Rakkaus vaimoon päättynyt

Kyllä VOI erota ja keskittyä siihen omaan napaan mutta PARAS malli ja ihanne on kos vanhemmat pysyy yhdessä ja rakastaa myös vastamäessä.

Eri asia jos esim.väkivaltaa jokapäiväisiä riitoja jne.

Itseä se motivoi tekemään lapsia kun tiesin että vanhempani on yhdessä. Ihan erilainen kokemus lapsenlapsille mennä eikä tottua jo pienenä että ero se on paras ratkaisu kaikkeen.

Ihmiset on nykyään niin empatiakyvyttömiä ja itseensä keskittyviä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys täällä miesten vihaajien palstalla tämäkin on käännetty miehen syyksi. Kun vaimo käyttäytyy noin, niin on hän masentunut ja se johtuu miehestä. Jos avauksen olisi tehnyt nainen, niin täällä oltaisiin kilpaa laittamassa miestä roviolle ja kannustamassa eroon. Nyt miehen pitäisi vain sietää tilanne.

Kukaan eiväitä, että masennus johtuisi miehestä, nyt luulet omiasi. Miehen syyksi kyllä todella voi laittaa sen, että ei tue masentunutta vaimoaan vaan kulkee muna edellä. Masennuksestakin pääsee yli , mutta jos on jo alunperin noin itsekäs minä minä asenne ja minun munani tärkein, niin ei ihme , että miestä haukutaan.

Ei jumalauta nyt oikeesti.. Mistä tiedät, kuinka paljon on tukenut? Jos ei ole seksiä ollut aikoihin niin sekö tarkoittaa, että mies kulkee muna edellä? Jos mies kulkisi muna edellä, niin olisi käynyt jo vieraissa, nyt sentään hyväuskoisena yrittää kysyä apua. Miehen viimeinen virhe on yrittää saada täältä mitään sympatiaa.

Ja kyllä, monessa viestissä lukee, että mies taitaa itse olla syyllinen naisen masennukseen. Että miehen käytös on saanut naisen masentumaan. Tyypillistä AV-palstalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi mies aloittanut tämän ketjun, niin sympatiaa sataisi laariin niin prkleesti. Nyt miehen todetessa, että toinen tuntuu vastenmieliseltä, niin alapeukkuja satelee. Se, että mies haluaa, vaatii muutakin kuin haarat auki. On aina vaatinut. Ja puhun henkisestä tasosta. Jatkan vielä, että jos näen hyvännäköisen, naisen, niin veijari kyllä silloin ilmoittaa olemassaolostaan. Viimeksi eilen. Se toinen.

No voi helv.tti mikä idi..tti olet. Minä en kannusta KETÄÄN eroamaan siksi, että puoliso on masentunut ja hoitoprosessi on kesken.

Se on vaan paskahousuista hommaa. Jos on luvannut pysyä toisen rinnalla myötä- ja vastamäessä, silloin ei murehdita omaa pippeliä vaan tuetaan puolisoa parantumisessa.

Vähän eri juttu, jos toinen ei edes hae apua, mutta ap:n vaimohan käy terapiassa.

Kuka tahansa voi sairastua, ap:kin tai se mahdollinen uusi nainen.

Miltä ap:sta itsestä mahtaisi tuntua, jos olisi vaimon tilanteessa ja vaimo parkuisi somessa, kuinka "kamalaa kun mies on lapsellinen ja itkee vaan ja mua ällöttää koskeakaan siihen"?

Tökkäsin tarkoituksella ampiaispesään. Jos mies on masentunut, tissuttaa olutta, ei osallistu kotitöihin ja kiukuttelee, niin silloin pitää jättää se sika. On ymmärrettävää, miksi nainen ei halua miestä. Ja nainen voi lähteä etsimään intohimoista tosirakkautta. Nainen jos käyttäytyy vastaavasti, niin nainen on ongelmainen ja häntä pitää silloin tukea. Jos mies ei halua naista, niin on peniske*nen ja sitä rataa. Ja tiedoksi, haluan nimenomaan lapsista pitää huolta, toinen taas ei halua, että "sekaannun hänen asioihinsa". Lähden kyllä ja koitan saada lapset mukaani. Tapaamisia en kiellä, mutta huoltajuus kokonaan. Miehelle se vain on vaikeampaa, kun naista ymmärretään enemmän.

