Mies kielsi lasta tulemasta meidän makuuhuoneeseen

Periaatteessa miehesi kanssa samoilla linjoilla, meilläkään ei lapset nuku ensikuukausien jälkeen vieressä ilman hyvää syytä. Mutta toki pitäisi miettiä miten asian ilmaisee lapselle. Minusta ei varsinaisesti pitäisi kieltää tulemasta aikuisen luo, mutta se ei tarkoita sitä että pääsee automaattisesti aikuisten sänkyyn. Se vaan tarkoittaa sitä, että lapsi saatetaan tarvittaessa takaisin ja peitellään hellästi takaisin nukkumaan. Aikuiselta tuen hakemisesta ei kuitenkaan pitäisi torua.

Meillä on vielä asteen kovempi linja, lukko ovessa. Tosin oven taakse ei tietenkään ketään jätetä koputtelemaan saati itkemään, lukko on vaan sitä varten että vanhemmat saavat pari sekuntia aikaa "irtautua" ennen lapsen saapumista tilanteeseen. Sen jälkeen ovi avataan, keskustellaan mikä on hätänä ja saatetaan takaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Teidän lapsella yöllä ei oo muuta läheisyyttä kun vanhempansa ja jos pelottaa tai muu asia vaivaa ois kiva päästä puhumaan. Sen sijaan sun miehes ajo sen pois ja huusi. Ei helvetti

Lapsi ei muuten tottele. Ei lapsi mitään edes pelännyt. Tuo on toistunut monta kertaa. En ihmettele, vaikka miestä kyllästyttää. Jos jokainen yö otamme lapsen viereen, niin siitä tulee tapa, jos on vielä vaikeampaa päästä irti. Miksi vanhempien pitää ottaa lapsi omaan sänkyyn? En ymmärrä. Meillä on muutenkin pieni sänky, niin lapsi vie puolet tilasta. Mies sanoi tytölle aamulla, että ” tänä yönä et sitten tule vinkumaan” ” sinä olet 4-vuotias ja 4- vuotiaat nukkuvat omassa sängyssä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miehesi kanssa samaa mieltä: aikuisilla on oikeus yksityisyyteen. Siksi minulla on oma makuuhuone, miehellä omansa. Eikä mies todellakaan tuosta vain päädy minun huoneeseeni!

Suosittelen teille samaa eli pidä kiinni siitä, että sinullakin on  oikeus yksityisyyteen. Miehelle voit asian selittää aivan hänen omilla sanoillaan.

Veikkaanpa ettei teillä ole kovin terve parisuhde jos täytyy omat makuuhuoneet olla.

Määrittele terve parisuhde!

Vai oletko oikeasti niitä, joiden mielestä seksiä saa olla vain sängyssä ja silloinkin pimeässä peiton alla hipihiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän lapsella yöllä ei oo muuta läheisyyttä kun vanhempansa ja jos pelottaa tai muu asia vaivaa ois kiva päästä puhumaan. Sen sijaan sun miehes ajo sen pois ja huusi. Ei helvetti

Lapsi ei muuten tottele. Ei lapsi mitään edes pelännyt. Tuo on toistunut monta kertaa. En ihmettele, vaikka miestä kyllästyttää. Jos jokainen yö otamme lapsen viereen, niin siitä tulee tapa, jos on vielä vaikeampaa päästä irti. Miksi vanhempien pitää ottaa lapsi omaan sänkyyn? En ymmärrä. Meillä on muutenkin pieni sänky, niin lapsi vie puolet tilasta. Mies sanoi tytölle aamulla, että ” tänä yönä et sitten tule vinkumaan” ” sinä olet 4-vuotias ja 4- vuotiaat nukkuvat omassa sängyssä”

Et ymmärr. Ei kaikilla vaan ole empatiaa edes omaa lastaan kohtaan. Se on harmi. Lapselle

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillakin on oikeus omaan tilaan ja rauhaan. Lapsen ei tarvitse päästä joka paikkaan.

