Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairastumisesta raivoaminen?
08.01.2019 |
Onko kokemuksia sairastumisesta raivoamisesta? Itselläni hajosi selkä ja tämä rajoittaa toistaiseksi liikkumistani. Mitä sanoi mies? Alkoi raivoamaan asiasta, koska joutuu itse nyt käyttämään koiraa ulkona pari kertaa useammin kuin normaalisti.
Muilla kokemuksia tällaisesta suhtautumisesta?
Kommentit (48)
Turha täällä on taas miehiä yleisesti alkaa haukkumaan, itse ootte miehenne valinneet. Olen seurustellu usean miehen kanssa, eikä kenellekään ole tuottanu minkäänlaisia vaikeuksia pyörittää koko arkee ja osottaa empatiaa, sillon kun oon kipeenä ollu. Eikä kellekää oo ollu ongelma tehdä tasapuolisesti kotitöitä, sillon ku molemmat on terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on kyllä empaattinen, jos minä tai lapset sairastavat. Varsinkin lapsille hän käy heti kaupassa ostamassa kassikaupalla kaikkea syötävää ja juotavaa, minkä arvelee sairaalle maistuvan. Mies ei kiukuttele minun sairastaessa, mutta ei tee kotona mitään, joten kotona on hirveä siivo odottamassa paranemistani. Jos tiskikoneessa on ollut puhtaat astiat, mies ei tyhjennä sitä eikä ota astioita sieltä vaan kaapista ja jättää likaiset pyörimään pöydille.
Mies ei itse sairastaessa valita. Ja koska hän ei kiukuttele minun sairastaessa, passaan häntä mielelläni.
Mulla meni tästä suu niin auki, että hyvä kun ei leuka kolahtanut pöytään.
Koetko oikeasti että miehesi on empaattinen kun sairastat, tuolla käytöksellä?
Mä en edes (vielä) asu miesystäväni kanssa yhdessä, mutta esimerkiksi viime maanantaina, kun lähdin töihin ja mies jäi itse vielä mun kotiin (lähti puoliltapäivin omaan kotiinsa), seuraavat asiat olivat tapahtuneet:
- tiskikone oli tyhjennetty puhtaista (laitoin sen päälle aamiaisen jälkeen, oltiin ladattu se lähes täyteen edellisenä päivänä mutta aamiaisastiat mahtuivat vielä) ja miehen käyttämät aamiaisastiat oli ladattu koneeseen
- pellettilämmitin oli puhdistettu sisältä
- pellettisäiliö oli täytetty
- koira oli talutettu ja koiran pyyhkeet + siivousrätit oli pantu pesukoneeseen pyörimään (siivottiin sunnuntaina yhdessä)
- sänky oli pedattu
- roskat oli viety
En ole vielä koskaan sairastanut miehen läsnäollessa (tai muutenkaan meidän seurustelun aikana), mutta kun miehellä on muutenkin tapana tehdä paljon mun luona niin voisin kuvitella, että jos makaisin itse reporankana niin hän tekisi kaiken ja ihan pyytämättä.
No meillä tuo miehen laiskistuminen tapahtui pikkuhiljaa äitiyslomien aikana ja lopullisesti napsahti toisen lapsen hoitovapaan aikana. Omassa lapsuudessa äiti ei ollut koskaan sairas. Aikuistuttani selvisi, että kyllähän äiti sairasti, mutta hän ei saanut laistaa hommistaan ollenkaan. Pidän edelleen miestäni empaattisena, mutta hän on kyllä kotitöiden suhteen laiska.
on monta surullista yksipuolista tarinaa ja me mammat olemme tietysti omiemme puolella. vaikka oikeudessa olisi yleensä puolustuksella puheenvuoro. häpeän meidän oikeiden palstalaisten puolesta tätä ketjua.
Täyty myöntää että minä ärsyynnyn miehen sairastumisista, johtuu siitä että ei perheellinen ihminen voi heittäytyä jalattomaksi marttyyriksi joka kerta kun on nuha, eri asia jos on kunnon kuumeessa. Ollaan tapeltu asiasta, miehen mielestä olen empatiakyvytön... empatiakyky vain tuppaa kärsimään kun itse vääntää kuumeessa ruokaa lapsille ja sitten toinen puolisko selviää samasta taudista ilman kuumetta mutta se TUNTUU siltä kuin olisi kuumetta niin pitää varalta makoilla alkuun vaikka viikko, ehkä kaksi! Noh. Mies ei noteeraa minun sairastelua mitenkään ennen kuin olen siinä kunnossa että tarvitsee lääkäriä. Silloin kyllä skarppaa kun olen pyörtynyt tai saanut jonkun ison haavan tms. Lapsista huolehtii tosi hyvin kun sairastavat, saisi vain lopettaa nuo miesflunssat.
