En ole mieheni suurin rakkaus

Hei, mä en tiedä kuinka paljon tää lohduttaa, mutta mä vähän luulen että hänen "elämänsä rakkaus" on todennäköisesti enemmän mielikuva siitä toisesta naisesta kuin mitään todellista. Te ootte olleet aika pitkään yhdessä ja suhde kuin suhde arkistuu vuosikymmenen aikana. Mies on todennäköisesti rakentanut mielessään jotain rakkaustarinaa jonkin vanhan suhteen päälle, siis sellaista tarinaa, jota ei oikeasti ole olemassa. Tavallaan glorifioi mennyttä aikaa.

Todennäköisesti jos hän olisi ollut tämän "elämänsä rakkauden" kanssa kymmenen vuotta, tunteet häntäkin kohtaan olisivat täysin erit kuin nämä hänen itse rakentamansa.

Sitä mä en tiedä, kuinka saada mies näkemään tämä. Muakin häiritsisi jos olisin sun saappaissasi. Mä en halua ikinä olla mikään kakkospalkinto, tai ainakaan olla tietoinen siitä, että olen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan mies elämäni suurin rakkaus ja hyvä niin. Suurin rakkaus oli hirveän raastavaa, mies oli oikeasti täysi sika (petti, varasti, valehteli kaikesta) ja olen loppujen lopuksi helvetin tyytyväinen, ettei siitä tullut lopulta mitään. Varmaan nuo kaikki vaikeudet ja oma nuoruus vaikutti siihen rakkauden intensiivisyyteen. Nykyisen miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ja vaikka hän ei olekaan se suurin, niin ehdottomasti paras ja kestävin rakkaus.

100% komppaan tätä. Sama mulla.

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä, pyritkö hoitamaan suhteenne yhteisenä tehtävänä, lastenkasvatus ja arjen jako. Miehesi ajattelee ilmeisesti näin ja kyllähän hän jonkinlaista kiintymystä sinuun kokenee, pitää sinua turvallisena kun on valinnut sinut elämänkumppanikseen ja lastensa äidiksi. Voit tietenkin lähteä tavoittelemaan sitä molemmin puolisuutta muualta, mutta varmuutta ei ole ja sillä on hintansa.

Sitä juuri mietin. Tyydynkö olemaan lopun ikääni korvike jollekin paremmalle. Miksi enää yrittäisin olla hyvä vaimo? Meillä on esimerkiksi ollut upeaa seksiä - miksi enää olisi? Tavallinen saa riittää. Jos on seiskan vaimo, saa seiskan seksiä. Ap

Edellinen kumppanini oli mulle se unelmieni mies, suorastaan palvoin häntä. Mutta hänelle olin vain ihan nätti nainen, jonka kanssa hän viihtyi ja jonka kanssa oli helppoa jakaa arki.

Olen joskus ollut suhteissa, joissa tilanne on ollut toisinpäin, joten en halunnut jäädä pidemmäksi aikaa odottamaan, että mieheni jossain vaiheessa kohtaa sen elämänsä rakkauden ja joutuu miettimään, mitä tekee minun kanssani.

Mahdottomalta tuntuu löytää ihminen, jonka kanssa tämä menisi tasapuolisesti.

Tahdon ajatella että se hänen "elämänsä rakkaus" olisi joku sellainen suhde, joka olisi kuitenkin loppunut. Sinä olet!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan mies elämäni suurin rakkaus ja hyvä niin. Suurin rakkaus oli hirveän raastavaa, mies oli oikeasti täysi sika (petti, varasti, valehteli kaikesta) ja olen loppujen lopuksi helvetin tyytyväinen, ettei siitä tullut lopulta mitään. Varmaan nuo kaikki vaikeudet ja oma nuoruus vaikutti siihen rakkauden intensiivisyyteen. Nykyisen miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ja vaikka hän ei olekaan se suurin, niin ehdottomasti paras ja kestävin rakkaus.

