Mikä äideissä niin ärsyttää?
Ei isiä haukuta vastaavilla nimillä kuten mamma. Isät saa tehdä paljon ja enemmänkin, ennen kuin yleisesti puhutaan halveksuvasti heistä.
Tuntuu että äidiksi tullessaan naisesta katoaa kaikki kunnioitettava ja kaikki ihmisyys. Puheet on todella halveksuvia, täälläkin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla tuntemillani äitiys on tehnyt hyvää luonteelle, arvoille, syvällisyydelle, toisten ymmärtämiskyvylle. Ei se näy vielä pikkuvauvan tai taaperoidenkaan äideissä, jotka ovat yleensä väsyneitä ja kuormittuneita, mutta myöhemmin sen huomaa.
Usein äitiys tekeekin hyvää. Mutta ei vielä alussa. Pikkulasten äidit on yleensä todella itsekkäitä, eivätkä edes huomaa sitä itse. Sikäli ymmärrettävää kuitenkin, ettei väsymykseltään jaksa ajatella ympäröivää maailmaa. Ei vain tarvitsisi loukkaantua, jos ei muut ihmiset palvo heitä minään maailmannapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla tuntemillani äitiys on tehnyt hyvää luonteelle, arvoille, syvällisyydelle, toisten ymmärtämiskyvylle. Ei se näy vielä pikkuvauvan tai taaperoidenkaan äideissä, jotka ovat yleensä väsyneitä ja kuormittuneita, mutta myöhemmin sen huomaa.
Usein äitiys tekeekin hyvää. Mutta ei vielä alussa. Pikkulasten äidit on yleensä todella itsekkäitä, eivätkä edes huomaa sitä itse. Sikäli ymmärrettävää kuitenkin, ettei väsymykseltään jaksa ajatella ympäröivää maailmaa. Ei vain tarvitsisi loukkaantua, jos ei muut ihmiset palvo heitä minään maailmannapana.
Kuinkahan moni ihminen noin keskimäärin olettaa, että heitä palvottaisiin maailman napoina? Ettei vain tuo ole nyt omaa tulkintaasi?
Onhan se ärsyttävää kun joku puhuu vain lapsistaan. Lapset sitä ja lapset tätä. Itsellänikin on lapsia, joka tulee muille usein yllätyksenä. Vieläkään ei kaikki työtoverit tiedä, että minulla on mies ja lapsia. Olen niin paljon muutakin kuin äiti, varsinkin vapaalla. Kotona keskityn lapsiini 100%, mutta ulkomaailmassa minun ei onneksi tarvitse.
Usein saan kuulla, että olen ihan erilainen. Että kuinka ihmiset ensin pelästyvät lapsikatrastani, mutta sitten huomaavat, että hei toihan on tosi mielenkiintoinen ja kiva tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää kun joku puhuu vain lapsistaan. Lapset sitä ja lapset tätä. Itsellänikin on lapsia, joka tulee muille usein yllätyksenä. Vieläkään ei kaikki työtoverit tiedä, että minulla on mies ja lapsia. Olen niin paljon muutakin kuin äiti, varsinkin vapaalla. Kotona keskityn lapsiini 100%, mutta ulkomaailmassa minun ei onneksi tarvitse.
Usein saan kuulla, että olen ihan erilainen. Että kuinka ihmiset ensin pelästyvät lapsikatrastani, mutta sitten huomaavat, että hei toihan on tosi mielenkiintoinen ja kiva tyyppi.
On ärsyttävää, jos ihminen puhuu mistä tahansa yhdestä asiasta, oli se sitten kissa, harrastus tai joku kaveri, jota muut eivät tunne.
Vierailija kirjoitti:
IT-alalla kirjoitti:
Jotkut on vain liian äitejä joka puolella. Esim meillä on työpaikan chat-ryhmä jossa keskustellaan tietoteknisistä asioista, mutta myös vapaa-ajasta siinä mielessä että mennäänkö after workeille tms.
Mutta tämä mamma kirjoittelee sinne omien lastensa asioita. Siis kun ketään ei kiinnosta! Joten niin noloa.
On ihmisiä, jotka eivät tajua, että omat asiat eivät kiinnosta toisia, mutta silti niitä on pakko puhua. Joku haluaa kertoa harrastuksestaan, joku ulkomaanmatkoistaan, joku julkkisjuoruista. Ei tämäkään piirre liity äitiyteen mitenkään.
Itse tunnen yhden ihmisen, joka jauhaa harrastuksestaan kaikille vaikkei ketään kiinnosta. Mutta hän onkin autistinen, keski-ikäinen peräkammarinpoika.
Sen sijaan 90% tuntemistani äideistä puhuu lapsistaan taukoamatta, vaikkei ketään kiinnosta. Yleensä joudunkin jättämään yhteydenpidon lisääntyvien ihmisten kanssa vain pakolliseen minimiin.
Ei vain kiinnosta tippaakaan, mitä Pirkkoliisa oppi päiväkodissa eilen ja minkä laulun sanat laulaa väärin.
Lapsettomien kanssa keskustelu sujuu mukavasti, kun heillä on vielä tallella jonkinlainen sosiaalinen tilannetaju.
/17
Aika jännä kaksoisvaatimus äideille. Jos uppoaa liikaa äitiyteen se on huono mutta toisaalta jos pienen lapsen äiti tekee paljon duunia tai viettää paljon lapsivapaata aikaa, omistaa sitä kuuluisaa omaa elämää, se vasta paheksuntaa aiheuttaakin. Isien hurahtamisesta isyyteen ei puhuta mitään, sehän on vain hellyyttävää. Samoin paljon työskentelevä tai poissaoleva isä on ihan perusmeininkiä.