Tässä kyllä nyt ihan vääntämällä väännetään tästäkin jotain sukupuolten sotaa jota tässä ei ole. Masentunutta kumppania ei ole reilua jättää kesken pahimman masennuskauden, oli kyse ihan kummasta tahansa sukupuolesta. Alkoholiongelma on erikseen ja sille ei pidä lapsia altistaa, edelleen, oli kyse kummasta tahansa sukupuolesta.

Tämä on kyllä niin väsynyttä tämä jokaketjuinen jankkaus, kuinka kaikki olisivat taatusti eri mieltä jos sukupuolet olisivat toisin päin. Perusta oma ketju jos haluat sen tietää. Tällä hetkellä tuolla väitteellä ei ole mitään pohjaa eikä se oikeastaan edes kuulu tähän aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä VOI erota ja keskittyä siihen omaan napaan mutta PARAS malli ja ihanne on kos vanhemmat pysyy yhdessä ja rakastaa myös vastamäessä.

Eri asia jos esim.väkivaltaa jokapäiväisiä riitoja jne.

Itseä se motivoi tekemään lapsia kun tiesin että vanhempani on yhdessä. Ihan erilainen kokemus lapsenlapsille mennä eikä tottua jo pienenä että ero se on paras ratkaisu kaikkeen.

Ihmiset on nykyään niin empatiakyvyttömiä ja itseensä keskittyviä..

Jollei jumalauta rakasta, niin ei rakasta. Sitä ei voi pakottaa. Jos on jo hitto vie alkanut suorastaan etomaan, kun katsookin sitä puolisoaan, niin kyllä siinä ollaan jo niin syvissä vesissä että ei mitään järkeä sinnitellä sellaisessa tilanteessa. Siinä on jo päästetty tilanne niin pahaksi. Asioihin tulee tarttua paljon aikaisemmassa vaiheessa, niin jotain voi olla vielä tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteni mieheeni kuoli juuri miehen itsekkään ja lapsellisen syyttelevän käytöjsen myötä.

Kakessa mitä rein oli vikaa. Mitenkään ei koskaan huomioinut, kuten mies naista tai ihminen ihmistä. Muille oli mielinkielin ja haki huomiota. Ulkonäössänikäön ei vikaa.

Hän myös oli etäinen ja korosti OMAA ELÄMÄÄ jotta saa minut kauaksi. Muita naisia.

Mies 35v mutta kasvot jo kulahtaneet. Silti lasten takia EN hajota perhettä. Ellei riitoja joka päivä tms

Ap on itsekäs ja jumittaa nuoruudessa. Syyt löytyy peilistä ja asenteista. Lopeta vaimon ulkonäön arvostelu tai pyydä mukaan lenkille jne. Ymmärrä eträ ihmiset vanhenee sinäkin.

Ei se vaihtamalla parane. Vaimolla voi olla rankka elämänvaihe esim.masennusta. Mutta kun sinun haluistasihan tämä maailma pyöriikin.

Todella lapsellinen fraasi tämä "vaihtamalla ei parane" vaikka todellakin paranee. Lukuisilla ihmisillä on parantunut ja omalla kohdallani on parantunut. Suhteet joskus kuolevat ja eletty elämä on historiaa. Kelloa ei kannata yrittää väkisin kääntää taaksepäin. 

Ja siinä ne miehenkin halut ovat tärkeitä kuin sen naisen. Masennus voi jatkua vuosia eikä se ole mikään syy olla väkisin kenenkään kanssa. Siinä helposti masentuu toinenkin puolisko. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista eikä parisuhde ole mikään arvo, jota täytyy ylläpitää kaiken muun kustannuksella. 

Todella naivia kuvitella ettei ne omat ongelmat ja asenteet ja menneisyys näkyisi ennenpitkää uudessakin suhteessa. Tai ettei uudessa suhteessa tulisi yhtä vakavia ongelmia ennenpitkää..Lasten ydinperhettä ei silti korvaa mikään. Tai unohdu kuka sen rikkoi.

