Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko lapsihaaveita perustella?
07.01.2019 |
Olen 30-vuotias nainen, ja minulla on mies jonka kanssa haluan lapsen.
Minulla on historiassani paljon mielenterveysongelmia, mutta lääkityksen ja terapian avulla olen saavuttanut sellaisen tasapainon, että lapsella olisi aivan hyvä ja terve kasvualusta. Minusta tulisi oivallinen, rakastava äiti, ja miehestäni hyvä isä.
Terapeuttini on kuitenkin toista mieltä. Hän pyytää perusteluja lapsen hankkimiselle, eikä minulla oikeastaan ole niitä antaa. ”Haluan äidiksi” ei riittänyt, ja ”lisäksi saan äitiydestä kaivattua sisältöä elämääni” oli ehdottomasti väärä vastaus.
Tarvitseeko minun todella perustella lapsihaaveitani kenellekään, varsinkaan terapeutilleni? Ovatko muut joutuneet vastaaviin tilanteisiin, joissa äitiydelle tarvittaisiin jokin pätevä _syy_? Mitä olette vastanneet, kun haaveitanne on kyseenalaistettu?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapian loppuun, vaikka voinkin hyvin. Kyseessä on kuitenkin krooninen sairaus, ja hyvinvointini ylläpitämiseksi käyn puhumassa vaikka koko loppuelämäni, jos keskusteluapua minulle tarjotaan.
Ja kyllä, minulla on periytyvä sairaus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi 2. En kuitenkaan ajattele, että kyseessä olisi automaattisesti periytyvä sairaus ja että tieten tahtoen synnyttäsin tähän maailmaan mielenterveysongelmaisen lapsen/aikuisen.
Ap
Tämä selittää aika paljon. Kertomasi perusteella veikkaan, ettei terapeutti pidä alkavaa maniavaihetta poissuljettuna. Tähänhän nimenomaan kuuluu uusista ideoista innostuminen ilman kykyä selittää miksi, suhteettoman optimistiset odotukset suunnitelmien toteutumisesta ja seurauksista sekä ennen kaikkea sairaudentunnottomuus. Minusta tuon sairauden kohdalla sinä et välttämättä ole itse paras asiantuntija, vaikka moni sinänsä hyvää tarkoittava täällä niin väittäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella erikoisen kuuloista käytöstä terapeutilta. Voitko ensi kerralla kysyä miksi hän haluaa kuulla lisäsyitä?
Ehkä terapeutilla on aivan erityinen syy epäillä lapsenhankinnan motivaatiota tai sitten terapeutti haluaa vain varmistua, että ap pysyy tasapainossa vauva-arjen ja hormoniheittelyiden keskelläkin. Toinen juttu on se, että raskauteen ja lapsen syntymään saattaa liittyä välillä valitettavasti myös suurta huolta ja surua. Onko ap valmis käsittelemään myös pettymyksiä, esimerkiksi sen, että raskaaksi tuleminen ei ihan heti onnistukaan?
Aloituksessa pisti silmään, että ap puhuu vain omasta halustaan tulla äidiksi: "minulla on mies jonka kanssa haluan lapsen","haluan äidiksi", ”lisäksi saan äitiydestä kaivattua sisältöä elämääni”. Miksi ei kertaakaan "me"? Eikö miehellä ole mitään näkemystä asiaan liittyen?
Hyviä ajatuksia sinulta ja edelliseltä. Riskit ovat olemassa, ja ne tiedostan, mikä on mielestäni avain raskauden ja lapsenkasvatuksen "onnistumiseen". Olen valmis hakemaan apua heti kun hälytyskellot soivat, ja ne soivat herkästi. Mielestäni en ole sairaudentunnoton vaan olen vuosien varrella tullut erittäin taitavaksi itsetutkiskelijaksi. Olen valmis ottamaan kaiken avun ja tuen vastaan, enkä jää koskaan lapsen kanssa yksin.
Puhuin lähinnä itsestäni, sillä juuri minun motiivejani kyseenalaistetaan. Mieheni on perheenlisäyksen suunnittelussa täysillä mukana ja haluaa isäksi siinä kuin minä äidiksi. Suunnittelemme perheenlisäystä yhdessä ja tasaveroisesti.
Ap
Näin se tuntuu olevan, että ne keillä menee vähän huonommin niin vaaditaan monissa asioissa enemmän kuin tavan tallaajalta. Ei kenenkään tarvitse selitellä miksi haluaa lapsen. Sen on ihan luonto hoitanut nk. vauvakuumeena. Terapeuttisi on asiaton tässä ja kriittisyys selvästi heijastelee hänen omaa arvomaailmaa. Jos sinulla on hoito tasapainossa ja hyvä parisuhde, niin ennemmin kannattaa lasten teosta keskustella lääkärin kanssa, joka osaa neuvoa sinua lääkityksen, raskauden ja imetyksen yhdistämisessä. Voi olla, että lääkkeesi eivät sovi raskaana olevalle, jolloin sairautesi alkaa taas oireilla. Mahdollisesti lääkkeen vaihto tai muuten tuettu raskaus sairauden hallitsemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Todella erikoisen kuuloista käytöstä terapeutilta. Voitko ensi kerralla kysyä miksi hän haluaa kuulla lisäsyitä?
Minustakin erikoista.
Mulla on samanlainen tausta ja toistuvat stressitilanteissa puhkeavat diagnoosit, ja kun tulin yllättäen raskaaksi mun terapeutti oli silminnähden iloinen mun puolesta!
Ehkä sun pitää luottaa itsees niin paljon, ettet kysele terapeutilta lupia asialle.
Minulla on toistuva masennus. Lastenhoito on väsyttänyt, mutta lapseni ovat olleet minulle iso ilo. Neuvolassakin on hyvin kiinnitetty äidin jaksamisen tukemiseen huomiota. Perhe-elämä on mennyt hyvin, vaikka opetteluahan vanhemmuus on aivan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen joka häiriköi jatkuvasti mieskohdetta, tarjoaa itseään ja tyrkyttää lapsien tekijäksi, on vaikea perustella miksi sellaista käräjäoikeudessa ei rangaistaisi.
Esim. Seurailu, kostohäirinnät, kustannuspaikalta huutelu..
Pst. On muuten ihan sama onko sellaisella jotain seuraa vai ei, turha juosta itkemässä sitäkään perässä.
Ehkä terapeutilla on aivan erityinen syy epäillä lapsenhankinnan motivaatiota tai sitten terapeutti haluaa vain varmistua, että ap pysyy tasapainossa vauva-arjen ja hormoniheittelyiden keskelläkin. Toinen juttu on se, että raskauteen ja lapsen syntymään saattaa liittyä välillä valitettavasti myös suurta huolta ja surua. Onko ap valmis käsittelemään myös pettymyksiä, esimerkiksi sen, että raskaaksi tuleminen ei ihan heti onnistukaan?
Aloituksessa pisti silmään, että ap puhuu vain omasta halustaan tulla äidiksi: "minulla on mies jonka kanssa haluan lapsen","haluan äidiksi", ”lisäksi saan äitiydestä kaivattua sisältöä elämääni”. Miksi ei kertaakaan "me"? Eikö miehellä ole mitään näkemystä asiaan liittyen?