Mutta minä en ole paras. Ja jos miehesi on paras, luulisi hänenolevan suurinkin? Vaikkei dramaattisin. Ap

Aika pienet murheet ap:llä. Minun mieheni suurin rakkaus tuntuu olevan sillijäätelö. Sekoittelee joka helvetin viikonloppu sitä sillijäätelöään sipulisillistä ja vaniljajäätelöstä.

Muuten hyvä mies, tekee osansa kotitöistä, ei käytä juurikaan alkoholia, on lapsille hyvä isä ja muutenkin kaikin puolin mukava mies, mutta olen täysin kyllästynyt tähän sillijäätelöjuttuun.

Vierailija kirjoitti:

Hei, mä en tiedä kuinka paljon tää lohduttaa, mutta mä vähän luulen että hänen "elämänsä rakkaus" on todennäköisesti enemmän mielikuva siitä toisesta naisesta kuin mitään todellista. Te ootte olleet aika pitkään yhdessä ja suhde kuin suhde arkistuu vuosikymmenen aikana. Mies on todennäköisesti rakentanut mielessään jotain rakkaustarinaa jonkin vanhan suhteen päälle, siis sellaista tarinaa, jota ei oikeasti ole olemassa. Tavallaan glorifioi mennyttä aikaa.

Todennäköisesti jos hän olisi ollut tämän "elämänsä rakkauden" kanssa kymmenen vuotta, tunteet häntäkin kohtaan olisivat täysin erit kuin nämä hänen itse rakentamansa.

Sitä mä en tiedä, kuinka saada mies näkemään tämä. Muakin häiritsisi jos olisin sun saappaissasi. Mä en halua ikinä olla mikään kakkospalkinto, tai ainakaan olla tietoinen siitä, että olen sellainen.

Juuri tämä. Minä en halua olla kakkonen, de keneen piti jostain syystä tyytyä. Mutta en ole koskaan ollut se ykkönen, edes alussa. Ap

Minä sain kokea elämäni suuren rakkauden ja elimme yhdessä yli 20 vuotta. Hän oli minulle elämämi mies ja ajattelin aina, etten tule koskaan löytämään hän veroistaan, mikäli joskus suhteemme päättyy. Kuvittelin meidät viettämässä yhteistä vanhuutta, mutta kohtalo päättikin toisin ja kuolema vei rakkaan mieheni. Oli ihanaa, kun sain tuntea olevani yhtä rakas hänelle. Tiesin ja tunsin olevani hänen elämänsä nainen.

Olen vielä suhteellisen nuori, enkä halua elää loppuelämääni yksin, joten haluan rinnalleni uuden elämänkumppanin. Tällä kerralla minun on tyydyttävä siihen toiseksi parhaaseen, mutta aion valita niin hyvin, että arkielämästämme voisi tulla jopa parempaa kuin se oli entisen puolisoni kanssa. Ehkäpä samaan elämään mahtuu kaksi suurta rakkautta. Toivon ainakin niin.

Itse kuulun niihin harmaahiiriin, joihin vaan on jonkun tyydyttävä.

Elämä ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Aika pienet murheet ap:llä. Minun mieheni suurin rakkaus tuntuu olevan sillijäätelö. Sekoittelee joka helvetin viikonloppu sitä sillijäätelöään sipulisillistä ja vaniljajäätelöstä.

Muuten hyvä mies, tekee osansa kotitöistä, ei käytä juurikaan alkoholia, on lapsille hyvä isä ja muutenkin kaikin puolin mukava mies, mutta olen täysin kyllästynyt tähän sillijäätelöjuttuun.

Älä viitsi. Kyllä se oikeasti v#$@£ttaa ettei mies rakasta minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mä en tiedä kuinka paljon tää lohduttaa, mutta mä vähän luulen että hänen "elämänsä rakkaus" on todennäköisesti enemmän mielikuva siitä toisesta naisesta kuin mitään todellista. Te ootte olleet aika pitkään yhdessä ja suhde kuin suhde arkistuu vuosikymmenen aikana. Mies on todennäköisesti rakentanut mielessään jotain rakkaustarinaa jonkin vanhan suhteen päälle, siis sellaista tarinaa, jota ei oikeasti ole olemassa. Tavallaan glorifioi mennyttä aikaa.

