Kyllä pitää olla hieman yksinkertainen, jos tekee lapsia ja sitten valittaa ihmeissään kuinka vaikeaa elämä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Hirveä kitinä kun on niin rankkaa ja apua ei saa mistään. MITÄS TEIT LAPSIA?! Mulla ei ole lapsia eikä tule, koska olen realisti ja tiedän miten pskaa se on. Silti vähän väliä jostain kuuluu kuinka on rankkaa ja ei jaksa ja valivali.

Sinä olet lähinnä pessimisti, joka kitisee muiden valinnoista.

Yhyy, osuiko arkaan paikkaan? ;)

No jaa, se on kyllä ärsyttävää jos joku tekee tietoisesti lapsia jo entuudestaan vaikeaan tilanteeseen ja sitten nurisee kuinka elämästä tuli entistä vaikeampaa. Luulen kuitenkin että enemmistö vanhemmista on jo etukäteen tiennyt että lasten kasvattaminen tulee olemaan sekä rankkaa että antoisaa. Kyllä asioista saa ja pitää keskustella, vaikkei elämä olisikaan aina yhtä antoisaa kuin se on rankkaa. Vanhemmat saavat toisistaan vertaistukea ja purettua tuntemuksiaan terveellä tavalla (eli puhumalla.) Tietty jos jokainen keskustelu alkaa koskea vain sitä miten vaikeaa ja hankalaa on olla äiti/isä niin luultavasti kannattaa alkaa etsiskellä ammattiauttajan puhelinnumeroa. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta ymmärrän perheellisten haasteita. Mukavaa että muut tekevät lapsia puolestani, sillä itsestäni ei vanhemmuuteen olisi.

En ole lapseton, vaan minulla on täysi-ikäinen lapsi itselläni. Kyllä mäkin ihmettelen, että kun itse lapseni sain 20-vuotiaana, ja valittamatta, ja onnellisena elin mahtavan elämänjakson raskaudesta siihen, kun lapsi muutti pois, niin minua 7 vuotta myöhemmin, eli 27veenä lapset tehnyt itkee nyt sitä kun lapset ovat 10, ja 12, että ei jaksa, vaikka lapset ovat isällään, ja mummilassa puolet ajasta. Tekisi mieleni kysyä että miksi sinä ihan tieten tahtoen teit lapsia, kun et niitä sitten enää jaksa. Mutta en kysy, koska kyseessä ovat mieheni lapset.

En kysy edes sitä,, että mitä jos lapset muuttaisivat meidän luoksemme kokonaan. Enää. Se ei kuulemma käy, koska silloin lapsista saatava tulo loppuisi, eikä olisi varaa enää ylläpitää matkustelevaa elämäntyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, kylläpä meni väsyneillä mammoilla tunteisiin :D

Itse aloitukseen: tätä minäkin ihmettelen vähän väliä. Näin meillä: miehen 2 alakouluikäistä lasta on vuoroviikoin meillä. Pidän lapsista ihan yleisestikin ottaen vaikka vela olenkin, ja lapsipuoliini olen luonnollisesti syvästi kiintynyt. Meidän viikolla huolehdin lapsista melkolailla samalla panoksella kuin mies, ja silti mies on NIIN rasittunut koko viikon! IHAN poikki ja huonolla tuulella. Ja samaa valittaa lasten äiti omalla viikollaan kun on lasten kanssa. Lisäksi lapset on isovanhemmilla säännöllisesti 1-2 yötä viikossa.

Niin että ei tosiaan voi kuin ihmetellä että mitä on ajateltu ja miksi niitä lapsia on tehty? Ei voi tulla kenellekään yllätyksenä mitä lapset vaatii. Ja tässäkin tapauksessa lapset on oikein kilttejä ja helppoja, joskin vähän hemmoteltuja eikä heillä ole mitään erityistarpeita. Mutta ihan perustoiminnot kuten ruuan laittaminen, lisääntyneet tiskit ja pyykit, harrastuksiin kuskaaminen, saunominen ym tuntuu olevan kauhean kuormittavaa. Ja nämä saa molemmat kuitenkin levätä sen joka toisen viikon...

 

Kirjoitat kuin minun näppäimistöltäni!

Minä hoidin yh:na oman, neurologisesti poikkeavan lapseni vauvasta aikuiseksi rasittumatta kertaakaan niin paljon kuin mieheni, ja hänen lastensa äiti rasittuu heidän kahdesta täysin normaalista lapsesta.

Yhtenä syynä tähän rasittumiseen pidän sitä, että heidän kummankaan arki ei ole lapsiperhearkea, kuten itselläni oli silloin kun lapsi vielä asui kotona, vaan jatkuvasti odotetaan että milloin se lapsi lähtee. Nyt kun miehen lapset ovat olleet meillä enemmän, niin mieheltäni tuo rasittuminen on väistynyt, mutta samassa suhteessa lasten äidin rasittuneisuus lisääntynyt.

Niiden lasten kanssa pitäisi elää oikeasti ihan kokonaan jomman kumman, niin jo lähtöajatus olisi se, että tämä on minun perheeni, ja minun elämäni, eikä niin että koko ajan odotetaan että ne lapset häipyisivät toiselle, ja saisi itse tehdä vain omia juttuja. 

Omissa toiveissani nämä lapset muuttavat meille kokonaan, ja käyvät vain joka toinen vkl äitinsä luona.

Tämä olisi oikeasti kaikille paras ratkaisu, ja ennen kaikkea nnäille kahdelle mahtavalle lapselle, joiden edestä minuä kyllä jaksan rasittumatta tehdä kaiken voitavani.

