Naapuri haukkuin lapsentekokoneeksi: (

kolmen ekan lapsen aikana, ja siis vain yhdestä ollut äityislomalla, tällä hetkellä yhtäjaksoista työuraa on takana kohta 8 vuotta, joten olen kyllä leiviskäni veroista hoitanut=) ja voin siis ihan hyvällä omalla tunnolla jäädä "iltatähdestä" äippälomalle tuossa marraskuun lopussa. Monellako teistä on sama "ura" takana, ihmettelen vaan...

Ja erittäin epäkypsältä.

Kuten moni näistä vastanneistakin, jotka allekirjoittavat naapurin sanomisen ihan oivallisena.

Kyllä on naisten kesken valtavaa kateutta ja kyräilyä. Miten voi aikuiset naiset olla noin pienisieluisia ja kapeakatseisia?

Jos lastenkasvattamista ei pidetä tärkeänä tehtävänä, niin on todella outoa.

tekee enempää kuin kaksi lasta. Toisin kuin nämä elättikotiäidit

Tässä taitaa puhua ihminen, jonka lapsuus on ollut hippasen ankeeta keskivertoa tyhmemmän mutsin kera. On jäänyt raukalle kummallinen maailmankuva ja nyt kärsii seurauksista. Sinä plus muut katkerat äidinvihaajat, ohjaisin teidät hoitoon. Monen vuoden terapialla teistäkin voi tulla inhimillisiä ja ameebamaiset piirteet katoavat vähitellen.

olla muutama vuosi pois työelämästä

tarkastelun ulkopuolelle se, että mikä on sen naapurin tokaisun taustalla. Voi olla, että oli katkera, lapseton ämmä mutta entä, jos ap:n lapsilauma käy toistuvasti vaikka naapurin kukkaistutuksia tuhoamassa, heittelee roskia ja romua naapurin puolelle, juoksee rämpyttämässä ovikelloa turhaan, tulee naapurin grillaustuokiolle kärkkymään syötävää, parivuotias juoksentelee autotiellä tihkusateessa vaippasillaan ja huutaa suoraa huutoa polvet ja leuka kroonisessa asfaltti-ihottumassa, isommat lapset parantaa samaan aikaan lähipuistossa leikkimökin ilmastointia potkimalla karatepotkuja seinän läpi ym. ym. Ja sillä aikaa äiti hymisee tyytyväisenä kotona taas yhtä vauvaa imettämässä tai kirjoittelee helmikuun hippiäisissä ensimmäisistä potkuista...muut lapset kaksivuotiaasta ylöspäin terrorisoi sillä välin naapurustoa. Ja näitä ikävä kyllä näkee ihan todellisuudessa.

Voi olla, että oli katkera, lapseton ämmä mutta entä, jos ap:n lapsilauma käy toistuvasti vaikka naapurin kukkaistutuksia tuhoamassa, heittelee roskia ja romua naapurin puolelle, juoksee rämpyttämässä ovikelloa turhaan, tulee naapurin grillaustuokiolle kärkkymään syötävää, parivuotias juoksentelee autotiellä tihkusateessa vaippasillaan ja huutaa suoraa huutoa polvet ja leuka kroonisessa asfaltti-ihottumassa, isommat lapset parantaa samaan aikaan lähipuistossa leikkimökin ilmastointia potkimalla karatepotkuja seinän läpi ym. ym. Ja sillä aikaa äiti hymisee tyytyväisenä kotona taas yhtä vauvaa imettämässä tai kirjoittelee helmikuun hippiäisissä ensimmäisistä potkuista...muut lapset kaksivuotiaasta ylöspäin terrorisoi sillä välin naapurustoa. Ja näitä ikävä kyllä näkee ihan todellisuudessa.

Kolme lasta, ja kaikkien aikana olen joko opiskellut tai tehnyt töitä. Nytkin palaan äitiyslomalta töihin kun vauva on 5kk vanha. Tosin teen töitä vain 2,5 pvä viikossa, mutta mun liksa on sen verran hyvä, että se peittoaa jo noista tunneista monen av-mamman täyden viikon tulot.



Ei mikäs mä sitten olen? Ajatuksissa on ehkä vielä pari lasta, mutta vasta muutaman vuoden päästä, mutta vain jos taloudellinen ym. tilanne on sellainen, että voin rauhassa olla kotona sen 3 vuotta. Loisimassa ja rapsuttelemassa lapsentekokonemahaani.

Toisten perheiden ratkaisut eivät hänelle kuulu ja jos lapset ovat hänelle aiheuttaneet jotain haittaa, olisi hän voinut sanoa vain siitä.

Minä olen varmaan sellainen lapsentekokone, kuusi pientä lasta on. Mutta nämä lapset eivät todellakaan ole syntyneet sen vuoksi etteikö minusta olisi mihinkään muuhun, ei todellakaan.



Olen lahjakas ihminen, menestyin koulussa hyvin, akateeminen koulutuskin on, joten enköhän jonkinmoista uraakin olisi kyennyt luomaan jos olisin siitä ollut kiinnostunut.



Minusta vaan on sata kertaa hienompaa olla suurpeheen äiti. EIpä silti, en kotiäitinä ole äitiyslomien lisäksi juurikaan ollut vaan käynyt töissä että se siitä elättinä olemisesta. Urakehityksen olen vaihtanut liutaan lapsia.

t. toinen akateeminen viiden lapsen äiti

nainen voi arvostella toisten "liikoja" lapsia. Olen sitä mieltä, että nainen pohjimmiltaan haluaa lisääntyä mahdollisimman paljon ja jos ei siihen jostain syystä pysty tai lapsiluku jää kahteen niin ollaan kateellisia niille, joile on käynyt parempi onni asian suhteen. Kyllä se väite, että joku saa onnen urastaan on täyttä valetta. Itse kyllä nautin työstäni, mutta se todellinen onni tulee kyllä lapsista- joita muuten on vasta kolme. Neljäs toki jo haaveissa:)