Muista, että palsta on täynnä mammoja, jotka tunkevat samaan vessaan paskovan miehensä kanssa. Koska ei ole tarvetta omalle tilalle!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vielä asteen kovempi linja, lukko ovessa. Tosin oven taakse ei tietenkään ketään jätetä koputtelemaan saati itkemään, lukko on vaan sitä varten että vanhemmat saavat pari sekuntia aikaa "irtautua" ennen lapsen saapumista tilanteeseen. Sen jälkeen ovi avataan, keskustellaan mikä on hätänä ja saatetaan takaisin nukkumaan.

Lukko ovessa? Irtautua? Joka hetki kaiket yöt vaarana että ei ehdi irtautua ilman lukkoa ovessa

Lapsi varmaan mielellään siellä itkee ja koputtelee yöllä.

Ja saa palkaksi saattamisen omaan huoneeseen

En vaan käsitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän lapsella yöllä ei oo muuta läheisyyttä kun vanhempansa ja jos pelottaa tai muu asia vaivaa ois kiva päästä puhumaan. Sen sijaan sun miehes ajo sen pois ja huusi. Ei helvetti

Lapsi ei muuten tottele. Ei lapsi mitään edes pelännyt. Tuo on toistunut monta kertaa. En ihmettele, vaikka miestä kyllästyttää. Jos jokainen yö otamme lapsen viereen, niin siitä tulee tapa, jos on vielä vaikeampaa päästä irti. Miksi vanhempien pitää ottaa lapsi omaan sänkyyn? En ymmärrä. Meillä on muutenkin pieni sänky, niin lapsi vie puolet tilasta. Mies sanoi tytölle aamulla, että ” tänä yönä et sitten tule vinkumaan” ” sinä olet 4-vuotias ja 4- vuotiaat nukkuvat omassa sängyssä”

Ei, lasta ei ole pakko ottaa viereen nukkumaan. Toinen vaihtoehto on lohduttaa sitä lasta ja saattaa lempeästi takaisin petiin. Vaikka sen sata kertaa yössä jos tarvitsee. Huutaa ei missään tapauksessa saa. Tietysti se on raskasta, se on sen oman rauhan hinta. Toinen vaihtoehto on alistua kuitenkin perhepetiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vielä asteen kovempi linja, lukko ovessa. Tosin oven taakse ei tietenkään ketään jätetä koputtelemaan saati itkemään, lukko on vaan sitä varten että vanhemmat saavat pari sekuntia aikaa "irtautua" ennen lapsen saapumista tilanteeseen. Sen jälkeen ovi avataan, keskustellaan mikä on hätänä ja saatetaan takaisin nukkumaan.

Lukko ovessa? Irtautua? Joka hetki kaiket yöt vaarana että ei ehdi irtautua ilman lukkoa ovessa

Lapsi varmaan mielellään siellä itkee ja koputtelee yöllä.

Ja saa palkaksi saattamisen omaan huoneeseen

En vaan käsitä

Sanoinko jossain, että paneskellaan koko ajan? En tietääkseni. Ei me pidetä ovea edes koko ajan lukittuna, enkä toki sellaistakaan sanonut. Mutta joskus lapsi ehtii ovelle ennenkuin huomaamme tilanteen. Toinen vaihtoehto lukolle on se, että lapsi näkee seksiä. Me olemme valinneet näin. Muut saa rauhassa valita toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4v tuli meidän makuuhuoneeseen, kun nukuimme. Mies sanoi hänelle ” et saa tulla tänne” ” tämä on aikuisten paikka” otti hänet syliin ja vei oman sänkyyn. Lapsi huusi, että haluaa tulla viereen. Mies sanoi ” Ei” ja korotti ääntänsä” lopuksi laittoi lapsen oven huoneen kiinni. Lapsella ei siis ollut mitään hätää. Oli vain halunnut tulla viereen. Itse olisin voinut hänet päästää, mutta meillä mies päättää. Mies ei hyväksy, että lapsi tulee viereen muuta kuin hädässä. Mies myös sanoi minulle, että ” aikuisilla on oikeus yksityisyyteen” ” ei kakaroiden tarvitse tulla joka paikkaan” ” saadaan kai mekin olla joskus kahdestaan”

Lopulta saatiin riita tuosta aikaiseksi.

