Nuori omassa siivessä kodin yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa tukia kun asuu kotona, ei itsenäisty sitten oikeasti

No mitä tukia se lukiolaonen nyt muutenkaan saisi? Enkä minä kyl koe tukien nostajaa ”itsenäiseksi”.

Lukiolainenkin saa tarvittaessa opintotukea.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää säännöt pidemmälle? Kuinka pitkään asuu ilmaiseksi? Saako kaverit yöpyä? Saako tyttöystävän kanssa asua? Saako tyttis asua teidän kustannuksella? Entä jos tulee lapsia? Saako asua siinä vielä 40 vuotiaana

Saako olla poikaystävä?

Onko jo täysi-ikäinen? Ja onko se pikkuasunto muutettavissa niin että on virallisesti oma asuntonsa? Silloin saisi asumistukea ja opintotukea isomman määrän. Näin me teemme kun lukiolainen tässä kohta täysikäistyy. Saa oman asunnon ja me vuokratuloina se tuki. Paperille pitää tehdä eri laskelmia mutta siinä auttaa varmaan joku kiireinen yrittäjä-tuttu? Niillä on hyvät kikat. Ja en ilkeile.

Mihin tarvitaan asumistukea , jos 18v asuu "kotonaan" ?

En ymmärrä puoliakaan näistä kommenteista.

Samat mammat ei anna kenenkään koskea lapseensa vaan häneen pitää olla mieluiten kengurumainen yhteys 24/7 , kun lapsi on 18v niin eikun pihalle sehän on täysi-ikäinen , tukia nostamaan mars,mars.

Ap:n tapauksessa suurin hyöty on oma rauha molemmille, kunhan maltat mielesi etkä ala kovasti kyttäilemään.

Ulkopuolinen vuokralainen on lottoa, mitä satut saamaan ja pääseekö siitä eroon.

Tuohan on oikein hyvä idea. Minä asuin opiskellessani mummon yläkerrassa, jossa oli keittiö, vessa, ja yhdistetty makuu- ja olohuone. Suihkussa piti käydä alakerrassa saunan yhteydessä. 

Minä asuin jostain 13 vuotiaasta lähtien porukoiden omistamassa omakotitalossa yksin. He asuivat toisessa talossaan..

Aikuiseksi minäkin kasvoin.

Hyvä idea lukion loppuajaksi. Joutuu tod näk. kuitenkin muuttamaan omilleen lukion jälkeen joten hyvää harjoitusta. Mutta siitä kyllä kannattaa keskustella että miten tulevan parisuhteen kanssa tehdään. Todennäköisesti käy niin, että tuleva kumppani muuttaa myös sinne. (jos sellainen sinä aikana löytyy) Joten tuollaisista on hyvä keskustella etukäteen. Ja toinen asia on se, että saatteko itse mennä nuoren asuntoon omine lupinenne vai onko se verrattavissa vuokra-asuntoon. Tosi tarkkaan kannattaa käydä läpi kaikki ettei tuu kummallekaan yllätyksiä.

Oikein hyvä idea.

Mä asuin kymmenen vuotta sitten noin vuoden verran vähän samaan tyyliin. Olin vähän alta 18v. Hinku pois omilleen muuttoon oli ihan tosi kova, mutta vanhemmat ei siihen vielä suostuneet eikä omia varoja ollut (opintotukikaan ei olsi mitään kattanut kun vanhempien tuot vaikutti 20 vuotiaaksi asti).

Sen verran eroa (no aika paljonkin lopulta) että mulla oli vain yksi ainoa suuri huone omalla ulko-ovella, vessaan ja isompia ruuanlaittoja varten menin sitten vanhempien puolelle. Ulko-ovet oli vierekkäin eli silleen ihan helppo ja vaivaton juttu. Sain huoneeseeni oman pikkujääkaapin ja mikron joten aika paljon pystyin omissa oloissani olemaan.

Se oli mukava kompromissi, sain omaa rauhaa ja vanhemmat sai pitää päänsä olla ihan vielä päästämättä niin nuorena omilleen. Seuraavana vuonna sitten viimein suostuivat että muutan kokonaan omilleni, siis päättivät auttaa taloudellisesti siinä opintojeni ajan.