Todennäköisesti jos hän olisi ollut tämän "elämänsä rakkauden" kanssa kymmenen vuotta, tunteet häntäkin kohtaan olisivat täysin erit kuin nämä hänen itse rakentamansa.

Sitä mä en tiedä, kuinka saada mies näkemään tämä. Muakin häiritsisi jos olisin sun saappaissasi. Mä en halua ikinä olla mikään kakkospalkinto, tai ainakaan olla tietoinen siitä, että olen sellainen.

Juuri tämä. Minä en halua olla kakkonen, de keneen piti jostain syystä tyytyä. Mutta en ole koskaan ollut se ykkönen, edes alussa. Ap

Entä jos alkaisit tehdä liitosta lähtöä. Voi olla, että mies tajuaisikin siinä hetkessä, kuka onkaan oikeasti ollut hänen elämänsä ykkönen. Tähän asti hän on pitänyt sinua itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan mies elämäni suurin rakkaus ja hyvä niin. Suurin rakkaus oli hirveän raastavaa, mies oli oikeasti täysi sika (petti, varasti, valehteli kaikesta) ja olen loppujen lopuksi helvetin tyytyväinen, ettei siitä tullut lopulta mitään. Varmaan nuo kaikki vaikeudet ja oma nuoruus vaikutti siihen rakkauden intensiivisyyteen. Nykyisen miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ja vaikka hän ei olekaan se suurin, niin ehdottomasti paras ja kestävin rakkaus.

Mulla sama juttu.

En tiedä olenko itse mieheni suurin rakkaus, kuulemma olen kun äsken kysyin 😉 Mutta tuohon ei ole kuin yksi oikea vastaus ja minusta miehesi oli typerä kun meni sen sinulle paljastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan mies elämäni suurin rakkaus ja hyvä niin. Suurin rakkaus oli hirveän raastavaa, mies oli oikeasti täysi sika (petti, varasti, valehteli kaikesta) ja olen loppujen lopuksi helvetin tyytyväinen, ettei siitä tullut lopulta mitään. Varmaan nuo kaikki vaikeudet ja oma nuoruus vaikutti siihen rakkauden intensiivisyyteen. Nykyisen miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ja vaikka hän ei olekaan se suurin, niin ehdottomasti paras ja kestävin rakkaus.

Mutta minä en ole paras. Ja jos miehesi on paras, luulisi hänenolevan suurinkin? Vaikkei dramaattisin. Ap

Kannattaa mennä pariterapiaan. Päätätte oletteko yhdessä ja miten teidän suhde parannetaan. Kyllä hyvä huononee ja sinun omien sanojen mukaan myös itse huononnat seksin seiskaan. Tässä voi asioita aina parantaa.

Miehellesi olet ykkönen. Nykyään. Hän arvostaa sinua toisella tavalla kuin jotain toista naista joskus rakasti. Jokainen tuntee eritavalla näitä tunteita. Rakkaus on voima ja sitä voi itse myös hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kokea elämäni suuren rakkauden ja elimme yhdessä yli 20 vuotta. Hän oli minulle elämämi mies ja ajattelin aina, etten tule koskaan löytämään hän veroistaan, mikäli joskus suhteemme päättyy. Kuvittelin meidät viettämässä yhteistä vanhuutta, mutta kohtalo päättikin toisin ja kuolema vei rakkaan mieheni. Oli ihanaa, kun sain tuntea olevani yhtä rakas hänelle. Tiesin ja tunsin olevani hänen elämänsä nainen.

Olen vielä suhteellisen nuori, enkä halua elää loppuelämääni yksin, joten haluan rinnalleni uuden elämänkumppanin. Tällä kerralla minun on tyydyttävä siihen toiseksi parhaaseen, mutta aion valita niin hyvin, että arkielämästämme voisi tulla jopa parempaa kuin se oli entisen puolisoni kanssa. Ehkäpä samaan elämään mahtuu kaksi suurta rakkautta. Toivon ainakin niin.

