Lue keskustelun säännöt.
Huomaavatko aspergerit toistensa aspergerin? Huomaavatko edes omaa aspergeriaan?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
Hyvä kyssäri.
Peilisolut.
Niin mitkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
En osaa, eikä kukaan muukaan osaa, koska autismikirjon aiheuttajaa ei tiedetä. Tiedetään, että alttius siihen on geneettistä, silti samassa sisarusparvessa osa on samalla geeniperimällä nt-lapsia ja osa autismikirjolaisia. Autistinen lapsi voi syntyä myös sukuun, jossa ei tiedetä ketään toista autismikirjolaista.
Se tiedetään, että autismikirjolaisilla on poikkeava aistihavaintojen prosessointijärjestelmä. Sopeutumisvalmennuksessa kuulin hyvän vertauksen: nt- ihmisellä on aivoissa kokenut liikennepoliisi ohjaamassa eri aistien välittämiä havaintoja oikeisiin aivon osastoihin prosessoitavaksi. Autismikirjolaisella sitä liikennettä ohjaa poliisikokelas, jolla on paha krapula.
Autismikirjoa ei voi havaita aivokuvassa, mutta se on silti synnynnäinen neurologinen ominaisuus, joka liittyy siihen, millaisiin asioihin ihminen esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä kiinnittää huomiota. Ihan pienillä vauvoillakin voidaan nykytiedon mukaan erottaa autismi siitä, mihin vauva kiinnittää kontaktissa huomiota!
Monelle autismikirjolaiselle tuottaa isoja ongelmia tehdä johtopäätöksiä ja soveltaa sääntöjä uusissa tilanteissa. Kun nt-lapsi oppii vaikkapa, että opettaja tervehtii aamulla sanomalla huomenta, ja hän odottaa vastausta "Huomenta", hän oppii siitä tervehtimään muitakin samalla lailla oma-aloitteisesti, jopa sanomaan välillä vaikkapa että "Hyvää huomenta" tai radikaalisti jopa "no moromoro, hyvää maanantaita". Assi sen sijaan saattaa ajatella, että tuo "sääntö" pelittää vain kyseisen opettajan kohdalla tai koulussa tai että ainoa oikea vastaus on aina "Huomenta".
8
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.
Miksi haluat että poika olisi sairas?
Tässä enemmän tuosta autismikirjon tunnistamisesta vauvoilla:
https://www.terve.fi/artikkelit/73728-autismin-ensimerkit-nahtavissa-jo…
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.
No toki. Mutta kannattaako siinä hakata päätä seinään ja inttää, että "mun tapani on ihan yhtä ok", jos sen tavan noudattamisesta seuraa hankaluuksia ja yksinoloa? Potkut töistä ja avioero?
Normaali on muuten ihan sanakirjamääritykseltäänkin tavanomainen, joten kyllä, sillä viitataan yleiseen ja vallitsevaan. Ei se ole sen parempi, mutta yleisempi.
8
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.
Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
En osaa, eikä kukaan muukaan osaa, koska autismikirjon aiheuttajaa ei tiedetä. Tiedetään, että alttius siihen on geneettistä, silti samassa sisarusparvessa osa on samalla geeniperimällä nt-lapsia ja osa autismikirjolaisia. Autistinen lapsi voi syntyä myös sukuun, jossa ei tiedetä ketään toista autismikirjolaista.
Se tiedetään, että autismikirjolaisilla on poikkeava aistihavaintojen prosessointijärjestelmä. Sopeutumisvalmennuksessa kuulin hyvän vertauksen: nt- ihmisellä on aivoissa kokenut liikennepoliisi ohjaamassa eri aistien välittämiä havaintoja oikeisiin aivon osastoihin prosessoitavaksi. Autismikirjolaisella sitä liikennettä ohjaa poliisikokelas, jolla on paha krapula.
Autismikirjoa ei voi havaita aivokuvassa, mutta se on silti synnynnäinen neurologinen ominaisuus, joka liittyy siihen, millaisiin asioihin ihminen esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä kiinnittää huomiota. Ihan pienillä vauvoillakin voidaan nykytiedon mukaan erottaa autismi siitä, mihin vauva kiinnittää kontaktissa huomiota!
Monelle autismikirjolaiselle tuottaa isoja ongelmia tehdä johtopäätöksiä ja soveltaa sääntöjä uusissa tilanteissa. Kun nt-lapsi oppii vaikkapa, että opettaja tervehtii aamulla sanomalla huomenta, ja hän odottaa vastausta "Huomenta", hän oppii siitä tervehtimään muitakin samalla lailla oma-aloitteisesti, jopa sanomaan välillä vaikkapa että "Hyvää huomenta" tai radikaalisti jopa "no moromoro, hyvää maanantaita". Assi sen sijaan saattaa ajatella, että tuo "sääntö" pelittää vain kyseisen opettajan kohdalla tai koulussa tai että ainoa oikea vastaus on aina "Huomenta".
