Lue keskustelun säännöt.
Huomaavatko aspergerit toistensa aspergerin? Huomaavatko edes omaa aspergeriaan?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni huomaan helposti. On ihanaa, kun toisesta huokuu small talkin tarvitsemattomuus. Aspergereiden kanssa syntyy loistavia keskusteluja, mutta kokemukseni mukaan as ei myöskään suutu jos sanoo "oikeastaan mua ei kiinnosta yhtään keskustella tästä aiheesta", vaan arvostavat töksäyttelevääkin suorapuheisuutta. Sen sijaan vihjailu ja epäsuora osoittaminen tyytymättömyydestä Aspergerin toimintaan saa Aspergerin loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreensa.
Minä loukkaannun ihan mielettömästi tuollaisesta epäsuorasta vihjailusta, usein sanon suoraan että lopeta saatana tuo vit-tuilu, asiasi on käynyt selväksi. Ja sitten taas suututaan.
Assitkin erilaisia. Yksi suurin manipuloija ja valehtelija, jonka tunnen on aspergeri, vaikka pääsääntöisesti ovatkin suoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen tehtä vä on aina olla humoristinen ja viihdyttävä.
Se on tehtävä vain niille miehille joiden mielestä ihan tavallinen keskustelu ei voi olla itsessään viihdyttävää. Ja kun juttelu sujuu, nainen osallistuu siihen yhtä lailla. Kun tapasin mieheni puhuimme puhelimessa tuntikausia ihan niitä näitä. Jos sinulla on se kokemus että joudut aina ottamaan viihdyttäjän roolin, se tarkoittaa sitä että lähestyt naisia jotka ei ole sinusta kiinnostuneita eikä siksi osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen tehtä vä on aina olla humoristinen ja viihdyttävä.
Se on tehtävä vain niille miehille joiden mielestä ihan tavallinen keskustelu ei voi olla itsessään viihdyttävää. Ja kun juttelu sujuu, nainen osallistuu siihen yhtä lailla. Kun tapasin mieheni puhuimme puhelimessa tuntikausia ihan niitä näitä. Jos sinulla on se kokemus että joudut aina ottamaan viihdyttäjän roolin, se tarkoittaa sitä että lähestyt naisia jotka ei ole sinusta kiinnostuneita eikä siksi osallistu.
Näinpä. Pisin parisuhteeni alkoi niin, että puhuin sattumalta kohtaamani miehen kanssa kissoista.
Ja sitten itse asiaan: aspergerin lähisukulaisena huomaan erittäin herkästi niitä piirteitä muistakin ihmisistä, ja pari kertaa olenkin huomannut diagnoosin välittömästi, myöhemmin kysyin asiasta ja olivat saaneet kyseisen diagnoosin. Osaan automaattisesti sopeuttaa vuorovaikutukseni sellaiseksi, että keskivertoaspergerin on helppo rentoutua seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen tehtä vä on aina olla humoristinen ja viihdyttävä.
Se on tehtävä vain niille miehille joiden mielestä ihan tavallinen keskustelu ei voi olla itsessään viihdyttävää. Ja kun juttelu sujuu, nainen osallistuu siihen yhtä lailla. Kun tapasin mieheni puhuimme puhelimessa tuntikausia ihan niitä näitä. Jos sinulla on se kokemus että joudut aina ottamaan viihdyttäjän roolin, se tarkoittaa sitä että lähestyt naisia jotka ei ole sinusta kiinnostuneita eikä siksi osallistu.
Näinpä. Pisin parisuhteeni alkoi niin, että puhuin sattumalta kohtaamani miehen kanssa kissoista.
Ja sitten itse asiaan: aspergerin lähisukulaisena huomaan erittäin herkästi niitä piirteitä muistakin ihmisistä, ja pari kertaa olenkin huomannut diagnoosin välittömästi, myöhemmin kysyin asiasta ja olivat saaneet kyseisen diagnoosin. Osaan automaattisesti sopeuttaa vuorovaikutukseni sellaiseksi, että keskivertoaspergerin on helppo rentoutua seurassani.