Erotkaa erotkaa erotkaa erotkaa on vain nykyihmisten vauvapalstalaisten matra. Itse jostain eroperheestä ja tottunut vaihtamaan kuin sukkia ihmisiä.

Ensinnäkin, se on naiivi. Ja toisekseen, on täysin totta että suhteet ja tunteet saattavat kuolla. Kaikki parisuhteita ei todellakaan ole edes luotu kestämään eikä täällä mitään palkintoa siitä saa, että on väkipakolla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta.

Ja mitä tulee siihen, että uudessa suhteessa olisi yhtä vakavat ongelmat ennenpitkää, on täydellistä hölynpölyä. Parisuhde on aina kahden kauppa ja toisten kanssa onnistuu, toisten kanssa taas ei. Jokainen parisuhde on myös aina ihan omanlaisensa.

Itsekkäät ihmisethän ne usein näkee eron itsensä kannalta parhaana. Minäminäminäeroeroero. Tuskinpa on 1.kerta erota. Kyllä siitä saa suuren palkinnon jos pysyy yhdessä. Se kasvattaa kumpaakin ja lapset saa ydinperheen, se merkitsee paljon. Lapsenlapsetkin näkee mummin ja ukin yhdessä ja lapsilla on ehkä enemmän syytä tehdä lapsia myöhemmin.

"ei suhteita ole pysyviksi tarkoitettu". Niinpäniin sanoo vain itsekäs perheenrikkoja. Kohta taas uusi kierroksessa. On nähty.

Kyllä on lapsellinen maailmankatsomus. Ydinperheessä kasvaneena voin sanoa, ettei se todellakaan ole mikään palkinto. Ydinperhe EI ole ihanne eikä tavoite, se on vain yksi perhemuoto muiden joukossa. Olisin ollut todella iloinen ja säästynyt monelta terapiavuodelta, jos vanhempani olisivat eronneet eivätkä pitäneet sitä ydinperhettä pystyssä, vaikka parisuhde ei todellakaan ollut enää parisuhde. Mikään tuollainen "näkee mummin ja ukin yhdessä" höpötys ei pidä paikkansa, vaikuttaa ihan lapsen kirjoitelmalta tämä, niin naiivia ja lapsellista. Jos niitä lapsia hankkii vain siksi, että näkee jonkun mummin ja ukin yhdessä niin ne lapset todellakin kannattaa jättää tekemättä. 

Se, ettei uskalleta erota huonosta suhteesta, on myös itsekästä ja sitä, ettei uskalleta ottaa riskiä vaan ajetaan omaa etua. Välittämättä siitä, millaisen parisuhteen mallin ja elämän se antaa lapsille. Elämä ei ole mustavalkoista ja joskus on tärkeää siirtyä eteenpäin - myös lasten. Ja aloittaa elämää taas puhtaalta pöydältä. 

Ei rakkaus lopu, se muuttaa muotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä intohimoa on aivan turha lähteä väkisin hakemaan, kun se on mennyt. Pitkissä suhteissa tämä on varsin tyypillistä ja todella turhaa pakottaa itseään väkisin haluamaan jotain ihmistä, ketä ei yksinkertaisesti halua. Elämä menee eteenpäin ja asiat muuttuu: ei menneisyyteen voi palata eikä sinne kannata haikailla. 

Kannattaa ottaa asia esille, ehdottaa joko seksin ulkoistamista tai eroa. Erot ovat osa elämää, vaikka eivät helppoja ja kivoja olekaan. Niitä on kuitenkin turha pelätä, mitä enemmän eroja normalisoidaan, sen parempi lapsille ja kaikille. Nykyään ei ole tapana kitua suhteessa, joka ei toimi. 