8
Onkohan tuo esimerkkisi kovin validi? Minäkin saatan tervehtiä vain tiettyä henkilöä/opettajaa, joka yleensä on ensin tervehtinyt minua. Jos joku toinen sanoo "moro", vastaan myös moro, jos en hämmenny. En sovella kaavamaista huomenta-rituaalia kaikkiin tapaamiini ihmisiin. Olenko siis autismipiirteinen vai ovatko ne, jotka tervehtivät muitakin samalla tavoin, kaavamaisesti?
29 jatkaa.
Entäpä sitten sellainen käyttäytyminen, että hyvänä ("sosiaalisena") päivänä saatan tervehtiä melkein ketä tahansa omaperäisellä tervehdyksellä, jota ei yleisesti käytetä.
Se on mielestäni huumorintajuista. Fiksut ymmärtävät. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Että pitäisi muuttua joksikin muuksi, mitä luonnostaan on?
"Olet vain oma itsesi, niin hyvin menee" ei koske vähemmistöjä.
Sitten on paras pysyä yksin. En osaa kuvitella onnellista ja tasapainoista elämää jonkun opitun roolin varassa.
Mainstream hallitsee joka asiassa. Mitä enemmän olet laatikon ulkopuolella, missään mielessä, sitä pienemmät apajat ja mahdollisuudet vaikkapa pariutua.
Toisaalta ei ole kyse kuin yhden sielunveljen/sisaren löytymisestä.
Minulla on hatara muistikuva tutkimuksesta, että autistisen ihmisen sosiaaliset vuorovaikutustaidot paranevat kun hän saa oksitosiinia nenäsuihkeena.
Veljelläni on asperger, eikä hän omien sanojensa mukaan haluaisikaan olla toisenlainen. Toki on ollut monenlaisissa vaikeuksissa elämänsä aikana, varsinkin koulumaailmassa... Tietynlaisten sanattomien vihjeiden ymmärtäminen on veljelleni yksinkertaisesti täysin mahdotonta, monesti hänellä jää vitsit ymmärtämättä jne vaikka on muutoin aivan huippuälykäs tietyillä alueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Että pitäisi muuttua joksikin muuksi, mitä luonnostaan on?
"Olet vain oma itsesi, niin hyvin menee" ei koske vähemmistöjä.
Sitten on paras pysyä yksin. En osaa kuvitella onnellista ja tasapainoista elämää jonkun opitun roolin varassa.
Mainstream hallitsee joka asiassa. Mitä enemmän olet laatikon ulkopuolella, missään mielessä, sitä pienemmät apajat ja mahdollisuudet vaikkapa pariutua.
Toisaalta ei ole kyse kuin yhden sielunveljen/sisaren löytymisestä.
Eivätkö kaikki tee tätä, paitsi ehkä jotkut tosirikkaat omistavan luokan miljonäärit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksitosiinihan on tunnettu myös "rakkaushormonina". Toinen ihminen alkaa tuntua siedettävältä,mjopa mukavalta. Rakastunut oksitosiinihuumainen on toisinaan käytökseltään maailmojasyleilevä.
Itse huomasin tuon hormonin vaikuttavan vauvan hoidossa. Sitten kun tenava kasvoi, päästin nopeasti menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Että pitäisi muuttua joksikin muuksi, mitä luonnostaan on?
"Olet vain oma itsesi, niin hyvin menee" ei koske vähemmistöjä.
Sitten on paras pysyä yksin. En osaa kuvitella onnellista ja tasapainoista elämää jonkun opitun roolin varassa.
Mainstream hallitsee joka asiassa. Mitä enemmän olet laatikon ulkopuolella, missään mielessä, sitä pienemmät apajat ja mahdollisuudet vaikkapa pariutua.
Toisaalta ei ole kyse kuin yhden sielunveljen/sisaren löytymisestä.
Joo, mutta ota huomioon että myös neurotyypillisen pitää muuttua joksikin toiseksi mitä on jos hänen pitäisi teeskennellä kiinnostusta jota ei ole toista ihmistä kohtaan... Jokainen tekee päätöksen itse miten paljon haluaa mihinkin panostaa ja miten paljon joustaa. Pieleen menee silloin kun homma muuttuu muiden syyttelyksi omista haasteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Että pitäisi muuttua joksikin muuksi, mitä luonnostaan on?
"Olet vain oma itsesi, niin hyvin menee" ei koske vähemmistöjä.
Sitten on paras pysyä yksin. En osaa kuvitella onnellista ja tasapainoista elämää jonkun opitun roolin varassa.
Mainstream hallitsee joka asiassa. Mitä enemmän olet laatikon ulkopuolella, missään mielessä, sitä pienemmät apajat ja mahdollisuudet vaikkapa pariutua.
