Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Ehkä oudoimpia on joskus 20v kun kolme kaveria suuttui, kun liian moni poika oli ihastunut minuun. Itse en edes näistä pojista tai ehkä pitäisi sanoa nuorista miehistä, ollut kiinnostunut. Jostain syystä kaikki oli minun syytäni ja minulle kiukuteltiin ja soiteltiin haukkumapuheluja. No kun vaihdoin kaupunkia, niin eipä nämä kolme eukkoa niitä poikia saaneet sittenkään. Että ehkä se ei mun syytäni ollutkaan ;D

Työkaveri suuttuu oudoista asioista vähän kenellekin. Kun sain lapsen, seurasi kahden vuoden mykkäkoulu-kiukuttelu jakso. Kun kävin lounaalla jonkun muun kanssa, hän suuttui mulle kun en ollut uskollinen lounasseura hänelle. Kun kahvitauolla juttelin muille, hän tuli raivoamaan työhuoneeseeni miten epätoivoinen olen kun yritän kaveerata muiden kanssa. Itsellään on kyllä vapaus olla muiden kanssa ja elää elämäänsä. Haluaisi vaan määrätä kaikkia muitakin, myös vapaa-ajalla. Niin, kerran lähes kiukkuitki kun en suostunut kesälomallani kastelemaan ulkokukkiaan, kun hän oli kesän muualla. Ei auttanut etten itsekään ollut koko lomalla kaupungissa, vaan mun olisi pitänyt käydä mökiltä muutaman sadan kilsan päästä kasteleen viikottain hänen kukkiaan...

Olin rautakaupasssa aikoinaan duunissa. Vaimon joku jumppakaveri siis ei mikään sellanen jonka kanssa on tekemisssä sen jumpan ulkopuolella. Vaimo oli sit jutellu siinä ulkona niitä näitä ja kävi sit ilmi että kyseinen nainen on rakentamassa mökille terassia ja mieheni tietää paljon terassi maksaa ja mitä siihen tulee.

Menin sit kerran hakee vaimoa sieltä jumpasta ja sen jumppakaverin äijä oli siellä kans hakemassa muijaansa. Juteltiin sen äijän kanssa siinä sitten noista asioista.

Ajatelkaa tätä. Näin sen tyypin ensimmäistä kertaa elämässäni ja kun tiedän noista terasseista paljon, niin tämä oletti tosissaan, että kerään sille puut duunissa ja kerään ruuvit ja pakkaan ison peräkärryn ja ajan 450km sen mökille ja alan sen kanssa rakentaa sitä terassia. Sanoin siinä, että ei mulla ole tollaseen halua eikä aikaa.. Niin vttu tää jätkä sanoo täysin pokerinaamalla, on tää nykymeno kummallista ettei ton vertaa voi kanssaihmistä jelppiä. Onkpa iso asia ja viekö tosiaan niin paljon aikaa.

Mä kysyin siltä, että oletko sä tosissas vaiko onks tää nyt joku hauska piilokamera... Olen tosissani ja mua on pitkään ottanu päähän ihmisten itsepäisyys. Mulla alko keittää niin pahasti päässä, että mun oli pakko lähtee sanomatta sanaakaan autoon.. Kun vaimo tuli sit autoon, niin sanoi ettei toi pariskunta koskaan ikinä meidän suhteen aikana tule meidän kotiin. Älä ikinä edes ehdota ja mainitse noista kahdesta enää... Vaimo sano, että joo enköhän mäkin vaihda jumppavuoroa, että nyt sekin oli kuullut kaiken elämässään.

Up

Siitä kun mun harjoittelu loppui ja en jatkanutkaan ilmaisena työvoimana (ammattikoulu, liiketalous ja olin harjoitelussa silloisessa siwassa) pomo olisi antanut huonon arvosanan just tästä syystä, mut muut työntekijät tuki mua ja oli mun puolella. Muistan kun mun silloinen opettaja sanoi että "Niin siis kyllähän sä Miran voit palkata aina" niin tämä pomo tuhahti ja totesi että "On niitä kuules muitakin harjoittelijoita tulossa. Ilmaiseksi olisin ottanut, mutta kun ei." tää ihminen ei pomona kauhean kauaa tän jälkeen (olisikohan ollut puolisen vuotta vielä?) jatkanut kun sai potkut juuri näistä syistä. Mutta joka kerta kun kävin kaupassa tän puolen vuoden aikana niin jos hän oli kassalla niin kohteli mua kuin tautista.

