Koska viimeksi häpesit itseäsi? Nolot jutut!

Tänään, jalka WC-pytyssä prkle😂. Puhdas pytty, märkä jalka, kansi rikki, jalka ehjä😂

Häpeän itseäni joka päivä ja joka hetki. 

Yritin miettiä vastausta, mutta en keksinyt pientä enkä isoa juttua. Tai jotakin pientä kyllä tuli mieleen, mutta ei mitään sellaista mitä olisin enempiä miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Tänään, jalka WC-pytyssä prkle😂. Puhdas pytty, märkä jalka, kansi rikki, jalka ehjä😂

Miten ihmeessä sait jalkasi pönttöön? Onneksi mitään ei käynyt! Voin vain kuvitella ilmeesi, kun jalka rusahtaa muovikannen läpi. 🙂

Aika usein töissä. Joka päivä. Olen asiakaspalvelutyössä kasvokkain asiakasjonojen kanssa ja joskus se on sellaista säätämistä että posket punehtuu.

En muista milloin olisin viimeksi hävennyt itseäni. Ei sitä ainakaan kovin helpolla enää tapahdu.

M40

Olin työhaastattelussa, jossa yhdellä haastattelijalla oli eräänlainen haava ja koska en kestä oikein verta/ haavoja/ tulehduksia niin rupesin liikaa miettimään sitä haavaa ja vain tuijotin sitä niin kauan kunnes pyörryin.

Ja koska se ei ollut tarpeeksi niin heti pyörtymisen jälkeen oksensin siihen lattialle neljän haastattelijan eteen.

Hieman nolotti silloin, nykyään lähinnä naurattaa,

Vierailija kirjoitti:

Aika usein töissä. Joka päivä. Olen asiakaspalvelutyössä kasvokkain asiakasjonojen kanssa ja joskus se on sellaista säätämistä että posket punehtuu.

Onko sun fyysiset oireet pelkkä punastuminen?

Jätin menemättä firman pikkujouluihin vaikka olin ilmoittautunut ja paikasta oli maksettu.

Häpeän sosiaalista töksähtelevyyttäni ja kömpelöyttäni aina kun pitää puhua ihmisille.

Isompia häpeänaiheita jotka muistan ikuisesti:

- kun luulin olevani tyhjässä työpaikan avokonttorissa jouluaaton aattona klo 18 ja aloin lauleskella, yhä suuremmalla antaumuksella. No, sieltä yhden sermin takaa sitten nousi mies lähteäkseen kotiin. Eli oli kuullut mun epävireistä hoilausta :(

- Esitin töissä asiakastilaisuudessa esitystä, vaatteet oli tiptop, meikki, mutta päässäni oli tietämättäni koko ajan suuri lokin tai muun isohkon linnun valkoinen paska. Näkyy tummasta tukasta kivasti.

- Kuukautiskuppinongelma kutsuilla. Olin miehen kanssa miehen tuttujen kotona juhlissa. Mulla oli menkat, ja kuukautiskuppi, ollut käytössä vasta jokusen päivän. Oli runsas vuotopäivä ja alkoi tuntua epämukavaa "kuplintaa", joka oli ennen ollut merkki siitä että kuppi alkaa olla täynnä ja alipaine ei pidä sitä enää hyvin kiinni paikallaan. No, ei kun vessaan. Sain kupin kyllä ongelmitta tyhjennettyä ja pesaistua, mutta takaisin laittaessa se ei tahtonut aueta millään! Mulla ei ollut tamponeita tai mitään varasuojia mukana, joten pakko olisi saada aukeamaan. Olin lukenut että kupin voi saada auki ottamalla siitä kiinni ja kiertämällä sitä ympäri, tökkimällä sen ylälaitoja sormilla tms. Ei siinä muuten mitään mutta kun olin unohtanut lukita vessan oven ja sisään ryntäsi yllättäen toinen juhlija, minulle melko vieras ihminen. Kyllä hävetti: housut riisuttuna kokonaan (koska olivat niin tiukat ettei riittävän isoja haara-asentoja kupinkaivuutöihin saanut ne jalassa), toinen jalka vessanpytyllä, toinen maassa jossa seisoin, ja sormet rystysiin asti alapäässä :(

Vierailija kirjoitti:

Olin työhaastattelussa, jossa yhdellä haastattelijalla oli eräänlainen haava ja koska en kestä oikein verta/ haavoja/ tulehduksia niin rupesin liikaa miettimään sitä haavaa ja vain tuijotin sitä niin kauan kunnes pyörryin.

Ja koska se ei ollut tarpeeksi niin heti pyörtymisen jälkeen oksensin siihen lattialle neljän haastattelijan eteen.

Hieman nolotti silloin, nykyään lähinnä naurattaa,

Saitko paikan? :D

Mua hävetti opiskeluaikoina kun hain harjoittelupaikkaa, ja soitin erääseen työpaikkaan. Siinä juteltiin niitä näitä koulutukseeni liittyen, kunnes minulta kysyttiin, mitkä näytöt minun pitäisi pystyä suorittamaan heillä. En tiedä mikä ajatushärö minulle iski, kun sanoin ihan väärän näytön. Olin suorittanut kyseessä olevan näytön juuri viikko sitten koulussa näyttökokeena, enkä muistanut sitä puhelimessa. Haastattelija alkoi ihmettelemään miksi heille hain kun ei heillä ole ko näyttöön vaadittavia työtehtäviä, ja minä menin niin lukkoon etten saanut sanottua että tarkoitin yhtä toista näyttöä. Annoin niin typerän kuvan itsestäni että hain toiseen paikkaan. Harmitti, sillä se ensimmäinen paikka olisi ollut todella hyvä.