Toisaalta ei ole kyse kuin yhden sielunveljen/sisaren löytymisestä.Joo, mutta ota huomioon että myös neurotyypillisen pitää muuttua joksikin toiseksi mitä on jos hänen pitäisi teeskennellä kiinnostusta jota ei ole toista ihmistä kohtaan... Jokainen tekee päätöksen itse miten paljon haluaa mihinkin panostaa ja miten paljon joustaa. Pieleen menee silloin kun homma muuttuu muiden syyttelyksi omista haasteista.
Tunnettua on, että kauniin ihmisen ei tarvitse olla edes mukava, saati hauska.
Ruma ei kelpaa, vaikka olisi kuinka taitava. No, sokealle ehkä kelpaa.
Oikeasti en usko, että ketään varten tulisi pyrkiä muuttumaan. Jossain vaiheessa se kolahtaa. Eri asia sitten, kun ollaanjo yhdessä, mutta yhteiselämä ei suju. Silloin tarvitaan kompromisseja. Mutta en lähtisi kehittelemään vakavaksi tarkoitettua ihmissuhdetta teeskentelyn kautta.
Vierailija kirjoitti:
Oksitosiinihan on tunnettu myös "rakkaushormonina". Toinen ihminen alkaa tuntua siedettävältä,mjopa mukavalta. Rakastunut oksitosiinihuumainen on toisinaan käytökseltään maailmojasyleilevä.
Itse huomasin tuon hormonin vaikuttavan vauvan hoidossa. Sitten kun tenava kasvoi, päästin nopeasti menemään.
Tämä. Olin myös täysin pihalla ja kauhuissani äitien ja myös isien ”kriiseistä” lasten kasvaessa ja itsenäistyessä, muuttaessa kotoa. Mielestäni se oli lähinnä perverssiä. Onneksi olen jo vanha täti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin myös ensin määritellä, mitä "hyvät sosiaaliset taidot" tarkoittaa.
Minusta ne tarkoittavat _enemmistön_ käsitystä siitä, mitä ne (muka) ovat.
Vähän samalla tavalla miten ekstrovertit määrittävät (muka) normaalin sosiaalisuuden ja normaalin puheliaisuuden.
Objektiivisesti ei voida arvioida näiden käsitteiden hyvyyttä tai normaaliutta.
Enemmistön kanta käytännössä päättää.Näinhän se on. Toisaalta asiaa voi tarkastella tavoitteen kautta. Täällä esim. on monia assipoikia jotka lähtee ratkomaan pariutumisen saloja siitä näkökulmasta että kaikkien on ruvettava kiinnostumaan assityyppisestä ajattelusta eikä niin että heidän pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen että oppisivat käyttäytymään riittävän "normaalisti" että jotain naista alkaisi kiinnostaa. Se ei vaan toimi sillä lailla.
Että pitäisi muuttua joksikin muuksi, mitä luonnostaan on?
"Olet vain oma itsesi, niin hyvin menee" ei koske vähemmistöjä.
Sitten on paras pysyä yksin. En osaa kuvitella onnellista ja tasapainoista elämää jonkun opitun roolin varassa.
Mainstream hallitsee joka asiassa. Mitä enemmän olet laatikon ulkopuolella, missään mielessä, sitä pienemmät apajat ja mahdollisuudet vaikkapa pariutua.
Toisaalta ei ole kyse kuin yhden sielunveljen/sisaren löytymisestä.Joo, mutta ota huomioon että myös neurotyypillisen pitää muuttua joksikin toiseksi mitä on jos hänen pitäisi teeskennellä kiinnostusta jota ei ole toista ihmistä kohtaan... Jokainen tekee päätöksen itse miten paljon haluaa mihinkin panostaa ja miten paljon joustaa. Pieleen menee silloin kun homma muuttuu muiden syyttelyksi omista haasteista.
Tunnettua on, että kauniin ihmisen ei tarvitse olla edes mukava, saati hauska.
Ruma ei kelpaa, vaikka olisi kuinka taitava. No, sokealle ehkä kelpaa.
Oikeasti en usko, että ketään varten tulisi pyrkiä muuttumaan. Jossain vaiheessa se kolahtaa. Eri asia sitten, kun ollaanjo yhdessä, mutta yhteiselämä ei suju. Silloin tarvitaan kompromisseja. Mutta en lähtisi kehittelemään vakavaksi tarkoitettua ihmissuhdetta teeskentelyn kautta.
Ei teeskentelyn kautta mikään onnistu ainakaan pitkällä aikavälillä, enemmänkin on kyse tiedostamisesta (mikä on kaikkea muuta kuin itseksestään selvää ja myös tahdon asia kuten täällä on nähty) ja siitä miten voi tiedostamisen kautta yrittää kompensoida omia puutteitaan sillä lailla että päästään parhaaseen lopputulokseen.
Miksi miehen tehtä vä on aina olla humoristinen ja viihdyttävä.
Peilisolut.