Sinä olet saanut olla jo jonkun elämän rakkaus. Minä en. Ap

Aika törppöä mieheltä sanoa tämä. Se on melkein törpöintä miehessäsi.

Mun nykyinen mies ei oo elämäni rakkaus, mutta hänen kanssaan on silti parempi olla kuin sen toisen. En tosin pysty kuvittelemaan tilannetta, että kertoisin nykyiselleni. Turha toista satuttaa sellaisella. (Vaikka siis mustasukkaisuudelle ei ois syytä, itse jätin exäni enkä ota takaisin, vaikka on yrittänyt.) Ymmärrän hyvin, että et ois halunnut kuulla tuota paljastusta mieheltäsi. Älä kuitenkaan ajattele, että hän on "tyytynyt" sinuun, voit olla kaikesta huolimatta paljon parempi ja mieluisampi elämänkumppani. Miehesi on päättänyt sitoutua juuri sinuun,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan mies elämäni suurin rakkaus ja hyvä niin. Suurin rakkaus oli hirveän raastavaa, mies oli oikeasti täysi sika (petti, varasti, valehteli kaikesta) ja olen loppujen lopuksi helvetin tyytyväinen, ettei siitä tullut lopulta mitään. Varmaan nuo kaikki vaikeudet ja oma nuoruus vaikutti siihen rakkauden intensiivisyyteen. Nykyisen miehen kanssa yhdessä 15 vuotta ja vaikka hän ei olekaan se suurin, niin ehdottomasti paras ja kestävin rakkaus.

Mutta minä en ole paras. Ja jos miehesi on paras, luulisi hänenolevan suurinkin? Vaikkei dramaattisin. Ap

Kannattaa mennä pariterapiaan. Päätätte oletteko yhdessä ja miten teidän suhde parannetaan. Kyllä hyvä huononee ja sinun omien sanojen mukaan myös itse huononnat seksin seiskaan. Tässä voi asioita aina parantaa.

Miehellesi olet ykkönen. Nykyään. Hän arvostaa sinua toisella tavalla kuin jotain toista naista joskus rakasti. Jokainen tuntee eritavalla näitä tunteita. Rakkaus on voima ja sitä voi itse myös hoitaa.

Miksi minä antaisin enää yhtään enempää, mitä saan? Hoitakoon mies tämän tilanteen. Minä olen tämän kilpailun jo hävinnyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun nykyinen mies ei oo elämäni rakkaus, mutta hänen kanssaan on silti parempi olla kuin sen toisen. En tosin pysty kuvittelemaan tilannetta, että kertoisin nykyiselleni. Turha toista satuttaa sellaisella. (Vaikka siis mustasukkaisuudelle ei ois syytä, itse jätin exäni enkä ota takaisin, vaikka on yrittänyt.) Ymmärrän hyvin, että et ois halunnut kuulla tuota paljastusta mieheltäsi. Älä kuitenkaan ajattele, että hän on "tyytynyt" sinuun, voit olla kaikesta huolimatta paljon parempi ja mieluisampi elämänkumppani. Miehesi on päättänyt sitoutua juuri sinuun,

Toki se toinen oli parempi, koska tätä enemmän rakasti. Minä olen joku, keneen hän on tyytynyt. Ei tätä mitenkään voi paremmaksi selittää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika pienet murheet ap:llä. Minun mieheni suurin rakkaus tuntuu olevan sillijäätelö. Sekoittelee joka helvetin viikonloppu sitä sillijäätelöään sipulisillistä ja vaniljajäätelöstä.

Muuten hyvä mies, tekee osansa kotitöistä, ei käytä juurikaan alkoholia, on lapsille hyvä isä ja muutenkin kaikin puolin mukava mies, mutta olen täysin kyllästynyt tähän sillijäätelöjuttuun.

Mikä sinua tässä oikein häiritsee ? Mies tekee itse sillijäätelönsä ja varmaan syökin sen itse. Minä en tuollaisesta piittaisi vähääkään.