Mitä tehdä 6-vuotiaan kanssa joka kieltäytyy lähtemästä esim. kylään

Teidän perheella liikaa menoja, eikä lapsi tahdo sitä oikein jaksaa?

Onko siirtymätilanteet muutenkin hankalia?

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Vierailija kirjoitti:

Teidän perheella liikaa menoja, eikä lapsi tahdo sitä oikein jaksaa?

Ei kyllä ole tästä kysymys. Esim. nyt lomalla ollut monta kotipäivää ja niillä saattaa valittaa taas päinvastaista "tylsää, miksi ei ikinä mennä mihinkään"- mankunaa.

On vaan niin että jos menokohde ei ole juuri hänen maulleen räätälöity niin sitten alkaa tämä taistelu.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Ryhtiä sun luetunymmärtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Onneksi meillä on jo eskariuhmat ohi, mutta "vaatteet päälle ja menoksi" kuulostaa näin jälkikäteen aikamoiselta yksinkertaistukselta sen jo melko ison, vastaan tappelevan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

En minä neuvottelekkaan niinkuin sanoin,ei voi periksi antaa. Mutta lapsi on todella kovapäinen, esim. yksin en saa häntä puettua jos päättää pistää vastaan, on sen verran vahva fyysisesti jo ja minä pienikokoinen nainen. Tai kun autossa hän kieltäytyy laittamasta vyötä kiinni ja avaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Aplodeja. Jatkuvalla kurilla alistamisella syntyykin  tulevia aihe vapaalaisia.

väsynyt äiti kirjoitti:

Meillä eskariuhmassa oleva 6v poika joka aina välillä saa päähänsä että hän ei halua lähteä paikkoihin. Vaikka niistä on etukäteen juteltu.

Heittäytyy sitten hankalaksi niin ettei esim. suostu pukemaan vaatteita päälle ja taistelee raivokkaastikkin vastaan kun puetaan/ kannetaan väkisin. En mielestäni oikein periksikään voi näissä antaa.

Keppi/ porkkana (pelipäivät) ei myöskään tehoa näissä. Vinkkejä, vertaistukea?

Olisiko sinusta ihan oikein, että sinua pakotettaisiin toisten ihmisten koteihin?

Vain siksi, että pakottaja on sitä mieltä, että hän on diktaattori joka ei anna periksi?

Sinua yritettäisiin pakkokeinoin pukea vaatteisiin, joita et halua. Annettaisiin keppiä. Myös mielesi lahjoamista yritettäisiin kerrasta toiseen.

IHMISEN KOHTELUA SUOMESSA??

Itsekkyys ja julmuus ei lakkaa hämmästyttämästä...

Lapsilla on yleensä joku syy toiminnalleen. MInua kiinnostaa paljon enemmän se, miksi lapsi toimii noin kuin se, millä tavalla tilanteesta saisi vielä hankalamman pakottamalla ja huudattamalla. Yleensä 6v ymmärtää puhetta ja jos ei ymmärrä, niin vanhemman tulisi tajuta, että kyseessä on erityislapsi.

Toi eskariuhma onkin muuten hirveä vaihe. Parivuotias uhmaikäinen on helpompi, koska semmoinen on helpompi vain ottaa kainaloon, ja lisäksi parivuotiaan huomio on helpompi kiinnittää muuhun kuin siihen uhmaamiseen. Kuusivuotias ei todennäköisesti enää luovu huutamisesta, kun tiellä kulkee söpö koira. Aijai, meillä on vielä toinen eskariuhma edessä, yksi takana. Esikoisen kohdalla se kesti onneksi aika lyhyen aikaa, eskarin keväällä alkoi jo helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Tässä ohje, miten luot tulevaisuudelle sairaan mielen. 

Samaa on myös joskus eskaripäivinä (onneksi harvemmin) tai jos esim pitää mennä lääkäriin tms jännittävää. Kova taistelu että saadaan se liki 30(?) kiloa vaatteisiin ja autoon.

