Miksi Italia on niin tyylikäs maa ja kansa?
Miehet komeita, naiset kauniita, kieli, pukeutuminen, ruoka, kulttuuri, musiikki. Kaikessa Italiaan liittyvässä on joku maaginen tyylikkyys ja kauneus.
Espanjassa ollaan rahvaanomaisia. Ranskassa rähjätään. Italia taas vaikuttaa aina ylväältä ja sellaiselta hienostuneelta.
Mistä tämä johtuu?
Kommentit (37)
Jotenkin en vaan osaa arvostaa kovin korkealle sellaista kansaa, joka on olevinaan eurooppalainen sivistysmaa, mutta jonka hallinto on jatkuvasti ihan viturallaan ja järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio on saanut pyörittää lähes koko yhteiskuntaa jo satojen vuosien ajan. Tähän tulee tuskin koskaan minkäänlaista muutosta.
Italia polveutuu suoraan latinasta.
Vaffanculo kirjoitti:
Mitä teillä suomalaisilla on AINA tarve arvostella muiden maat ja kulttuurit? luuletteko olevanne parempia?? Masentunut laiska kansa, täällä ei ymmärretä mitään elämän päälle.
Onko kiva?
Mistä oikein kumpuaa tämä että suomalaiset ovat paras kansa???
Kuka täällä on sanonut että suomalaiset olisivat parhaita? Koko keskustelu alkoi siitä että yksi kehui italiailaisia ja muut sitten sanoivat että kyllä ne ovat ihan samanlaisia tuulipukuja kuin me.
Sikksi että joku on muodostanuut tyyliin, saaanut silke hyväksynnäään ja siten maa edustaaa tyyliä tylikkkyyttä.
Kuuluu italialaiseen kulttuuriin. Lienee kirjoittamaton sääntö.
Itse en jaksaisi sellaista elämää jatkuvasti, vaikka arvostankin sitä.
En ole kateellinen tyylistä tai ruuasta, koska niitä asioita voi harjoittaa Suomessakin omalla tavallaan. Sen sijaan olen kyllä kateellinen heidän sosiaalisesta elämäntyylistään. Italialaiset viihtyvät isommissa porukoissa, eivätkä ole niin paljon yksikseen kuin suomalaiset. Vaikka täällä asiat ehkä toimivat paremmin kuin jossain Napolissa, niin tämä yksinäisyyden ja osattomuuden määrä yhteiskunnassamme on ihan tajuton. Luulen että Italiassa on paljon vähemmän tarvetta av-palstoille tai Ylilaudoille kun jengi oikeasti viettää aikaa toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Italialaisilla on käsite la bella figura. Eli elämässä, käytöksessä, oman ulkonäkönsä huolehtimisessa ja tietenkin ruoissa arvostetaan kaunista ja hyvää.
Suomessahan nuo edellä mainitut ominaisuudet moni kokee hienosteluna. Kohtelias käytös herättää epäluuloja ja närkästystä. Korrekti pukeutuminen ja oman ulkonäkönsä parhaiden puolien korostaminen on turhamaisuutta. Hyvän näköinen ja maittava ruoka kauniisti katetussa pöydässä on turhanpäiväistä hömpötystä kun voi lämmittää lenkkimakkaraa mikrossa ja turauttaa sen kaveriksi sinappia sekä käyttää roiskeiden siistimiseen talouspaperia. Syödessä ei välitetä laisinkaan muista vaan ryystetään, maiskutetaan ja hakataan hampaita yhteen niin, että pöydän toisessa päässä olevatkin sen kuulevat. Kesken aterian turahtavaa kimakkaa paukkua kommentoidaan korkeintaan sanalla ”oho” eikä ymmärretä pyytää sitä muilta anteeksi. Röyhtäilyä ei kommentoida mitenkään.
Sinun tekstisi kertoo sinusta itsestäsi eniten. Ruma.
Sulla on joku ajatusvirhe.
Italialaiset miehet on rumia lyhyitä naisvihamielisiä mammanpoikia, naiset alistettuja idiootteja, joilla menee aika partakarvojen nyppimiseen että näyttäis kivalta ja ruuan laittamiseen poispilatulle miehelle, joka kuitenkin vetelee sivussa muita naisia.
Maa on köyhä, läpernsä korruptoitunut, veloissa ja luonto on melkein kokonaan raiskattu piloille. Välimeri on saastainen ja kasvikset hyönteismyrkkyjä ja rikkaruohontorjunta-aineita täynnä.