Onneksi olkoon vain sulle.

Naisenko pitäisi saada päättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4v tuli meidän makuuhuoneeseen, kun nukuimme. Mies sanoi hänelle ” et saa tulla tänne” ” tämä on aikuisten paikka” otti hänet syliin ja vei oman sänkyyn. Lapsi huusi, että haluaa tulla viereen. Mies sanoi ” Ei” ja korotti ääntänsä” lopuksi laittoi lapsen oven huoneen kiinni. Lapsella ei siis ollut mitään hätää. Oli vain halunnut tulla viereen. Itse olisin voinut hänet päästää, mutta meillä mies päättää. Mies ei hyväksy, että lapsi tulee viereen muuta kuin hädässä. Mies myös sanoi minulle, että ” aikuisilla on oikeus yksityisyyteen” ” ei kakaroiden tarvitse tulla joka paikkaan” ” saadaan kai mekin olla joskus kahdestaan”

Lopulta saatiin riita tuosta aikaiseksi.

Onneksi olkoon vain sulle.

Naisenko pitäisi saada päättää?

Kyllä edes toisen pitäisi olla lapselle turva

Ja kyllä sekin on ehdoton este että mies päättää. . Tai nainen

Jos kotona on asiat kunnossa, neljävuotias nukkuu yönsä ja vain äärimmäisen harvoin herää ja kaipaa turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisillakin on oikeus omaan tilaan ja rauhaan. Lapsen ei tarvitse päästä joka paikkaan.

Mutta se tulee velvollisuuksien jälkeen. Et voi hylätä lasta, kun sinua huvittaa.

Ei ole lapsen hylkäämistä, ettei se saa nukkua vanhempien sängyssä. Aloituksessakaan LAPSELLA EI OLLUT MITÄÄN HÄTÄÄ. Jos lasta oikeasti rupeaa pelottamaan yöllä, voi aikuinen mennä rauhoittelemaan lapsen sinne omaan sänkyyn ja näin vahvistaa lapselle, että myös se on turvallinen paikka.

Juuri näin. Lapsen tulee oppia että on turvassa omassa sängyssään, omassa kotonaan, itsessään, maailmassa. Ei pidä opettaa sille että ainoa turva on vanhempien sänky ja kainalo.

Itse olin lapsena ihan hirveän pelokas, olen vieläkin, mutta en kyllä muista että olisin heräillyt yöllä peloissani ja mennyt vanhempien viereen. Jos näin pahaa unta, heräsin tietysti siihen mutta pelko haihtui heti kun tajusin että olen omassa sängyssäni ja vanhemmat on viereisessä huoneessa.

Jossain on menty vikaan jos lapsi ei koe olevansa turvassa siellä omassa sängyssä.

Tyhmää ehdollistaa makuuhuone kielletyksi lapselle.

Meillä saa lapsi tulla viedään vaikka sitten 50 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä sun miehen kanssa. Noin "ison" lapsen paikka on omassa sängyssä. Esim. kipeenä voi nukkuu vieressä.

Tiedän vanhempia lapsia, jotka nukkuvat vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että vanhemmilla ei ole oikeutta edes nukkua rauhassa! Meillä ei lapset tule sänkyyn.

M 34

Kyllä siitä oikeudesta nukkua rauhassa joutuu luopumaan aika pitkäksi aikaa. Jos lapsella on joku hätä yöllä, pakkohan siihen on vastata, eikä jättää huomiotta. Eihän se mukavaa ole, mutta vanhemmat ovat vanhempia vuorokauden ympäri.