Mutta miksi pitää olla noin helkkarin kiire erota sen munan perässä? Jos on lapsia tehty, niin eikö edes niiden lasten takia voi odottaa että se äiti saa sen raskauden jälkeisen (?) masennuksensa vähän parempaan tasapainoon? Millainen sadisti oikeasti kippaa avioeron tuossa kunnossa olevan naisen niskaan, kun kuulostaa siltä ettei edes sairaalahoito ole välttämättä kaukana? Vai onko miehellä tässä se ideakin, että tarkoituksella sysää sen vaimon yli reunan..?

Mikä ihmeen kiire? Mikä kiire tässä nyt muka on ollut, ei mikään. Ja masennus kestää helposti vuosia, se ei ole sellainen sairaus jonka vuoksi pitää uhrata koko perheen itsensä, onnellisuutensa ja pahimmillaan mielenterveytensä. Tuskin tässä nyt on kyse mistään parin kk masennusjaksosta vaan pitkittyneestä sellaisesta. Ja pitkittyneen masennuksen parantumista on turha odotella, koska se ei välttämättä tapahtu koskaan. Sitä "parempaa tasapainoa" odotellaan helposti ikuisuus ja sekään ei kesät kuin hetken. Se on masentuneeltakin itsekästä odottaa, että koko perhe uhrautuu sen masennuksen vuoksi. 

Olen itse jättänyt masentuneen puolison, joka jyrkästi kieltäytyi mistään hoidosta, terapiasta (koska hän oli niin "erityinen", ettei voi puhua kenellekään), lääkkeistä puhumattakaan. Mitä sellaisen ihmisen kanssa voi tehdä, kun olet omaishoitajana vuodesta toiseen ja toisen käytös on täysin itsekeskeistä? Pahasti masentuneesta puolisosta ei ole huomioimaan toista osapuolta eikä ylipäätään parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkaus lopu, se muuttaa muotoaan.

Kuule, kyllä se joskus ihan vaan loppuukin. Kaikissa suhteissa sitä ei ole ikinä juuri ollutkaan. Täällä pyörii kyllä erittäin lapsellista porukkaa mielipiteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys täällä miesten vihaajien palstalla tämäkin on käännetty miehen syyksi. Kun vaimo käyttäytyy noin, niin on hän masentunut ja se johtuu miehestä. Jos avauksen olisi tehnyt nainen, niin täällä oltaisiin kilpaa laittamassa miestä roviolle ja kannustamassa eroon. Nyt miehen pitäisi vain sietää tilanne.

Kukaan eiväitä, että masennus johtuisi miehestä, nyt luulet omiasi. Miehen syyksi kyllä todella voi laittaa sen, että ei tue masentunutta vaimoaan vaan kulkee muna edellä. Masennuksestakin pääsee yli , mutta jos on jo alunperin noin itsekäs minä minä asenne ja minun munani tärkein, niin ei ihme , että miestä haukutaan.

Ei jumalauta nyt oikeesti.. Mistä tiedät, kuinka paljon on tukenut? Jos ei ole seksiä ollut aikoihin niin sekö tarkoittaa, että mies kulkee muna edellä? Jos mies kulkisi muna edellä, niin olisi käynyt jo vieraissa, nyt sentään hyväuskoisena yrittää kysyä apua. Miehen viimeinen virhe on yrittää saada täältä mitään sympatiaa.

Ja kyllä, monessa viestissä lukee, että mies taitaa itse olla syyllinen naisen masennukseen. Että miehen käytös on saanut naisen masentumaan. Tyypillistä AV-palstalla

Olen eri, mutta jos vaikeasti masentuneen naisen puoliso aloittaa ketjun valittelemalla munaansa ja jatkaa haukkumalla vaimoa lapselliseksi kun ei käskystä parane masennuksesta, niin ei se mitään avun kysymistä ole vaan todennäköisesti päivän trolli. Mutta kyllä, minullakin herää ajatus, että jos tämä kuitenkin pitää paikkansa ja tämä on se mitä ja miten mies haluaa tilanteesta puhua, niin on hyvin epätodennäköistä että hänellä olisi normaali empatiatunto. Mistä tietysti seuraa ajatus, että kumpikohan tässä oli syy ja seuraus, masentunut nainen vai puolisoaan halveksiva mies.