Hanki parempaa ihannoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en vaan osaa arvostaa kovin korkealle sellaista kansaa, joka on olevinaan eurooppalainen sivistysmaa, mutta jonka hallinto on jatkuvasti ihan viturallaan ja järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio on saanut pyörittää lähes koko yhteiskuntaa jo satojen vuosien ajan. Tähän tulee tuskin koskaan minkäänlaista muutosta.
Ei tule, koska Italiassa, varsinkin etelässä, on erittäin syvään juurtunut epäluottamus poliitikkoja ja hallintoa kohtaan. Se periytyy luultavasti jo Rooman valtakunnan ajoilta tai ainakin hyvin kaukaa historiasta. Ihmiset ovat oppineet pärjäilemään omilla systeemeillään, koska hallintoon ei ole voinut luottaa.
Sieltä käsin suomalainen usko siihen että oman maan virkamiehet ja poliitikot tarkoittavat hyvää tuntuu uskomattoman naiivilta, ja se että ihan oikeasti annetaan ylhäältä annettujen sääntöjen niin vahvasti hallita omaa elämää.
Esim. Suomessa on aika yleinen ajatus, että Suomella olisi hyvä olla EU:ssakin mahdollisimman paljon itsemääräämisoikeutta, ettei mikään epäilyttävä Bryssel pääse määräämään meidän asioista. Italiassa harva uskoo omien poliitikkojen olen yhtään sen parempia kuin Brysselinkään. Molemmat on täynnä korruptoituneita ketkuja ja oman edun tavoittelijoita, ja niitä on pakko sietää, kuitenkin kiertäen niiden asettamia sääntöjä käytännön elämässä aina kun siltä tuntuu.
Mafia tietysti on hankala asia, koska kaikki tietää että se tekee valtavasti pahaa: murhia, ympäristöä saastuttavia jätedumppauksia mihin sattuu, huumekauppaa, kiristystä. Silti valitettavasti itsekin tiedän ihmisiä jotka pitää jopa mafiaa tavallaan reiluna ja parempana kuin ns. virallista järjestystä. Monella on näkemys että mafia ei kiusaa tavallista ihmistä joka ei sekaannu mihinkään niiden touhuihin, ja toki tämä pitää pitkälti paikkaansakin. Mafia myös pitää valtasijoillaan mainetta yllä sillä, että saattaa auttaa köyhiä, auttaa ratkaisemaan rikoksia (tai kostamaan niitä), jolloin tulee kuva siitä että valtiovalta ei välitä paskaakaan, mutta mafia sentään yrittää tehdä jotain. Vanhemmissa ihmisissä ja vähemmän koulutetuissa on enemmän näin ajattelevia.
- 20
Vierailija kirjoitti:
Ja 30 vuotiaana on normaalia asua vielä kotona.
No missä sinä asut? Taivasalla tai metsässä? Eli kotona asuminenkin on joutavaa pröystäilyä, kun yhtä hyvin voi asua lehti-roskiksessakin vai..
Vierailija kirjoitti:
Italialaiset miehet on rumia lyhyitä naisvihamielisiä mammanpoikia, naiset alistettuja idiootteja, joilla menee aika partakarvojen nyppimiseen että näyttäis kivalta ja ruuan laittamiseen poispilatulle miehelle, joka kuitenkin vetelee sivussa muita naisia.
Italialaiset naiset eivät yleensä ole mitenkään alistettuja. Vaikka onkin perinteisesti ollut niin että perheenäiti on ollut kotona ja siinä ruoanlaittajan roolissa, niin hänellä on myös ollut siellä kotona ja mieheen suuri valta. "Mammat" on monelle olevinaan kovallekin äijälle kovia auktoriteetteja.
Kaunistautuminen on tosiaan tärkeämpää monelle kuin Suomessa, mutta ei se niinkään ole vain oman miehen miellyttämiseksi vaan monet italialaiset rakastavat yleensä kauneutta kaikessa, niin ihmisissä, taiteessa, rakennuksissa, maisemissa. He haluavat tehdä myös itsestään mahdollisimman esteettisesti miellyttävän osan ympäristöä, ei vain oman puolison vaan kaikkien katsottavaksi.