Meillä ei lapsi nuku meidän sängyssä ja piste. Eikä tule nukkumaan.

M34

Minä en saanut yli 30 vuotta sitten mennä yöllä vanhempieni viereen. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, peloista ja painajaisista. Meillä oli ihan tavallinen turvallinen perhe, ei päihteitä tai väkivaltaa, mikä olisi aiheuttanut turvattomuutta. Nyt olen lähemmäs 40-vuotias unihäiriöinen aikuinen. Olen ollut käytännössä koko elämäni, välillä tosin on ollut pitkiä hyviä jaksoja. Pystyn vieläkin muistamaan tuon lapsuuden öiden pelon ja ahdistuksen, johon olisin tarvinnut vanhempieni apua. Meillä lapset saavat tulla yöllä hakemaan turvaa ja läheisyyttä, jos sitä tarvitsevat, jopa minun yöunien kustannuksella. Yksi ei tarvitse koskaan, kaksi muuta pienempinä paljon, nykyään enää joskus harvoin. Kummallakin tarve vähentynyt reilusti noin 5v iässä.

Toivon todella, että lapsellasi on öisin kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että vanhemmilla ei ole oikeutta edes nukkua rauhassa! Meillä ei lapset tule sänkyyn.

M 34

Kyllä siitä oikeudesta nukkua rauhassa joutuu luopumaan aika pitkäksi aikaa. Jos lapsella on joku hätä yöllä, pakkohan siihen on vastata, eikä jättää huomiotta. Eihän se mukavaa ole, mutta vanhemmat ovat vanhempia vuorokauden ympäri.

Meillä ei lapsi nuku meidän sängyssä ja piste. Eikä tule nukkumaan.

M34

Minä en saanut yli 30 vuotta sitten mennä yöllä vanhempieni viereen. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, peloista ja painajaisista. Meillä oli ihan tavallinen turvallinen perhe, ei päihteitä tai väkivaltaa, mikä olisi aiheuttanut turvattomuutta. Nyt olen lähemmäs 40-vuotias unihäiriöinen aikuinen. Olen ollut käytännössä koko elämäni, välillä tosin on ollut pitkiä hyviä jaksoja. Pystyn vieläkin muistamaan tuon lapsuuden öiden pelon ja ahdistuksen, johon olisin tarvinnut vanhempieni apua. Meillä lapset saavat tulla yöllä hakemaan turvaa ja läheisyyttä, jos sitä tarvitsevat, jopa minun yöunien kustannuksella. Yksi ei tarvitse koskaan, kaksi muuta pienempinä paljon, nykyään enää joskus harvoin. Kummallakin tarve vähentynyt reilusti noin 5v iässä.

Toivon todella, että lapsellasi on öisin kaikki hyvin.

Ei se nyt niin voi mennä, että lapsi nukkuu joka yö vanhempien kanssa. Kyllä aikuisillakin on oikeus omaan rauhaan. Ei ihme, että nykyajan vanhemmat eroavat, kun ei ole enää mitään yksityisyyttä, vaan kaikki tehdään lasten ehdoilla.

Mitä enemmän lasta otetaan viereen sitä vaikeampi hänen on koskaan nukahtaa omaan sänkyyn, kun tietää, että vanhemmat antavat kaiken periksi.

Nukahtamisvaikeuksien taso kasvaa enemmän ja enemmän, mitä enempi hyysätään.

Kyllä vanhemmat tuntevat lapsensa ja tietävät, jos joku on hätänä. Tuossakaan tapauksessa lapsella ei ollut mitään muuta syytä, kuin pelkkä oma halua päästä nukkumaan vanhempien väliin.

Mutta minun puolesta jokainen saa hyysätä lastansa miten tahtoo. Ennemmin tai myöhemmin vaikeudet tulevat vastaan elämässä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vielä asteen kovempi linja, lukko ovessa. Tosin oven taakse ei tietenkään ketään jätetä koputtelemaan saati itkemään, lukko on vaan sitä varten että vanhemmat saavat pari sekuntia aikaa "irtautua" ennen lapsen saapumista tilanteeseen. Sen jälkeen ovi avataan, keskustellaan mikä on hätänä ja saatetaan takaisin nukkumaan.