Toinen oli nyt viime jouluna kun kaveri jonka kanssa en kauhean kauaa oo ollu kavereita suuttui siitä kun annoin "liian" huonon joululahjan hänelle. Hän ei siis antanut mulle mitään koska tuhlasi muiden kavereidensa lahjoihin kaikki. Mökötti tästä asiasta mikä sit sai mut suuttumaan ja otin tän lahjan takasin ja totesin tyynenä "Kappas. Kylläpä tämä lahja olikin paska. Pyydän pyhästi anteeksi ja vien tämän vaikka lähetyskirpparille" ja lähdin. Ja lahja mitä olin hänelle ostanut ei tosiaan ollut mitään krääsää ym.

Alipainostani / anoreksiastani. Mulla on ollut anoreksiaa, tosin nykyään se on paremmalla tolalla, mutta silti olen liian laiha vieläkin. Tosiaan mulle suututtiin tästä asiasta oikein kunnolla. Sanoja oli tuntematon ihminen joka oli kuulemma vittuuntunut mua katsellessaan kun olin laiha kuin "ruohonkorsi". Kyllä se ihminen muutakin sanoi ja mulkoili kuin halpaa makkaraa.

Se kun sairastuin kauheaan noroviirukseen joka melkein vei mut sairaalapotilaaksi ja mulle suututtiin siitä kun ottanut kaveria joka olisi halunnut tulla käymään kylään. Joo en tosiaan ota jos oon noin kipeenä ja sit jos se olisi sairastunut niin siitäkös riemu olis revennyt. Ja en olisi ollut hyvää seuraa muutenkaan kun hädin tuskin pystyssä pysyin.

17-vuotiaana koristelin täytekakun. En kuitenkaan ollut tajunnut siirtää sitä ensin ns. Kunnon alustalle vaan se oli sellaisella olkisella alustalla, sai sen kyllä siitäkin. Tästä äitini sai vuosisadan kilarit. Huusi niin että Tanner raikui ja oli pitkään vihainen. Nyt olen 35-vuotias ja edelleen ihmettelen tätä juttua ja täytyy myöntää että olen tästä vähän katkera äidilleni.

Yksi entinen kaveri suuttui verisesti kun en ottanut hänen lastaan hoitoon. Ei siinä muuten olisi ollut mitään, mutta meillä oli miehen kanssa juuri silloin pitkästä aikaa omat lapset mummolassa ja vietimme parisuhdeaikaa kahdestaan sen illan. Aika nopeasti tämän jälkeen laitoin välit poikki, tuollaista perseilyä oli jatkuvasti hänen osaltaan, enkä todellakaan jaksa katsoa aikuisen ihmisen kiukuttelua täysin naurettavista asioista.

En mennyt sukulaisen (ei lähi-) juhliin ilmaiseksi tarjoilijaksi ja tiskaajaksi (minut oli kutsuttu vieraaksi), mutta myöhemmin kävi ilmi että minun olisi pitänytkin olla catering-henkilö JA tuoda juhliin jokin ruokalaji. Peruutin tuloni ja myöhemmin kuulin että ko. sukulainen oli loukkaantunut ja vihainen. Nykyään en ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

50 markkaa 2001 vastaa nykyrahassa 10,64 € - eli aika alakanttiin oli arvioitu.

Kysyin työkaverilta hommasta jonka oli unohtanut tehdä. Siis työkaveri unohtanut, en minä. Suuttui ja murjotti kaksi päivää. 

Pyysin yhden kaverin mukaan viettämään pikkujouluja mökille jonne oli tulossa muitakin kavereita. Tämän reissun jälkeen tämä kyseinen kaveri suuttui mulle siitä, että hän oli pettänyt miestään. Mun olisi kuulemma pitänyt tietää, että näin tapahtuu. Enhän minä voinut mitenkään tietää, että mitä hän siellä tulee tekemään.

Mentiin kahdestaan baariin. Menin tapaamaan kavereita jotka siellä näin ja rupattelin heille yhden juoman ajan. Se kaveri jonka kanssa menin veti kilarit ja itkupotkuraivarit kun "mehän mentiin yhdessä ja sä katosit enkä löytänyt mistään". Se lähti itkien kotiin.