Ja minusta tässä tilanteessa olisi kyllä paljon reilumpaa käydä vieraissa kuin erota. Lapsia ei voi jättää ihmiselle, jolla on vaikea masennusjakso kesken. Eikä mielellään kyllä myöskään ihmiselle, joka ei kykene välittämään muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteni mieheeni kuoli juuri miehen itsekkään ja lapsellisen syyttelevän käytöjsen myötä.

Kakessa mitä rein oli vikaa. Mitenkään ei koskaan huomioinut, kuten mies naista tai ihminen ihmistä. Muille oli mielinkielin ja haki huomiota. Ulkonäössänikäön ei vikaa.

Hän myös oli etäinen ja korosti OMAA ELÄMÄÄ jotta saa minut kauaksi. Muita naisia.

Mies 35v mutta kasvot jo kulahtaneet. Silti lasten takia EN hajota perhettä. Ellei riitoja joka päivä tms

Ap on itsekäs ja jumittaa nuoruudessa. Syyt löytyy peilistä ja asenteista. Lopeta vaimon ulkonäön arvostelu tai pyydä mukaan lenkille jne. Ymmärrä eträ ihmiset vanhenee sinäkin.

Ei se vaihtamalla parane. Vaimolla voi olla rankka elämänvaihe esim.masennusta. Mutta kun sinun haluistasihan tämä maailma pyöriikin.

Todella lapsellinen fraasi tämä "vaihtamalla ei parane" vaikka todellakin paranee. Lukuisilla ihmisillä on parantunut ja omalla kohdallani on parantunut. Suhteet joskus kuolevat ja eletty elämä on historiaa. Kelloa ei kannata yrittää väkisin kääntää taaksepäin. 

Ja siinä ne miehenkin halut ovat tärkeitä kuin sen naisen. Masennus voi jatkua vuosia eikä se ole mikään syy olla väkisin kenenkään kanssa. Siinä helposti masentuu toinenkin puolisko. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista eikä parisuhde ole mikään arvo, jota täytyy ylläpitää kaiken muun kustannuksella. 

Todella naivia kuvitella ettei ne omat ongelmat ja asenteet ja menneisyys näkyisi ennenpitkää uudessakin suhteessa. Tai ettei uudessa suhteessa tulisi yhtä vakavia ongelmia ennenpitkää..Lasten ydinperhettä ei silti korvaa mikään. Tai unohdu kuka sen rikkoi.

Erotkaa erotkaa erotkaa erotkaa on vain nykyihmisten vauvapalstalaisten matra. Itse jostain eroperheestä ja tottunut vaihtamaan kuin sukkia ihmisiä.

Ensinnäkin, se on naiivi. Ja toisekseen, on täysin totta että suhteet ja tunteet saattavat kuolla. Kaikki parisuhteita ei todellakaan ole edes luotu kestämään eikä täällä mitään palkintoa siitä saa, että on väkipakolla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta.

Ja mitä tulee siihen, että uudessa suhteessa olisi yhtä vakavat ongelmat ennenpitkää, on täydellistä hölynpölyä. Parisuhde on aina kahden kauppa ja toisten kanssa onnistuu, toisten kanssa taas ei. Jokainen parisuhde on myös aina ihan omanlaisensa.

Itsekkäät ihmisethän ne usein näkee eron itsensä kannalta parhaana. Minäminäminäeroeroero. Tuskinpa on 1.kerta erota. Kyllä siitä saa suuren palkinnon jos pysyy yhdessä. Se kasvattaa kumpaakin ja lapset saa ydinperheen, se merkitsee paljon. Lapsenlapsetkin näkee mummin ja ukin yhdessä ja lapsilla on ehkä enemmän syytä tehdä lapsia myöhemmin.

"ei suhteita ole pysyviksi tarkoitettu". Niinpäniin sanoo vain itsekäs perheenrikkoja. Kohta taas uusi kierroksessa. On nähty.