Lukko ovessa? Irtautua? Joka hetki kaiket yöt vaarana että ei ehdi irtautua ilman lukkoa ovessa

Lapsi varmaan mielellään siellä itkee ja koputtelee yöllä.

Ja saa palkaksi saattamisen omaan huoneeseen

En vaan käsitä

Sanoinko jossain, että paneskellaan koko ajan? En tietääkseni. Ei me pidetä ovea edes koko ajan lukittuna, enkä toki sellaistakaan sanonut. Mutta joskus lapsi ehtii ovelle ennenkuin huomaamme tilanteen. Toinen vaihtoehto lukolle on se, että lapsi näkee seksiä. Me olemme valinneet näin. Muut saa rauhassa valita toisin.

Et sanonut. Danoit että teillä on kovempi linja: lukko ovessa ja sieltä itkevä ja koputteleva lapsi saatetaan omaan huoneeseen kun on irtaududuttu.

Jäätävä mielikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että vanhemmilla ei ole oikeutta edes nukkua rauhassa! Meillä ei lapset tule sänkyyn.

M 34

Kyllä siitä oikeudesta nukkua rauhassa joutuu luopumaan aika pitkäksi aikaa. Jos lapsella on joku hätä yöllä, pakkohan siihen on vastata, eikä jättää huomiotta. Eihän se mukavaa ole, mutta vanhemmat ovat vanhempia vuorokauden ympäri.

Meillä ei lapsi nuku meidän sängyssä ja piste. Eikä tule nukkumaan.

M34

Minä en saanut yli 30 vuotta sitten mennä yöllä vanhempieni viereen. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, peloista ja painajaisista. Meillä oli ihan tavallinen turvallinen perhe, ei päihteitä tai väkivaltaa, mikä olisi aiheuttanut turvattomuutta. Nyt olen lähemmäs 40-vuotias unihäiriöinen aikuinen. Olen ollut käytännössä koko elämäni, välillä tosin on ollut pitkiä hyviä jaksoja. Pystyn vieläkin muistamaan tuon lapsuuden öiden pelon ja ahdistuksen, johon olisin tarvinnut vanhempieni apua. Meillä lapset saavat tulla yöllä hakemaan turvaa ja läheisyyttä, jos sitä tarvitsevat, jopa minun yöunien kustannuksella. Yksi ei tarvitse koskaan, kaksi muuta pienempinä paljon, nykyään enää joskus harvoin. Kummallakin tarve vähentynyt reilusti noin 5v iässä.

Toivon todella, että lapsellasi on öisin kaikki hyvin.

Jos kärsii painajaisesta, niin siihen on joku syy. Ei se auta, että menet vanhempien väliin makaamaan. Seuraavalla kerralla yksin nukkuminen on entistä hankalampaa. Enemmin olisi pitänyt selvittää , mistä painajaiset johtuu. Nythän ne unihäiriöt johtuvat siitä, että painajaisten syytä ei koskaan selvitetty. Ongelma olisi voinut pariksi yöksi ratketa, mitta tuolla ajatusmaailmalla sinun olisi pitänyt nukkua vanhempiesi kanssa joka yö, mikä ei olisi pidemmän päälle ratkonut ongelmaa. Ymmärrän, että silloin tällöin voi lapsen ottaa viereen, jos lapsi näkee pahaa unta, mutta kaikkein tärkeintä olisi aina selvittää, mistä se johtuu. Jos se johtuu yksinnukkumisen pelosta, kuten 99% todennäköisyydellä johtui, niin siihen ei auta muu kuin totutteleminen omaan sänkyyn. Mutta ihmiset kasvattavat lapsiaan helpomman kautta ja se tulos näkyy ja kuuluu.