Kävin 80-luvulla parikymppisenä opiskelijana muutamilla treffeillä erään samanikäisen nuorukaisen kanssa. Minua ei lopulta kiinnostanut, mutta hän alkoi kulkea perässäni ja maleksia asuntolani alaovella. Hän puhui minusta tyttöystävänään ja oli erityisen selvää, että hän halusi sänkyyni. Oli sanottava aika topakasti, että suhdetta ei syntyisi. Muutaman päivän kuluttua hän oli alaovella odottamassa naama punaisena. Hänen morsiamensa oli kuulemma yrittänyt itsemurhaa, ja se oli minun syyni. En pystynyt kysymään rähinän läpi sitä, millä logiikalla minä olin syyllinen, kun en kerran edes tiennyt koko ihmisen olemassaolosta.

Eka elämäni työpaikka, sain pari ystävää sieltä joiden kanssa vietimme vapaa-aikaa yms.

Kunnes sairastuin pahasti ja kävin työterveyslääkärissä. He olivat laskuttajia ja toivat laskut eteeni kahvipöydässä "näin paljon sun lääkärikäynnit maksaa meille!!!!!!!"

Ei olla enää ystäviä, pariin otteeseen kun siellä kävin nuo "ystävät" katsoi nenän vartta pitkin vihaisesti ja kuin tautista.

En mennyt kaverin lapsen ristiäisiin. En siis ole edes ollut kummiehdokkaana, joten miksi menisin kun olin parempaakin tekemistä enkä liity siihen lapseen mitenkään. Haukku mut textiviestillä pikkusieluseksi ylimieliseksi omia etujaan tavoittelevaksi lapsettomaksi kuspääksi ja toivoi ettet saa koskaan lapsia ja uhosi pistää välimme poikki ja totesi, että tätä kaveruutta aikoo todella punnita ja miettiä.

Vastasin pelkästään, että sääliksi käy niitä kahta, jotka seisoo siinä sun vieressä kummin roolissa ja vuoden päästä odottaen kauhulla sun vaatimuslistaa 1v lahjaksi ja siihen päälle joulu. Hyvää elämää vaan sitten ja päästän sut nyt helpolla ettei sun tavitse punnita ja miettiä kaveruutta, koska päätän nyt itse että jatketaan eri suuntiin. Ps- Kumpi on ylimielinen jos on pokaa sanoa punnitsevansa onko jonkun kaveri vai ei. Et sinä niin tärkeä ole kenellekkään, joten ota pää pois sieltä jostain.

Mulla on aina ollu isä todellinen kontrolliftiikki ja kun muutin kotoa pois ollessani 19, hän yritti päteä silloinkin ja monesti tämän jälkeen. Hän suuttui helvetisti kun käytin häntä ja äitiä kaupassa ja ostin samalla itselleni ruokatarvikkeita. Tästä on vuosi aikaa (olen nyt 25). Suuttui siitä kun rahaa meni liikaa. Tosiaan meni viikon ruokiin ym yhteensä huimat 18 euroa. Hän lähti naama punaisena kassajonosta ja meni mököttämään autoon. Mulla olisi mennyt enemmän mutta hän oli vaihtanut mun juhlamokka kahvipaketin halpaan kahviin vaivihkaa mun huomaamatta. Kuulemma yksin eläjä ei saa käyttää ruokaan kuin maksimissaan 5-10 euroa viikossa. Yritti sitten sitä että hän alkaisi käydä mulle kaupassa ettei menisi rahaa. En suostunut. Hän ei tän jälkeen puhunut mulle kuukauteen :D kyllä vieläkin yrittää välillä päteä, mutta pidän pintani.

Kun en lainannut ainoaa puhelimen laturiani mikä mulla oli. Tiesin ettei palauttaisi kuten ei ollut edellisiäkään lainaamiaan palauttanut. Hän sit varasti sen laturin. Oli kiva kun ei pystynyt lataamaan puhelinta, vielä kun odotin tärkeää soittoa mahdollisesta opiskelupaikasta. Oli pakko ostaa uus laturi. Siitä sit suuttui kans kun kysyin häneltä tästä varastetusta laturista

Kun en antanut hänen vaihtaa vauvansa ripulikakkavaippaa uudella ja kalliilla olohuoneen matolla mitä varten olin säästänyt rahaa. Ohjasin vessaan jossa oli matto joka olisi helppo ollut pestä. Ei kelvannut

Tulin lentokoneeseen ja laitoin läppärilaukun ylös hyllylle (siis 'overhead bin', ei nyt muistu mikä on sama suomeksi), niin vieressä istuva eukko sai hirveän hepulin ja alkoi huutaa että kun hänen laukkunsa on siellä jo jne., luuli kai että jokaiselle on koneessa erikseen oma hylly.