Lue keskustelun säännöt.
Miten menot tulisi uusperheessä jakaa?
06.01.2019 |
Kun molemmilla yksi lapsi ennestään, molemmilla akateeminen koulutus ja vakityö, miehellä paaljon varallisuutta ja tulot noin 7000e/kk, naisella ei käytännössä vielä lainkaan varallisuutta (pienet säästöt) ja tulot 3500e/kk. Millaisessa suhteessa esim uusi yhteinen asunto ostettaisiin? Kannattaako suhdetta jatkaa jos mies reissaa paljon ym ja naisella ei siihen varaa, ja mies on pihi?
Kommentit (76)
Tuntuu että olen näine tuloineni riippakivi miehelle, kun entiset naisensakin ansainneet enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulle-mulle-sulle-mulle --- loput mulle.
Mielestäni suositeltavin tapa olisi se, että nainen maksaa kaiken. Näin vältytään turhilta riidoilta ja raha-asioista vääntämiseltä.
Pitäkää omat asunnot ja huoli onista lapsistanne ja heidän aiheuttamista kustannuksista. Muuten ei tule toimimaan.
Ostakaa asunto suhteessa 80/20 (lainat ja omistukset kummatkin tässä suhteessa). Muut menot jaatte tasan. Näin kummallekin jää vielä rahaa omaan käyttöön, mutta toisaalta mies kartuttaa suuremmalla maksuosuudellaan isompaa asuntoa omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on täsmälleen samanlainen tilanne kuin sulla ap. Meillä oli juuri riita miehen kanssa siitä, kun hän olisi halunnut lähteä kalliiseen lomakohteeseen koko porukalla (minun ja hänen lapset), ja oletti että maksan siitä puolet. Sain miehen lopulta ymmärtämään, ettei minulla yksinkertaisesti ole varaa ja löydettiin kompromissi.
Jos joskus hankitaan asunto, niin ollaan puhuttu että kaksi erillistä asuntolainaa, joita maksellaan omien varojemme puitteissa. En halua sellaista, että mies maksaa kaiken mutten myöskään halua elää yli varojeni.
Suosittelen että molemmat asuu omissa asunnoissaan niin kauan kuin lapset täysikäisiä.Kaikki muu on hankalaa ja aiheuttaa ongelmia, parempi lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhekuviot ovat niin "last season". Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että molemmat asuu omissa asunnoissaan niin kauan kuin lapset täysikäisiä.Kaikki muu on hankalaa ja aiheuttaa ongelmia, parempi lapsillekin.
No tässä tapauksessa lapset ovat melko pieniä joten heidän täysi-ikäistymistä saa odottaa noin 10v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissähän ylivoimaisesti suurimmassa osassa nainen on lokkina. Liian kiltit miehet suostuvat sellaiseen. Todella harvoin tämä vähänkään pidemmällä ajalla toimii. Syntyy katkeruutta ja ihmissuhteet uusioperheessä kärsivät.
Voisitte kokeilla huikeaa uutta keinoa asioiden sopimiseen: Keskustelua. Ja mieluummin ennen yhteen muuttamista. Laittakaa vaikka paperille mitä sovitte, niin ei tule turhia riitoja. Jos ette pääse keskustelussanne molempia miellyttävään ratkaisuun, on parempi asua erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että molemmat asuu omissa asunnoissaan niin kauan kuin lapset täysikäisiä.Kaikki muu on hankalaa ja aiheuttaa ongelmia, parempi lapsillekin.
No tässä tapauksessa lapset ovat melko pieniä joten heidän täysi-ikäistymistä saa odottaa noin 10v. Ap
No sitten kannattaa oikeasti se odottaa se 10 vuotta.Voihan sitä tapailla ja seurustella vaikkei asu yhdessä.
Kaikki yhteistä, koska rakkaus. Omat rahat, jos itse tienaan enemmän. T:nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että molemmat asuu omissa asunnoissaan niin kauan kuin lapset täysikäisiä.Kaikki muu on hankalaa ja aiheuttaa ongelmia, parempi lapsillekin.
No tässä tapauksessa lapset ovat melko pieniä joten heidän täysi-ikäistymistä saa odottaa noin 10v. Ap
No sitten kannattaa oikeasti se odottaa se 10 vuotta.Voihan sitä tapailla ja seurustella vaikkei asu yhdessä.
Kyllä minä huolehdin 3500e palkallani omasta lapsestani joten miksi lapset estäisivät yhteenmuuttoa? Tuloeroja ja tasapuolista jakoa lähinnä mietin. Ap
Meidän uusperheessä on minä, minun yksi lapsi ja mies. Mies tienaa neljä kertaa enemmän kuin minä, omaisuutta meillä on lähes yhtä paljon. Mies maksaa asumisen, käyttötavarat (myös lapsen hankinnat) ja ulkonasyömiset ym. Minä maksan ruuat. Tämä jako on yhdessä sovittu ja väliaikainen. Meillä se maksaa jolla just sillon sattuu olemaan rahaa, eli käytännössä lähes aina mies.
Selkeintä on, että ruoka ja muut talouskulut puoliksi. Kumpikin huolehtii oman lapsen muista kuluista. Omistusasunto puoliksi, vuokralla vuokra puoliksi. 1800e bruttotuloilla on muuten vaikea ymmärtää, ettei 3500 miinus verot riittäisi hyvään elämään...
Miettikää myös eteen päin, eli kun viiden vuoden päästä eroatte ja taas tulee uudet kumppanit, mitä sitten tehdään. Jotkut ihmiset (kuten minä) ei vaan jaksa olla saman kumppanin kanssa muutamaa vuotta enempää, joten kannattaa ajatella koko elämä siitä lähtökohdasta.
Jos ei ole valmis elämään perheenä eli tukemaan toista myös taloudellisesti, ei kannata perustaa perhettä.
Puoliksi kaikki yhteiset kulut, molemmat maksaa omien kersojensa tarpeet.
Ensinnäkään ei pitäisi perustaa. Mutta jos perustaa, pitää rahaa olla kummallakin rutkasti. Muuten menee todella helposti siihen, että toinen lokkeilee.