Teillähän tuo on varmasti vielä toimivampi ratkaisu jos on oikea kaksio eli vessa ja oma keittiö, kuulostaa hyvältä ratkaisulta! Vuokraa en itse vaatisi lukioikäiselta.

Ukko36 kirjoitti:

Minä asuin jostain 13 vuotiaasta lähtien porukoiden omistamassa omakotitalossa yksin. He asuivat toisessa talossaan..

Aikuiseksi minäkin kasvoin.

Heitteillejättö!

Tyttö on luotettava ja fiksu.

Asunto on ihan täydellinen, on jopa sauna, mutta ajattelin että 18-vuotiaaksi asti on ”osa kotia” eli me voimme tavallaan mennä sinne kuin nytkin. Sen jälkeen muuttuisi yksityisemmäksi.

Muut kuviot sitten sopien omalla painollaan.

Ja tietenkään ei maksaisi vuokraa. Tää olis nyt vaan hyvä tapq muokata ison talon käyttöä kaikille järkevämmäksi. Nyt kaikki tuntuu olevan toistensa tiellä.

Mä muutin lukion jälkeen 18-vuotiaana äitini omistamaan omakotitaloon, joka oli viereisellä tontilla kuin vanhempieni talo. Maksoin asumiskulut pienen vuokran muodossa (virallinen vuokrasopimus) ja sain hieman asumislisää (korkeakoulu), kun aloitin opiskelun. Ensin asuin pari vuotta poikaystäväni kanssa ja isäni olisi halunnut markkinavuokraa ahneena, mutta äitini piti tärkeämpänä, että asuin lähellä ja talo oli käytössä (ei halunnut ulkopuolisia vuokralaisia). Näin meni opiskeluaikani ja muutin yliopiston työsuhdeasuntoihin väitöskirjan alkupuolella. Jos lapsi haluaa ja olette yhteisymmärryksessä siitä mikä on hänen asumismuoto, niin hyvä tulee.

Minusta aivan ihanneratkaisu, jos se on niin nuoren kuin teidänkin mieleenne!

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on luotettava ja fiksu.

Asunto on ihan täydellinen, on jopa sauna, mutta ajattelin että 18-vuotiaaksi asti on ”osa kotia” eli me voimme tavallaan mennä sinne kuin nytkin. Sen jälkeen muuttuisi yksityisemmäksi.

Muut kuviot sitten sopien omalla painollaan.

Ja tietenkään ei maksaisi vuokraa. Tää olis nyt vaan hyvä tapq muokata ison talon käyttöä kaikille järkevämmäksi. Nyt kaikki tuntuu olevan toistensa tiellä.

Tuosta kohdasta olen eri mieltä. Heti yksityiseksi, eikä mitään perheen 'yllätysvierailuja' enää ollenkaan. Jos kerta sen on tarkoitus olla oma koti, niin sitten se sitä myös on. Muuten todella hyvä ajatus tässä.

Harmi ettei aikoinaan oman pojan kanssa ollut tällaista mahdollisuutta, vaan oli vähän niin kuin pakko usuttaa hankkimaan oma koti (halusi sitä toki itsekin), kun ei oikein enää mahduttu kireiden välien takia samaan suht pieneen kaksioon. Olisin kyllä halunnut pitää samassa osoitteessa vielä vähän pidempään, muta ei kukaan jaksa ainaista huutamista ja mykkäkouluja. Ap:n kaltainen asumisjärjestely olisi ollut mahtavaa. Lähellä saisi olla, mutta kuitenkin ns. omat elämät molemmilla.

Ja tietysti nuoren elämänrytmi oli erilainen kuin minun, niin kotiintulon äänien ja kotona pidettävistä äänistä myöhäiseen (yö)aikaan jouduttiin keskustelemaan vähän väliä, huonolla menestyksellä. Nyt, kun on asuttu erillään jo muutama vuosi, niin välitkin ovat huomattavsti parantuneet. :)