(Yksin) adoptoiminen

Onko täällä ketään, jolla ois kokemuksia yksin adoptoimisesta ulkomailta?
Olen reilu 30v. nainen ja mulla on 2v. biolapsi. Olen aina halunnut enemmän kuin yhden lapsen. Synnyttäminen ei ole kertakaikkiaan lääketieteellisesti mahdollista, joten olen aloittelemassa adoptioprosessia.
Ihan käytännönasioita tulee mieleen:
-Onko adoptioneuvonta esim. aina illalla eli ei siihen aikaan kun esikoinen on hoidossa?
-Pitääkö adoptioselvityksen loppuvaiheessa olla lapselle olemassa oma sänky, mahdollisesti oma huonekin, vaikka lopputuloksesta (luvan saamisesta) ei ole vielä tietoa?
-Pitääkö yksinhakijan adoptioluvan saamiseksi olla kokoaikatöissä tai onko joku tietty palkkaraja tai summa, joka pitää jäädä mebojen jälkeen käteen?
-Kokemuksia/tietoa eri maista, itse harkitsen tällä hetkellä eniten Intiaa

KIITOS, jos joku haluaa jakaa todellisia kokemuksia, ns varmaa tietoa 😊

p.s. Toki näihin käytännön kysymyksiin kuten kodin valmisteluun ja maakokemuksiin voi vastata myös parina adoptoineet. Kaikenlainen info ois enemmän kuin tervetullutta 😊