Uskottomuus varmasti on yleisempää kuin Suomessa, mutta sitä harrastavat tosiasiassa molemmat sukupuolet. Ei ole sellaista että se on miehelle ihan ok, naiselle taas kauhistus josta nainen saa selkään. Se on molemmille periaatteessa synti ja väärin mutta italialaiset ajattelevat usein niin että ihmisluonto on mitä on eikä lihan syntiä aina voi välttää. Vanhemmat ihmiset varsinkin usein ajattelevat myös niin että on suurempi synti erota avioliitosta kuin pettää. Ei ole ollut kovin epätavallinen valinta että pariskunta on asunut yhdessä loppuikänsä, mutta heillä ei ole ollut kymmeniin vuosiin lopussa seksiä keskenään ja molemmilla on ollut kodin ulkopuolella erilliset seksikumppanit. He ovat kuitenkin pysyneet avioliitossa ikään kuin kavereina, koska koti ja avioliitto on pyhä eikä sitä kannata "paneskelun" takia rikkoa. Suomalaisen voi olla vaikea kuvitella millaista se on, koska suomalaisille juuri se pettäminen on se suurin loukkaus ja yhteinen sukupuolielämä avioliiton ydintä.
Ei se useamman sukupolven elämä ole aina niin helppoa... Sukulaisnainen meni italialaisen kanssa naimisiin joskus 70-luvun alussa ja tädilläni on kasoittain kirjeitä siitä, minkälaista ahdistusta koki aina 80-luvun loppuun asti. Olisi eronnut ja karannut, jos olisi saanut lapset mukaan. Anoppi kiusasi, määräili ja italialainen mies on aina äitinsä puolella vaimoaan vastaan, jos tulee erimielisyyttä. Tämä sukulaisnainen on vielä hyvin kiltti, hiljainen ihminen, mutta elämä oli yhtä piinaa siihen asti, kun anoppi kuoli. Sitten vasta alkoi elää siellä ja nauttia elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se useamman sukupolven elämä ole aina niin helppoa... Sukulaisnainen meni italialaisen kanssa naimisiin joskus 70-luvun alussa ja tädilläni on kasoittain kirjeitä siitä, minkälaista ahdistusta koki aina 80-luvun loppuun asti. Olisi eronnut ja karannut, jos olisi saanut lapset mukaan. Anoppi kiusasi, määräili ja italialainen mies on aina äitinsä puolella vaimoaan vastaan, jos tulee erimielisyyttä. Tämä sukulaisnainen on vielä hyvin kiltti, hiljainen ihminen, mutta elämä oli yhtä piinaa siihen asti, kun anoppi kuoli. Sitten vasta alkoi elää siellä ja nauttia elämästään.
Varmasti varsinkin kiltille ja hiljaiselle ihmiselle kyllä erittäin paha paikka. Italiassa on muutenkin vähän sellainen kulttuuri että ihmiset ovat äänekkäitä ja erittäin tiukasti tarvittaessa raivollakin rajansa asettavia. Jos on sitten sellainen luonne että hiljaa vaan kärsii ja ehkä rauhallisella äänellä ottaa asiansa puheeksi, luultavasti monikin vaan kävelee päältä eikä huomaakaan miten toista ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt ikinä Italiassa?
Olen käynyt kyllä. Siinä paikassa ja ihmisissä vaan on sellainen jännä vivahde selittämättömästä aistikkuudesta.
Aurinko laskee hitaasti kauniin maiseman taakse, taustalla soi tyylikäs italialainen musiikki, kyyhkysparvi nousee elegantisti lentoon, hieno kiiltävä italialainen auto lipuu siistille Piazza di Duomolle, komistus kevyessä parransängessä ja designer puvussa avaa oven seuralaiselleen, pitkä tumma kaunotar iltapuvussaan nousee hienosta autosta, torin laidalla hieno ravintola valmistautuu ottamaan vieraat vastaan, kokki puuhailee keittiössä taiteilijamaisin ottein mestariteoksensa kimpussa jne. Sellaiset on mielikuvat italiasta!
ap
Ja suomessa aurinko tipahtaa brutaalisti ja epä-tyylikkäästi horisontin taa mojovan pierun saattelemana.. Niinkö?
Nää komeat miehet asuu vielä neljän kympinkin nurkilla mamin pastakipon vieressä peräkammarissaan.
Missään muualla maailmassa ei ole niin.
Pohjois-Italia ja Etelä-Italia ovat kuin kaksi eri maata. Vauras pohjoinen, jossa teollisuutta. Köyhempi etelä, jossa kylät autioituvat kun väki muuttaa pois paremman elämän toivossa. Calabriassa alle 25 v nuorten työttömyys huitelee noin 50 prosentissa. Calabrian mafia tällä hetkellä voimakkain Italian mafioista, ja vaikeuttaa ellei suorastaan tee mahdottomaksi kaikkea yrittämistä.
Sitähän se on (surullista ja yksinäistä) monelle suomalaisellekin, mutta omista käsityksistä pidetään silti sitkeästi kiinni.