Joulun alla ostin maalikaupasta semmoista mustaa erikoismaalia yhtä joululahjaprojektia varten. No sitten sunnuntaina 23.12. ryhdyin maalaamaan ja kun avasin purkin niin ei helvetti! Maali olikin valkoista! Katsoin että kauppa olisi vielä 15 min auki ennen kuin menisi jouluksi kiinni ja lähdin hirveällä kiireellä kauppaan vaihtamaan sitä. Rynnistin sisään 2 min ennen sulkemista ihan hikisenä ja hengästyneenä ja selitin minua ennenkin palvelleelle kauppiaalle että hän oli antanut minulle väärän värin. Hän oli ihmeissään eikä uskonut maalin olevan valkoista. Intin vastaan että varmasti on, ja hän tarttui purkkiin, ravisti sitä ja avasi sen ja kappas vain maali olikin mustaa. En ollut tajunnut että sitä piti ravistaa ja sekoittaa ensin... hävetti ja kuumotti huolella, ja kaiken lisäksi kauppias sulki taas purkin ja ravisti lisää mutta kansi ei ollut kunnolla kiinni joten maalia roiskui joka puolelle, lattialle ja pöydälle ja kassakoneen päälle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Häpeän sosiaalista töksähtelevyyttäni ja kömpelöyttäni aina kun pitää puhua ihmisille.

Isompia häpeänaiheita jotka muistan ikuisesti:

- kun luulin olevani tyhjässä työpaikan avokonttorissa jouluaaton aattona klo 18 ja aloin lauleskella, yhä suuremmalla antaumuksella. No, sieltä yhden sermin takaa sitten nousi mies lähteäkseen kotiin. Eli oli kuullut mun epävireistä hoilausta :(

- Esitin töissä asiakastilaisuudessa esitystä, vaatteet oli tiptop, meikki, mutta päässäni oli tietämättäni koko ajan suuri lokin tai muun isohkon linnun valkoinen paska. Näkyy tummasta tukasta kivasti.

- Kuukautiskuppinongelma kutsuilla. Olin miehen kanssa miehen tuttujen kotona juhlissa. Mulla oli menkat, ja kuukautiskuppi, ollut käytössä vasta jokusen päivän. Oli runsas vuotopäivä ja alkoi tuntua epämukavaa "kuplintaa", joka oli ennen ollut merkki siitä että kuppi alkaa olla täynnä ja alipaine ei pidä sitä enää hyvin kiinni paikallaan. No, ei kun vessaan. Sain kupin kyllä ongelmitta tyhjennettyä ja pesaistua, mutta takaisin laittaessa se ei tahtonut aueta millään! Mulla ei ollut tamponeita tai mitään varasuojia mukana, joten pakko olisi saada aukeamaan. Olin lukenut että kupin voi saada auki ottamalla siitä kiinni ja kiertämällä sitä ympäri, tökkimällä sen ylälaitoja sormilla tms. Ei siinä muuten mitään mutta kun olin unohtanut lukita vessan oven ja sisään ryntäsi yllättäen toinen juhlija, minulle melko vieras ihminen. Kyllä hävetti: housut riisuttuna kokonaan (koska olivat niin tiukat ettei riittävän isoja haara-asentoja kupinkaivuutöihin saanut ne jalassa), toinen jalka vessanpytyllä, toinen maassa jossa seisoin, ja sormet rystysiin asti alapäässä :(

Minusta on aina outoa lukea näitä "unohdin lukita oven ja joku tuli sisään", kun itsellä se lukitseminen on aina ihan automaattinen juttu vessaan mennessä. :D Kotona yksin tai miehen kanssa ollessa en ovea lukitse, mutta sitten taas jos meillä on joku kylässä niin jotenkin sen vaan muistaa.

Olin r*fugees w*lcome-aktiivi. Tämä hävettää edelleen... :(

Häpeän ihan mitättömiä juttuja. Viime viikolla olin kaukaisen sukulaisen hautajaisissa, ja muu väki, vaikka olikin sukua, ei ollut ennestään tuttua.

Häpesin mm. kukkalaitettani, joka oli isompi ja prameampi kuin muilla, vaikka en ollut vainajan kanssa edes mikään hyvä tuttu. Tällaiset asiat, että olen jollain tavalla etiketin vastainen ja toisiin verrattuna liian överi, aiheuttavat hirveää häpeää. Haluaisin vain sulautua massaan ja olla herättämättä minkäänlaista huomiota. Haluaisin käyttäytyä kaikissa tilanteissa täysin korrektisti ja oikein.

Kahvilla iski perinteiset kahvikuppineuroosit, ja tuntui että kaikki mitä suustani tuli ulos oli typerää, hermostunutta höpinää. Olen yrittänyt kääntää hermostuneisuuteni huomaavaisuudeksi, ja nytkin onnistuin siinä ainakin jotenkin, hain mm. vanhuksille santsikuppeja ja lisää kakkua, ettei heidän tarvinnut nousta. Silti häpesin itseäni koko tilaisuuden ajan, ja kotiin päästyäni olisin halunnut vaan vajota maan alle. Vaikka mitään erityistä ei edes tapahtunut, eikä kukaan ollut minulle mistään loukkaantunut! :D

Vain ja ainoastaan omat (loppumattomat) ihastumisen tunteet sellaista henkilöä kohtaan, joka ei muuten sovi arvoihini. Eli en ole yhdessä, enkä hyväksy, mutta edelleen kaipaan.