Kyllä on lapsellinen maailmankatsomus. Ydinperheessä kasvaneena voin sanoa, ettei se todellakaan ole mikään palkinto. Ydinperhe EI ole ihanne eikä tavoite, se on vain yksi perhemuoto muiden joukossa. Olisin ollut todella iloinen ja säästynyt monelta terapiavuodelta, jos vanhempani olisivat eronneet eivätkä pitäneet sitä ydinperhettä pystyssä, vaikka parisuhde ei todellakaan ollut enää parisuhde. Mikään tuollainen "näkee mummin ja ukin yhdessä" höpötys ei pidä paikkansa, vaikuttaa ihan lapsen kirjoitelmalta tämä, niin naiivia ja lapsellista. Jos niitä lapsia hankkii vain siksi, että näkee jonkun mummin ja ukin yhdessä niin ne lapset todellakin kannattaa jättää tekemättä. 

Se, ettei uskalleta erota huonosta suhteesta, on myös itsekästä ja sitä, ettei uskalleta ottaa riskiä vaan ajetaan omaa etua. Välittämättä siitä, millaisen parisuhteen mallin ja elämän se antaa lapsille. Elämä ei ole mustavalkoista ja joskus on tärkeää siirtyä eteenpäin - myös lasten. Ja aloittaa elämää taas puhtaalta pöydältä. 

Tämä on onneksi vain sinun näkemyksesi. En allekirjoita mitään tästä.

Minkä takia ruokitte aina ja ikuisesti tätä samaa naistrollia??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä intohimoa on aivan turha lähteä väkisin hakemaan, kun se on mennyt. Pitkissä suhteissa tämä on varsin tyypillistä ja todella turhaa pakottaa itseään väkisin haluamaan jotain ihmistä, ketä ei yksinkertaisesti halua. Elämä menee eteenpäin ja asiat muuttuu: ei menneisyyteen voi palata eikä sinne kannata haikailla. 

Kannattaa ottaa asia esille, ehdottaa joko seksin ulkoistamista tai eroa. Erot ovat osa elämää, vaikka eivät helppoja ja kivoja olekaan. Niitä on kuitenkin turha pelätä, mitä enemmän eroja normalisoidaan, sen parempi lapsille ja kaikille. Nykyään ei ole tapana kitua suhteessa, joka ei toimi. 

Mutta miksi pitää olla noin helkkarin kiire erota sen munan perässä? Jos on lapsia tehty, niin eikö edes niiden lasten takia voi odottaa että se äiti saa sen raskauden jälkeisen (?) masennuksensa vähän parempaan tasapainoon? Millainen sadisti oikeasti kippaa avioeron tuossa kunnossa olevan naisen niskaan, kun kuulostaa siltä ettei edes sairaalahoito ole välttämättä kaukana? Vai onko miehellä tässä se ideakin, että tarkoituksella sysää sen vaimon yli reunan..?

Mikä ihmeen kiire? Mikä kiire tässä nyt muka on ollut, ei mikään. Ja masennus kestää helposti vuosia, se ei ole sellainen sairaus jonka vuoksi pitää uhrata koko perheen itsensä, onnellisuutensa ja pahimmillaan mielenterveytensä. Tuskin tässä nyt on kyse mistään parin kk masennusjaksosta vaan pitkittyneestä sellaisesta. Ja pitkittyneen masennuksen parantumista on turha odotella, koska se ei välttämättä tapahtu koskaan. Sitä "parempaa tasapainoa" odotellaan helposti ikuisuus ja sekään ei kesät kuin hetken. Se on masentuneeltakin itsekästä odottaa, että koko perhe uhrautuu sen masennuksen vuoksi. 

Olen itse jättänyt masentuneen puolison, joka jyrkästi kieltäytyi mistään hoidosta, terapiasta (koska hän oli niin "erityinen", ettei voi puhua kenellekään), lääkkeistä puhumattakaan. Mitä sellaisen ihmisen kanssa voi tehdä, kun olet omaishoitajana vuodesta toiseen ja toisen käytös on täysin itsekeskeistä? Pahasti masentuneesta puolisosta ei ole huomioimaan toista osapuolta eikä ylipäätään parisuhteeseen. 