Kamalaa! Tsemppiä kaikille joita on kohdeltu sairauden vuoksi huonosti. Mieheni on aina lähtenyt vaikka keskellä yötä kävellen lähimpään apteekkiin vuokseni. Kipuja on paljon ja vaivoja monia, onneksi tuo mies on noin huolehtiva ja kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
tytyry kirjoitti:
Kyllä minuakin vituttaisi jotain koiraa alkaa hoitaa yhtäkkiä. Tosin en kyllä menisi edes yhteen koirallisen naisen kanssa, joten en joutuisi tuollaiseen tilanteeseen.
Luepa tuo AP:n kommentti ensin huolella ja yritä ymmärtää lukemaasi: koiran hoito oli jo jaettu, nyt vaan sairauden takia mies joutuu käyttämään useammin kuin normaalisti.
Mä en myöskään sinkkuaikoinani edes suostunut treffeille miesten kanssa, jotka eivät pitäneet koirista. Multa kun löytyy 60 kiloa sylikoiraa, joka jopa jakaa sängyn mun/meidän kanssa. :)
Nykyinen miesystäväni pääsi treffeille mun kanssa, koiraihminen kun on. ;) Hän myös mielellään ruokkii, taluttaa ja harjaa koiraani, rapsuttelee sitä ja ostelee puruluita. Ja jää hyvillä mielin sen kanssa sänkyyn köllimään, kun minä herään töihin aikaisemmin. Joskus olen nähnyt että antaa sille jopa suukon otsalle <3
Veikkaan vahvasti, että koira on hankittu perheeseen naisen tahdosta, eikä mies ole siitä alunperinkään ollut kovin innoissaan. Tai sitten leipääntynyt alkuinnostuksen jälkeen.
Ei siis ole ollut tuo tilanne kuin teillä, kyllähän kaksi koirahullua pärjää ja hyvä että olette toisenne löytäneet.
657567 kirjoitti:
treffit kirjoitti:
tytyry kirjoitti:
Kyllä minuakin vituttaisi jotain koiraa alkaa hoitaa yhtäkkiä. Tosin en kyllä menisi edes yhteen koirallisen naisen kanssa, joten en joutuisi tuollaiseen tilanteeseen.
Luepa tuo AP:n kommentti ensin huolella ja yritä ymmärtää lukemaasi: koiran hoito oli jo jaettu, nyt vaan sairauden takia mies joutuu käyttämään useammin kuin normaalisti.
Mä en myöskään sinkkuaikoinani edes suostunut treffeille miesten kanssa, jotka eivät pitäneet koirista. Multa kun löytyy 60 kiloa sylikoiraa, joka jopa jakaa sängyn mun/meidän kanssa. :)
Nykyinen miesystäväni pääsi treffeille mun kanssa, koiraihminen kun on. ;) Hän myös mielellään ruokkii, taluttaa ja harjaa koiraani, rapsuttelee sitä ja ostelee puruluita. Ja jää hyvillä mielin sen kanssa sänkyyn köllimään, kun minä herään töihin aikaisemmin. Joskus olen nähnyt että antaa sille jopa suukon otsalle <3
Veikkaan vahvasti, että koira on hankittu perheeseen naisen tahdosta, eikä mies ole siitä alunperinkään ollut kovin innoissaan. Tai sitten leipääntynyt alkuinnostuksen jälkeen.
Ei siis ole ollut tuo tilanne kuin teillä, kyllähän kaksi koirahullua pärjää ja hyvä että olette toisenne löytäneet.
No, se koira on kuitenkin kahden aikuisen täyspäisen ihmisen päätöksestä lopulta hankittu, silloin siitä pidetään myös huolta. Leipääntyminen alkuinnostuksen jälkeen ei ole tekosyy jättää elävää luontokappaletta hoitamatta. Ja totta kai se on raskas hoitaa yksin (tiedän kun olen sitäkin tehnyt), mutta tuohan on vain väliaikasta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli sama tilanne. Olen muutaman kerran ollut todella kipeänä ja sairaalass hoidettavana. Mies on tällöin ollut minua kohtaan vihainen ja ilkeä; sekä jättänyt auttamatta.
Raskausaikana oli sama juttu. Hänestä oli todella ikävää, kun minä olin huonossa kunnossa ja HÄNEN PITI KANTAA VASTUUTA.
Onkin nyt ex.
(Mainittakaan vielä, että minkäänlaiset huomioimiset olivat hänelle todella hankalia. Kehitti aina jonkun kohtauksen äitienpäivänä tai syntymäpäivänäni... huh.)