Kyllä sen huomaa niiden lapsien käyttäytymisestäkin, että ketkä ovat olleet vastuullisessa ja rakastavassa ympäristössä ja ketkä ovat olleet "raskasta elämää" vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Hirveä kitinä kun on niin rankkaa ja apua ei saa mistään. MITÄS TEIT LAPSIA?! Mulla ei ole lapsia eikä tule, koska olen realisti ja tiedän miten pskaa se on. Silti vähän väliä jostain kuuluu kuinka on rankkaa ja ei jaksa ja valivali.

Sinä olet lähinnä pessimisti, joka kitisee muiden valinnoista.

Yhyy, osuiko arkaan paikkaan? ;)

Vauvapalstaileva vela osuu lähinnä omaan nilkkaansa.... sen verran omituinen yhdistelmä, ettei tajua edes itse omaa koomisuuttaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on normaalia.

Moni jää sinkuksi ja valittaa yksinäisyyttä.

Moni jää työttömäksi ja valittaa rahapulaa.

Moni jää huonoon parisuhteeseen ja valittaa parisuhteesta.

Moni hankkii koiran ja valittaa sen vaativuutta.

Moni hankkii auton ja valittaa sen kalleutta.

Moni asuu vuokralla ja valittaa sen kalleutta.

Jos jotain en ymmärrä, niin se että lapseton kitisee lapsista.

Et tosiaan ymmärrä. En kitissyt lapsista vaan kerroin pitäväni sellaisia aikuisia hieman yksinkertaisina, jotka tekevät lapsia ja valittavat sitten lapsen vanhempana olemisen vaikeudesta.

Ei pitäisi olla maailman mysteerisin asia ja varmaan kaikki vanhemmuuden ongelmat ovat luettavissa yhdellä googletuksella, jos ei muuten havaintokyky pelitä.

Minulla ei ole mitään lapsia vastaan.

Ap

En ole se jolle vastasit, mutta luitko listaa ollenkaan? Nimenomaan, hankitaan auto ja valitetaan sen kalleutta. Varmaan auton kalleudestakin on ollut mahdollisuus lukea netistä. Ihan normaalia ihmisten käytöstä. Vai meinaatko että kaikki ihmiset, jotka valittavat jostain ovat yksinkertaisia?

Joo tuo auton osto ja sen kalleudesta valittaminen onkin ihan verrattavissa lasten tekoon ja siitä valittamiseen. Auto on pelkkää materiaa, joka ei ole minkään arvoista lapseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomuus näkyy. Vapaudet kulkevat yleensä käsikädessä velvollisuuksien kanssa. Te luulette, että joku ihmeellinen taikakäsi maksaa eläkkeenne ja huolehtii hoidostanne tulevaisuudessa. Olkaa iloisia, että joku tekee niitä lapsia pyörittämään tätä yhteiskuntaa jatkossakin. 

Ei tarvi olla taikakättä. Teen töitä eläkkeeni eteen ja on sijoitellut ettei tarvi persaukisena fabuna pyörii ympyrää. Sillon kun mä jään eläkkeelle, niin se raha tulee automaattisesti ja uskon että on ohjemoitu valmiiksi maksusysteemit. Hoitoa saa aina, ei ihmiset lopu 100 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näitä tuttuja ja tutun tuttuja riittää. Pahimmat eivät edes ota ensimmäisestä "virheestä" opikseen vaan tekevät hätäpäissään vielä lisääkin lapsia.

T:Vastuuttomasta elämästä nautiskeleva, joka älyää olla lisääntymättä.

JA sitten suuttuvat jos kukaan ei auta ja osallistu heidän arkeen.

Mun serkku teki eka yhden lapsen ja loppu. Löysi uuden miehen ja teki toisen lapsen ja ihan loppu. Löysi kolmannen miehen ja teki lapsen ja oli aivan riekaleina.. Nyt yyhoona valittaa jaksamistaan ja kun mihinkään ei ikinä pääse ja kellekkään ei enää kelpaa ja ketään ei kiinnosta auttaa, että pääsis joskus tuulettumaan. Sanoin, että olisit oppinu siitä ekasta lapsesta jo, kun valitit silloin samaa mantraa sillä erotuksella, että löysit kaksi kertaa miehen vielä.

Serkkusi ei luojan kiitos edusta enemmistöä lapsiperheiden vanhemmista. Eli älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että kaikki noin tekevät. Itse en tunne yhtäkään tuon tyyppistä vanhempaa.

Itse näen tätä työpaikalla ja kuulen. Ei pääse, kun lapset. Ei pääse kun ei jaksa. Ei pääse ikinä mihinkään.

Oma kaveripiiri täysin samaa itkemistä.

T: Eri

Me harkitaan lasta, ja vaikka lapsi onkin oma päätös, niin en ymmärrä etten saisi koskaan valittaa vaikka väsymystä. Monissa hyvissä asioissa elämässä on myös huonoja puolia ja on inhimillistä, että aina ei jaksa.

Joltain teiniltä ton nyt vielä ymmärtää, mutta että 27-37 vuotiaat ei ymmärrä vielä mitä se on kun on lapsia itsellä, niin sitä ihmettelen. JA miksi oletetaan että kun se kiva vauvavaihe on ohi, niin sitten ne lapset voi jättää keskenään ja mennä jo vain omia menoja

Vierailija kirjoitti:

Me harkitaan lasta, ja vaikka lapsi onkin oma päätös, niin en ymmärrä etten saisi koskaan valittaa vaikka väsymystä. Monissa hyvissä asioissa elämässä on myös huonoja puolia ja on inhimillistä, että aina ei jaksa.

Älä huoli, ei tässä tuota tarkoiteta. Mutta kun vasta harkitsette, niin kannattaa harkita huolella, eikä ummistää sikmiä näiltä keskusteluilta :)

Up