Lapsen takia olisi epäilemättä pakko olla yhteydessä, mutta siihen se jäisi. Tuollaista petosta olisi todella vaikea antaa anteeksi enkä pystyisi koskaan enää luottamaan häneen. Puistattava ajatuskin.