Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi kaduttaa
03.01.2019 |
Sanon sen nyt vaikka kukaan ei sitä ymmärrä. Kaduttaa toisen lapsen hankkiminen. Kuopus on jo kohta 3v. Silti lähes päivittäin kadun että toinen lapsi tehtiin. Rakastan häntä kyllä aidosti ja hän on ihan mahtava tyyppi ja ihana sisarus toiselle lapsellemme. Mutta enhän olisi tätä tiennyt jos en olisi häntä koskaan tehnyt.
En tiedä meneekö tämä tunne koskaan ohi. Ja eniten syyllisyyttä tunteesta koen koska ennen ensimmäistä lasta meillä oli vuosien lapsettomuus. Kiittämätön siis.
Kommentit (12)
Jos et olisi tehnyt niin sitten vanhempana olisi se kaduttanut. Kunhan lapset tuosta kasvavat niin alkaa arkikin helpottaa, ja lapsille on toisilleenn seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro mikä siinä mättää? Mua välillä harmittaa kun ei saatu toista lasta, tai vaikka seitsemättä. Rakastan niin paljon tuota ainokaistamme että sattuu.
Kun en tiedä. Kaiken varmaan pitäisi olla hyvin. Ja tiedän tunteesi ja varmasti ärsytyksesi aloitukseeni, juuri noin ajattelin kun meillä oli vain yksi lapsi. Ap
Olet masentunut. Käy jossain juttelemassa tuo asia.
Kontrollin menetys sinua piinaa. Yhden kanssa pystyy kontrolloimaan. Lapsille muodostuu heidän oma keskinäinen suhteensa. Kannusta sitä.
Et ole enää kaiken keskipiste.
Olet saanut mitä toivot.lapsia.
Olet uudessa asemassa perheessäsi.
Millainen perhe lapsuudenperheesi on ollut?
Ajattele jos olisit tuo lapsi. Sinä. Pienenä ja avuttomana. Sisaruksesi rakastettu. Miltä tuntuisi? Mitä sanoisit äidillesi? Itse ajattelisin, että niin huonoa ihmistä ei olisikaan, etteikö vanhemmilleen kelpaisi. Onko lapsesi siis niin huono? Haluaisitko olla niin huono? Hienoa kasvaa ihmiseksi, joka ei ole koskaan ollut kenellekään tärkeä.
Minä minä minä, minä minä minä. Sitten minä, minäminä, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei ole mitään otuksia, joista on toisilleen "seuraa" ja "kyllä se siitä" ja "sua varmaan masentaa". Ainoastaan lapsia voi kohdella kaltoin ja saada itselleen sympatiaa ja muilta tukea velloa itsessään? Entäs sen ihmisyksilön (sinun, minun, tai lapsesi) ainutkertainen lapsuus ja elämä? Mietippä sitä.
Mitäs jos tekisit lapsellesi palveluksen ja adoptoisit hänet jollekin, joka häntä rakastaa eikä vielä kaupan päälle kohtele eriarvoisesti kuin sisarustaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei ole mitään otuksia, joista on toisilleen "seuraa" ja "kyllä se siitä" ja "sua varmaan masentaa". Ainoastaan lapsia voi kohdella kaltoin ja saada itselleen sympatiaa ja muilta tukea velloa itsessään? Entäs sen ihmisyksilön (sinun, minun, tai lapsesi) ainutkertainen lapsuus ja elämä? Mietippä sitä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. AP:lla on kaksi lasta, mitä muuta tässä keskustelussa tulisi tehdä? Kertoa kuinka paska vanhempi AP on, jolloin kohtelee sitä lastaan vielä huonommin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei ole mitään otuksia, joista on toisilleen "seuraa" ja "kyllä se siitä" ja "sua varmaan masentaa". Ainoastaan lapsia voi kohdella kaltoin ja saada itselleen sympatiaa ja muilta tukea velloa itsessään? Entäs sen ihmisyksilön (sinun, minun, tai lapsesi) ainutkertainen lapsuus ja elämä? Mietippä sitä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. AP:lla on kaksi lasta, mitä muuta tässä keskustelussa tulisi tehdä? Kertoa kuinka paska vanhempi AP on, jolloin kohtelee sitä lastaan vielä huonommin?
Kasvaa aikuiseksi? Ymmärtää tuo mitä edellisessä viestissä sanottiin? Ottaa vastuuta itsestään, puhua ammattilaisille, harjoittaa EMPATIAA tuota lasta kohtaan, huomioida ettei kohtele sisaruksia eriarvoisesti, puhua isälle omasta vajavaisuudestaan jotta isä on tietoinen tästä oksettavasta ajatusmallista.
Et nyt ihan tosissasi voi selittää että äiti voi vaan olla tuollainen koska mitään ei voi tehdä.... Lapsi huostaan ja äkkiä jos aikuinen ei saa itseään kuntoon!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ne kuitenkin samalle isälle?
Mä tiedän yhden huonon naisen joiden lapsilla on eri isät. Eikä tää oo ku n.30v.
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi tehnyt niin sitten vanhempana olisi se kaduttanut. Kunhan lapset tuosta kasvavat niin alkaa arkikin helpottaa, ja lapsille on toisilleenn seuraa.
Aika vahva väite. Mistä voit tietää sen toisen puolesta?
Et kerro mikä siinä mättää? Mua välillä harmittaa kun ei saatu toista lasta, tai vaikka seitsemättä. Rakastan niin paljon tuota ainokaistamme että sattuu.