Vastaatko aina iäkkään vanhempasi puheluun
Äitini soittaa kerran päivässä, samoin isäni. He ovat aikoinaan eronneet, ovat lähemmäs 80 v. Muisti toimii, eivät tarvi apua ja kaikki heillä hyvin. Tapaamme usein. Juttelen siis heidän molempien kanssa erikseen puhelimessa joka päivä. Kertovat mitä ovat tehneet. Olen keittänyt kahvia. Laitoin vaihteeksi ruskean suodatinpussin, ei ollut valkoisia. Blaa, blaa, blaa. Kuuntelen kuitenkin aina. Ehkä pari päivää kuukaudessa on sellaisia, että en vain vastaa. On ollut rankka työpäivä, pitää käydä kaupassa, lapsenlapset tulee illalla hoitoon, mitä nyt vain on ollut stressiä, ettei enää jaksa 30 min isän kanssa tai tuntia äidin kanssa rupatella. Olen heille sanonutkin, että jos en vastaa, niin en vain jaksa, ovat sanoneet ymmärtävänsä. Tietty olen lisännyt, että jos on jokin hätä, niin soittakoot heti perään, niin toki vastaan tuolloin. Siitä huolimatta tunnen tavatonta syyllisyyttä ja huonommuutta, kun en ihan aina ole heidän tavoiteltavissaan ja kuuntele, ovatko käyneet suihkussa, kaupassa tai mitä ovat tehneet. No, eihän tässä enää montaa vuotta mene, kun tietty alan omalle pojalle tässä samalla tavalla soittelemaan... Vastaatko sinä aina iäkkään vanhempasi puheluun. Peukku ylös, jos vastaat. Peukku alas, jos et vastaa.
Kommentit (4)
En vastaa, vaikkeivat ole edes iäkkäitä. Ei olla kovin läheisiä
Vastaan, mutteivät soitakaan likikään noin usein kuin sinulle, joten siitä ei ole riesaa.
Vastaan. Useimmiten tosin lähettelemmd whatsapp-viestejä. Näemme myös useamman kerran viikossa.
Kyllä vastaan melkein aina. Joskus jos on tosi väsynyt tmv. niin laitan viestin ja kysyn onko kaikki ok. Jos on, niin soitellaan huomenna.
Mutta melkein aina vastaan tai soitan. Äitini on kahteen kertaan elvytetty ja olen kuukauden juossut teholla häntä katsomassa, ja silloin niin toivoin, että äiti soittaisi. Ilo on suuri kun niitä puheluita vielä saa.