Mitä siis teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin tunnistan toiset aspergerit jo käytöksestä. Kahdella aspergerilla on muuten paljon yhteistä puhuttava, hienoa, kun joku joskus ymmärtää munkin maailmaa. Mulla on esimerkiksi töissä ihan omia muistisääntöjä, joita kukaan muu ns. "normaali" ei ymmärrä. Toinen aspergeri sen sijaan tajuaa yleensä heti.
Sähän voisitkin korvata kaikki ne tutkimukset, joita autismin kirjon diagnoosin saamiseksi tehdään. Ihan hölmöä tutkia jopa vuosia, kun sä voisit suoraan tunnistaa autistit.
Oikeasti, jos tunnet yhden autistin, tunnet yhden autistin. Et voi mitenkään yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Kaikki? Tunnetko kaikki?
Sosiaalisen vuorovaikutuksen normaaliuskin on aika liukuva käsite.
Mun lapsi on savant-taidoilla varustettu as, ja hän on omalla tavallaan hyvin sosiaalinen. On luova, innostava, johtava ja koulussaan hyvin suosittu. Sosiaalinen vuorovaikutus on lähellä normaalia; riippuu niin tilanteista. Hänellä on tosin tiettyjä ihmistyyppejä, joiden kanssa ei ala miksikään, mutta en tiedä, miten tällaisen voi nähdä suoraan päältä päin. Läheltä seuranneena tämän tietää ja tunnistaa. Aikuisten kanssa vuorovaikutus on usein aikuismaista ja lastenkin kanssa ok. Oikeasti autismin kirjo on sateenvarjodiagnoosi ja sinne mahtuu kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
Mielen teoria on yksi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen tehtä vä on aina olla humoristinen ja viihdyttävä.
Se on tehtävä vain niille miehille joiden mielestä ihan tavallinen keskustelu ei voi olla itsessään viihdyttävää. Ja kun juttelu sujuu, nainen osallistuu siihen yhtä lailla. Kun tapasin mieheni puhuimme puhelimessa tuntikausia ihan niitä näitä. Jos sinulla on se kokemus että joudut aina ottamaan viihdyttäjän roolin, se tarkoittaa sitä että lähestyt naisia jotka ei ole sinusta kiinnostuneita eikä siksi osallistu.
Näinpä. Pisin parisuhteeni alkoi niin, että puhuin sattumalta kohtaamani miehen kanssa kissoista.
Ja sitten itse asiaan: aspergerin lähisukulaisena huomaan erittäin herkästi niitä piirteitä muistakin ihmisistä, ja pari kertaa olenkin huomannut diagnoosin välittömästi, myöhemmin kysyin asiasta ja olivat saaneet kyseisen diagnoosin. Osaan automaattisesti sopeuttaa vuorovaikutukseni sellaiseksi, että keskivertoaspergerin on helppo rentoutua seurassani.
Mitä siis teet?
Rehellisesti sanottuna en tiedä. Se vaan tapahtuu niin automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen liikkaryhmään (myös vanhemmat osallistui) tuli jollain tavalla autistinen poika (asperger?) ja kyllä se oli ihan heti selvää saman tien. Näkyi ihan kaikesta ja hyvin selvästi esim kättelyleikissä, jossa häneen ei saanut katsekontaktia niin kuin muihin osallistujiin. Myöhemmin näin hänestä lehtijutun jossa oli tehnyt jotain hyvin as-maista, tyyliin lukenut Encyklopedia Britannican kannesta kanteen. Ei nyt just tuo mutta samantapainen. Oli herttaisen oloinen poika kyllä.
Mun veli on asperger niin olenoppinut milasta se on nii huomaan aika nopeasti. Käyttäytyy ehkä vähän erikoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
Mielen teoria on yksi juttu.
Mikä se on?
Minulla on asperger-diagnoosi, samoin puolisollani.
Kun neuropsykiatriasta tietää ja ymmärtää enemmän, niin alkaa huomata diagnooseihin liittyvät piirteet muissakin. Ainakin itselleni on kehittynyt eräänlainen tutka näiden asioiden suhteen.
Neuropsykiatriset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole mitenkään on/off, vaan niissä on katkeamaton jatkumo ns. normaaleista ihmisistä diagnoosin saaneisiin – kaikki ovat jossain siellä jatkumolla. Diagnoosi annetaan silloin, jos siihen liittyvät piirteet ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat merkittäviä ongelmia elämässä.