Naiset on aina olleet vääränlaisia, olivatpa sitten millaisia tahansa.
Milloin sylkykuppina ovat äidit, milloin kotirouvat, milloin yh:t, milloin velat, milloin nuoret naiset, milloin vanhat naiset. Sellainen on ihmiskunta kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina. Ihan p*eestä minun mielestäni.
Osa haluaa työelämässä nostaa egoaan ja ilmaisee olevansa aikuinen ilmoittamalla hänellä olevan lapsia. Tämä vain tehdään hienovaraisesti vihjaillen.
Itse en tätä tee koska se on mielestäni niin läpinäkyvää.
Niin. Kyllähän mä aina vähän varpailleni menen, jos jokin uusi tuttavuus on äiti.
Äidit puhua pulputtavat lapsistaan. Jotkut lasten kommellukset tai sanomiset voivat _joskus_ olla hauskoja, mutta ei uudelleen kerrottuna kymmenettä kertaa. Tai jatkuvalla syötöllä joka ikistä asiaa, alkaen siitä miten aamu lähti käyntiin.
Äideillä on myös taipumus odottaa jotain erikoiskohtelua. Työvuorot pitäisi saada menemään oman mielen mukaan, Koska Lapset. Samoin lomat, Koska Lapset. Myöskin kun hän on tehnyt lapsen/lapsia, niin hänhän on myös ilmanmuuta kypsempi ihminen. Ihan kuin lapsettomat jäisivät jonnekin ikuiseen bilesinkku-limboon. Vain äidit kypsyvät henkisesti, vain äideistä tulee jotain uudelle tasolle nousseita ihmisiä. Lapsettomat eivät vain jostain kummallisesta syystä kehity.
Ja äitiys joillekin tuntuu pätevöittävän ihan mihin vain. Sori nyt vaan, mutta kuka oli sählä lapsettomana, on edelleen sählä äitinä. Joskus jopa pahempi kuin ennen. Samoin sama ihminen saattaa tulla palautteelle ihan tefloniksi, koska Kyllä Hän Tietää että miten jutut järjestellään ja tehdään hyvin. Muusta ihmisestä voisi sanoa, että ihminen on aika mlkku, mutta äiti on vain äiti.
Ja sitten se merkityksellisyys. Lapsettomien elämä on merkityksetöntä, eikä lapseton voi tietää mitä on oikea rakkaus. Ja jos lapseton ei lapsia halua, niin eihän tämä ole vain tavannut Sitä Oikeaa, kenen kanssa voisi vavvakuumettaa. Ja joo, se vavvakuumeen puuttuminen on vain pelkän ikinuoruuden ja epäkypsyyden merkki.
Eiköhän se itsensä jatkuva ylentäminen ole se, mikä ärsyttää. Ja se loputon omien lapsien kehuminen on vain jotenkin ... hämmentävää. Jos pitää lapsista, eikö pitäisi pitää _kaikista_ lapsista? Vai onko ne omat geenit niitä parhaimpia, ihanimpia? Se tässä vähän on raavituttanut päätä, kun tuntuu, että se omien lasten jatkuva ylistäminen haisee aika helkkaristi sille, että itseähän tässä kehutaan, eikä lapsia niinkään. Lapset ovat kuin vain lokero, johon voi tiputtaa sellaisia ominaisuuksia millä voi itseään nostella jalustalle.
Meidän organisaatioon tulee nyt yksi Neljän Lapsen Äiti. Oi kun odotan innolla, not. Naisia tiimissä ei ole montaa, ja toivon, ettei se kana kulje pelkästään mun perässä ja kaakata kaiken aikaa. Ja kyllä, tämä esittäytyessään toi tämän neljä lasta ihan itse ilmi.
Ja juu, saikuttelua odotellessa.
Äidit ovat naisia.
Siinäpä se perimmäinen syy, väänsi sitä kuka tahansa miksi tahansa muuksi.
Tosiasia on, että hyvin moni nainen halveksuu omaa sukupuoltaan ja keksii päässään hierarkkisia asteikoita, joilla määrittää kuka on "lähimpänä miestä".
Muutama vuosikymmen taaksepäin, ja ne olivat lapsettomat naiset, joita halveksuttiin.
Äidit ärsyttää koska joudun työmatkalla sietämään heitä lähes poikkeuksetta hyökkäysvaunujensa kanssa. Vauvat ja taaperot kirkuu ja mölisee... ihmisille työmatka rauha!!!! LYKKIKÄÄ NE KERSAT HANGESSA NIINKUIN MEIDÄN ESI ISÄT TEKIVÄT!!!! JOKU ROTI!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Äidit ärsyttää koska joudun työmatkalla sietämään heitä lähes poikkeuksetta hyökkäysvaunujensa kanssa. Vauvat ja taaperot kirkuu ja mölisee... ihmisille työmatka rauha!!!! LYKKIKÄÄ NE KERSAT HANGESSA NIINKUIN MEIDÄN ESI ISÄT TEKIVÄT!!!! JOKU ROTI!!!!!!!!
Osta oma auto.
Äidiksi tultuaan naisesta ei katoa mitään, vaan hän itse kadottaa sokeudessaan kaiken.
Useimmilla tuntemillani äitiys on tehnyt hyvää luonteelle, arvoille, syvällisyydelle, toisten ymmärtämiskyvylle. Ei se näy vielä pikkuvauvan tai taaperoidenkaan äideissä, jotka ovat yleensä väsyneitä ja kuormittuneita, mutta myöhemmin sen huomaa.