Joskus taas menee kaikki kuin tanssi. Ikinä ei tiedä miten reagoi.

Totaalista itsekkyyttä, kunnioituksen puutetta... "kasvatuksen nimissä". HAH! Mikä itsepetos...

Vierailija kirjoitti:

Toi eskariuhma onkin muuten hirveä vaihe. Parivuotias uhmaikäinen on helpompi, koska semmoinen on helpompi vain ottaa kainaloon, ja lisäksi parivuotiaan huomio on helpompi kiinnittää muuhun kuin siihen uhmaamiseen. Kuusivuotias ei todennäköisesti enää luovu huutamisesta, kun tiellä kulkee söpö koira. Aijai, meillä on vielä toinen eskariuhma edessä, yksi takana. Esikoisen kohdalla se kesti onneksi aika lyhyen aikaa, eskarin keväällä alkoi jo helpottaa.

Totta. Kuopus on 3v ja hänen uhmansa on kärpäsen kakka tähän eskariin verrattuna. Ja eskariuhma on varmaan kärpäsen kakka teiniuhmaan verrattuna... huh 😂

ap

Vierailija kirjoitti:

Samaa on myös joskus eskaripäivinä (onneksi harvemmin) tai jos esim pitää mennä lääkäriin tms jännittävää. Kova taistelu että saadaan se liki 30(?) kiloa vaatteisiin ja autoon.

Joskus taas menee kaikki kuin tanssi. Ikinä ei tiedä miten reagoi.

Taistelu voi johtua osittain siitä, ettet ole riittävän turvallisen oloinen. Ikäväänkin paikkaan voi lähteä, kun luottamus on kunnossa. Panosta siis luottamukseen - ilman että yrität sopia siitä, luottamusta ei voi pakottaa, manipulointi toimii päinvastoin... Ja hyväksy myös se, että lapsella on tunteensa!!

Minä en pukisi ollenkaan, vaan laittaisin taipaleelle ilman ulkovaatteita. Ottaisin ne mukaan erikseen, jolloin lapsi saa ne vetää päälleen kunnes paleltaa tarpeeksi. Näytä sille opetusvideo youtubesta, mistä näkee kuinka käy jos matkustaa ilman turvavyötä.

En todellakaan antaisi 6-vuotiaan päättää, milloin ja mihin mennään. Tai sitten antaisin takaisin samalla mitalla, kun lapsi haluaa lähteä johonkin kivaan paikkaan, alkaisin juonittelemaan että en halua, en mene, nännännännää. Lopuksi kysyisin tuntuuko kivalta :)

Jos ei pue, niin lähtee ilman ulkovaatteita. Autossa jos turvavyön irrottaa, niin minä kertoisin mitä vaaroja siitä seuraa. Että loukkaantuneena tai jopa hengettömänä ei voi tehdä mitään kivaa. Puhetta tuo oma lapsi on tähän asti ymmärtänyt. Minä vien vaikka roskat sillä aikaa kun lapsi miettii pukisiko vai ei.

Ah, meillä oli uhmaava eskarilainen myös.

Mentiin, vaikka lapsi huusi autossa täyttä kurkkua puolet matkasta. Nyt on teini ja ollaan juteltu niistä ajoista - hän ei ollenkaan muista että tunnereaktionsa olisivat olleet niin voimakkaat. Sanoi vaan, että muistaa niitä reissuja ja ne oli ihan kivoja.

Tsemppiä. Se on yksi vaihe ja tuosta kun pääsee niin pari seuraavaa vuotta ovat ihan mukavia. Teini-ikä valmistaa siihen, että on luontevaa tuupata täysi-ikäinen mukula armeijaan tai toiseen kaupunkiin opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotias ei päätä perheen menemisiä. Hänen kanssaan ei neuvotella ja keskustella vaan kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa. Vaatteet päälle ja menoksi, ei mitään neuvotteluita ja suostutteluja vaatteita pukiessa. Ryhtiä siihen kasvatukseen!

Jep.