Mitä jengi oikein jonottaa Amos Rexiin?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat myöhään havahtuneita jotka tajusivat vasta nyt neljä päivää ennen näyttelyn loppua että tuonne pitää päästä, vaikka näyttely on ollut melkein neljä kuukautta. Itse kävin marraskuussa yhtenä arkipäivänä keskellä päivää (oli vapaata töistä), en jonottanut sekuntiakaan. Tykkäsin näyttelystä todella paljon, sanoisin että yksi hienoimmista jonka olen koskaan nähnyt (ja olen näyttelyiden ja museoiden suurkuluttaja). Olisin halunnut mennä uudestaan joululomalla mutta en sentään niin paljon että suostun jonottamaan tunteja. En ymmärrä miksi tuonne ei voi myydä aikataulutettuja lippuja kuten kaikkiin isoihin näyttelyihin maailmalla.
Kyllä sinne oli korttelin pituinen jono viikonloppuisin ihan avajaisista saakka.
Arki iltoina ei tarvinnut sentään ulkona seisoa (ja illan viimeisinä tunteina ei ollut sisälläkään ryysistä edes narikassa).
Harmi, että suosio yllätti järjestäjät siinä määrin, että optiota näyttelyn jatkamiseen ei ole, kun seuraava painaa päälle. Epäilen, ettei Magritte vedä yleisöä vastaavassa määrin, läheskään, vaikka arkkitehtuuri tietysti houkuttelee jonkin verran näyttelyn lisäksi.
Se onkin mielenkiintoista nähdä mitkä ovat Magritte-näyttelyn katsojaluvut. Ja oikeastaan vasta siinä näyttelyssähän pääsee edes näkemään museon arkkitehtuurin; nythän se oli lähes kokonaan piilossa. Odotan innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen se ei ollut mitenkään ihmeellinen näyttely ja paikka on niin pieni, että siellä ei saa kulumaan 10 min pidempään.
Näin sitä mielipiteet eroaa. Minusta näyttely nimenomaan OLI ihmeellinen, varsinkin se huone joka reagoi ihmisiin ja liikkeisiin. Olihan se upeaa kun käveli lattiaa pitkin, tuli kukkia jalkojen alle. Samoin mustaan seinään kun kädellä koski, tuli mitä kauneimpia värejä ja muotoja. Tuli oikeasti sellainen olo että wow, onpa hienoa olla elossa ja saada kokea jotain tällaista. Itselläni meni näyttelyssä 1,5 tuntia, pelkästään ensimmäisessä huoneessa istuin varmaan puoli tuntia aaltoja tuijottamassa.
Olisi mielenkiintoista tietää mistä viime vuosien näyttelystä olet erityisesti pitänyt? Saat olla Helsingistä tai muualta Suomesta, tai vaikka ulkomailta.
Eikös tuollainen kuuluisi johonkin Heurekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen se ei ollut mitenkään ihmeellinen näyttely ja paikka on niin pieni, että siellä ei saa kulumaan 10 min pidempään.
Näin sitä mielipiteet eroaa. Minusta näyttely nimenomaan OLI ihmeellinen, varsinkin se huone joka reagoi ihmisiin ja liikkeisiin. Olihan se upeaa kun käveli lattiaa pitkin, tuli kukkia jalkojen alle. Samoin mustaan seinään kun kädellä koski, tuli mitä kauneimpia värejä ja muotoja. Tuli oikeasti sellainen olo että wow, onpa hienoa olla elossa ja saada kokea jotain tällaista. Itselläni meni näyttelyssä 1,5 tuntia, pelkästään ensimmäisessä huoneessa istuin varmaan puoli tuntia aaltoja tuijottamassa.
Olisi mielenkiintoista tietää mistä viime vuosien näyttelystä olet erityisesti pitänyt? Saat olla Helsingistä tai muualta Suomesta, tai vaikka ulkomailta.
Eikös tuollainen kuuluisi johonkin Heurekaan?
Tuossa oli kiehtovaa juuri tuo taiteen ja kehittyneen teknologian yhdistelmä. Mutta kyllä se ainakin minusta oli mitä suurimmassa määrin taidetta, jota tekniikka tuki.
Jos mennään tuolla sinun asenteellasi niin sittenhän mitään videotaidetta ei voisi taidenäyttelyissä olla, ja sehän on ihan älytön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Se on täynnä näitä kulttuuri-wannabetikoita. Ne on telkkarista nähneet ohjelman, että tällainen on tsadin keskustaan rakennettu... ai niin ja olihan siellä se Oodikin, niin "nyt lähdetään Pertti viettämään kulttuuripäivä. Ja sitten myös juot sen viinilasillisen siellä fasun kahvilassa, etkä sano että se on pahaa". Ja niin Annakaisa ja Pertti hyppäävät bussiin sillä Vantaan perukoilla ja päättävät tulla isolle kirkolle. Saavuttuaan rautatieasemalle Annakaisa vielä varmistaa Google mapsin kautta, että käveleväthän he oikeaan suuntaan.
Mä kyllä asun ihan Keravan perukoilla ja saavun junalla, no nimikään ei ole Pertti, mutta muuten tarina oli kuin elämästäni ;). Täytyy huomenna käydä Oodissa, joten kerrotko vielä, missä tuo viinilasillinen pitää tällöin nauttia. Lupaan kehua viiniä hyväksi tai ainakin olla haukkumatta sitä. Viinilasillen aikana sanon vaan, että Oodi... tuo sametinpehmeä ja salainen koodi... me like ;).
Sori... niin en tiedä, mitä jonottavat - kai jotain mielenkiintoista ;). Itsekin olisin voinut käydä hyvin, mutta jos on liikaa jonottamista tai hirveä ryysis, sitten jää yleensä kohdallani väliin, sillä koen tuon hieman "ahdistavaksi". Jos joku tykkää jonottaa, eihän siinäkään mitään. Enpä ole pahemmin miettinyt asiaa, koska ihmiset ovat erilaisia. Ehkä ilmaisen muoviämpärin jonottaminen ihmetyttää enemmän, mutta kaipa menevät tarpeeseen - meillä jokaisella on omat tarpeet ja mielenkiinnon kohteet ;)
Itse kävin Amos Rexissä marraskuun vesisateisessa perjantai-illassa. Olin varautunut jonottamaan, vaan eipä tarvinnut ulkona seistä. Näyttely itsessään oli kyllä upea.
Olisin halunnut kyllä nähdä, mutta tollanen ryysis pilaa kyllä kaiken nautinnon.
Näin sitä mielipiteet eroaa. Minusta näyttely nimenomaan OLI ihmeellinen, varsinkin se huone joka reagoi ihmisiin ja liikkeisiin. Olihan se upeaa kun käveli lattiaa pitkin, tuli kukkia jalkojen alle. Samoin mustaan seinään kun kädellä koski, tuli mitä kauneimpia värejä ja muotoja. Tuli oikeasti sellainen olo että wow, onpa hienoa olla elossa ja saada kokea jotain tällaista. Itselläni meni näyttelyssä 1,5 tuntia, pelkästään ensimmäisessä huoneessa istuin varmaan puoli tuntia aaltoja tuijottamassa.
Olisi mielenkiintoista tietää mistä viime vuosien näyttelystä olet erityisesti pitänyt? Saat olla Helsingistä tai muualta Suomesta, tai vaikka ulkomailta.