No varmasti ilman hoitoja kestääkin. Ap käy kuitenkin terapiassa. Kaikilla masentuneilla on parempia ja huonompia jaksoja, vaikka ei täysin terveitä jaksoja olisikaan. Jos ap:n vaimon parempi kausi on tunnin suihkuitkemistä, niin ne pahemmat kaudet on jo sairaalakamaa. Jotenkin ap:n kuvauksesta ei ihan sellaistakaan käsitystä välity, joten todennäköisesti kyseessä on pahenemisvaihe.

Oletko ap valmis ottamaan lähihuoltajuuden, kun vaimo on masentunut ja vajaakykyinen toistaiseksi? Vai ajattelitko dumpata lapsetkin masentuneen ja yliväsyneen vaimon hoidettaviksi ja alkaa itse viettää vapaata sinkkuelämää? Mikä noin konkreettisesti on suunnitelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkaus lopu, se muuttaa muotoaan.

Kuule, kyllä se joskus ihan vaan loppuukin. Kaikissa suhteissa sitä ei ole ikinä juuri ollutkaan. Täällä pyörii kyllä erittäin lapsellista porukkaa mielipiteineen.

Ovat sinisilmäisen vankkoja mielipiteissään kunnes eräänä päivänä huomaavat että rakkaus on loppunut! Elämä opettaa.

Tuttu tunne. Minulla tuon aiheutti vaimon muuttunut käytös kun lapsi syntyi. Alituinen nipotus kaikesta. Yllättäen esimerkiks astianpesukoneen täyttö ei minulta onnistunut vaikka tein kaiken niin kuin ennen. Pyykinpesu ei sujunut, eikä imurointi. Yritin parhaani tehdä kotitöitö, mutta ei kukaan jaksa tuollaista mitätöintiä. Sanoin tästä vaimolleni useaan otteeseen ja hän ei välittänyt. Viiden vuoden päästä tilanne oli vähän tasoittunut, mutta minulta ei enää haluja löytynyt. Ero oli ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkaus lopu, se muuttaa muotoaan.

Kuule, kyllä se joskus ihan vaan loppuukin. Kaikissa suhteissa sitä ei ole ikinä juuri ollutkaan. Täällä pyörii kyllä erittäin lapsellista porukkaa mielipiteineen.

Ovat sinisilmäisen vankkoja mielipiteissään kunnes eräänä päivänä huomaavat että rakkaus on loppunut! Elämä opettaa.

Nämä ovat niin henkilökohtaisia ja ainutkertaisia asioita, että ei niitä osaa kuvitellakaan, ennen kuin omalle kohdalle sattuu.

Meillä on mieheltä loppunut seksihalut ja seisokki loppuu kesken kaiken? Mitä tässä pitäisi tehdä kun mies ei myönnä että olisi yhtään mitään ongelmaa?

Tässä se taas nähdään. Miehen seksuaalisuudella ei ole mitään arvoa. Eikä oikeastaan miehelläkään jos hän ei ota kaikkea vaimon päällensä oksentamaa paskaa vastaan hymyssä suin. Ja sitten vielä ihmetellään miksei imiset halua nykypäivänä lapsia jos se perhehelvetti juurikin tälläistä..

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap valmis ottamaan lähihuoltajuuden, kun vaimo on masentunut ja vajaakykyinen toistaiseksi? Vai ajattelitko dumpata lapsetkin masentuneen ja yliväsyneen vaimon hoidettaviksi ja alkaa itse viettää vapaata sinkkuelämää? Mikä noin konkreettisesti on suunnitelmasi?

Meinasitko sinä masentua? Entä meinasitko nälviä kaikkia miehiä loppuelämäsi vai kenties kohdella heitä vieläkin huonommin? Opettele keskustelemaan, tuo sinun viestisi ei ole sitä, sen tarkoitua on vain mollata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkaus lopu, se muuttaa muotoaan.

Kuule, kyllä se joskus ihan vaan loppuukin. Kaikissa suhteissa sitä ei ole ikinä juuri ollutkaan. Täällä pyörii kyllä erittäin lapsellista porukkaa mielipiteineen.

Jos sitä ei ikänä oo ollukkaan, miks yhteen on menty???