Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein rajoittaa lasten harrastuksia sillä perusteella...
02.01.2019 |
...ettei niihin tarvitse kuljettaa?
Oma lapsuuteni oli omaehtoista tekemistä. Talvella hiihtämistä, luistelua ja salipelejä, kesällä pallon potkimista ja urheilukentällä notkumista ja uimista. Vähän myöhemmin kalastusreissuja veneellä ja nuotiolla istumista. Joskus pyöräretkiä.
Yleensä ottaen ihan tervehenkistä toimintaa, jossa kaikki tehtiin itse. Mukavaa oli.
Nyt kun omat lapseni vanhenevat, niin tuntuu, että heillä on aivan hirveästi tarpeita. Pitäisi saada tehdä sitä ja tehdä tota. Kannustan mielelläni heitä tekemään, mutta siihen ei tee mieli suostua, että minusta tulee illoiksi taksi.
En myöskään tiedä, onko lapsillekaan hyväksi, että ilta toisensa perään on jotain ohjattua toimintaa. Mieluummin näkisin heidän jäädyttävän itse kenttää pihallamme, jossa sille olisi tilaa.
Onko huono vanhempi jos rajoittaa lapsen harrastuksia, koska ei tahdo sitoutua kuljettamiseen?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuo jutut eivät ole toisiaan poissulkevia. Ihan turha lässyttää.
Valitettavasti ne tuppaavat lapselle olemaan, koska ovat aikuisellekin.
Tutkitusti yksi suuri syy lukemisen vähenemiseen on älypuhelin. Vaikka kirjan saisi käteensä, niin ennen pitkää puhelimen lumo voittaa. Täytyy vähän kurkata, minkä jälkeen lukeminen jää.
Luulen että tulevaisuudessa yksi kilpailuvaltti työmarkkinoilla on keskittymiskyky, koska siitä tulee harvinainen luonnonvara.
Meinaatko että kilpaileminen ei opeta keskittymiskykyä? Oma tytär kilpailee telinevoimistelussa ja kyllä on kova keskittyminen ennen omaa suoritusta. Itse olen ollut niin arka että suorastaan kauhistuttaa ajatuskin että olisi pitänyt voimistella tuomarien ja yleisön edessä yksin. Oma tyttö nauttii siitä vaikka jännittääkin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuli valittaa että on tylsää, jäskin mennä kavereille. Lapsi alkoi valittaa ettei ole kavereita. Käskin mennä ulos potkimaan palloa jotta löytää kavereita. Hetken päästä lapsi tuli takaisin sisälle ja alkoi valittaa ettei siellä oo ketää. Sitten alkoi taas valitus että on tylsää. Perus perhearkea perus tavallisessa lapsi perheessä.
Ei varmaan olekaan, kun kaikki muut ovat harrastamassa
Shepherd kirjoitti:
Minun isäni kuskaa minua harrastuksiin vielä tänäkin päivänä ja olen 20v. En ole sairauteni vuoksi saanut vielä ajokorttia... Toisinaan hän sanoo, että olisi kiva jäädä kotiin eikä lähteä kuskiksi. Mutta tilanne nyt toistaiseksi on tämä, valitettavasti. Toisaalta lapsena mulla ei ollut harrastuksia, joten ehkä tämä nykyinen tilanne vähän kompensoi sitä.
Ei kyllä kompensoi. Olet hyvänen aika aikuinen ihminen, opettele siis kantamaan vastuu omista asioistasi. Vanhempasi eivät ole sinun palvelijoitasi. Jos et voi itse kulkea harrastus paikalle niin lopeta se ja ala harrastamaan jotain muuta, vaikka postimerkkien keräämistä. Sekin on harrastus eikä vaadi kulkemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuli valittaa että on tylsää, jäskin mennä kavereille. Lapsi alkoi valittaa ettei ole kavereita. Käskin mennä ulos potkimaan palloa jotta löytää kavereita. Hetken päästä lapsi tuli takaisin sisälle ja alkoi valittaa ettei siellä oo ketää. Sitten alkoi taas valitus että on tylsää. Perus perhearkea perus tavallisessa lapsi perheessä.
Ei varmaan olekaan, kun kaikki muut ovat harrastamassa
Ai keskiviikkoiltana? Haha. Tuossaiässä itse leikin muiden pihan lasten kanssa lumisotaa, käytiin leistelemassa, pelasin palloa ja sain paljon hyviä kavereita.
Kuskailen vielä toistaiseksi, sillä lapset ovat sen verran pieniä, etteivät itse pysty kulkemaan. Mutta heti kun osaavat kulkea itse bussilla, niin lopetan kuskaamisen. Harrastuksissa käy myös ajokortittomien vanhempien lapsia ja he ovat jatkuvasti ruinaamassa kyytiä, mikä on äärimmäisen ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset harrastaa mm taekwondoa (kehittää keskittymiskykyä ja sitkeyttä) ja teatteria (eivät vain lue, vaan kirjoittavat itse).
Vierailija kirjoitti:
Shepherd kirjoitti:
Minun isäni kuskaa minua harrastuksiin vielä tänäkin päivänä ja olen 20v. En ole sairauteni vuoksi saanut vielä ajokorttia... Toisinaan hän sanoo, että olisi kiva jäädä kotiin eikä lähteä kuskiksi. Mutta tilanne nyt toistaiseksi on tämä, valitettavasti. Toisaalta lapsena mulla ei ollut harrastuksia, joten ehkä tämä nykyinen tilanne vähän kompensoi sitä.
Ei kyllä kompensoi. Olet hyvänen aika aikuinen ihminen, opettele siis kantamaan vastuu omista asioistasi. Vanhempasi eivät ole sinun palvelijoitasi. Jos et voi itse kulkea harrastus paikalle niin lopeta se ja ala harrastamaan jotain muuta, vaikka postimerkkien keräämistä. Sekin on harrastus eikä vaadi kulkemista.
Höpö höpö! Sinä et tiedä perheen asioista mitään! Älä neuvo, kun et tiedä isompaa kuvaa.
Kirjoittaja on jotenkin sairas, joten tietysti älykkäät ja välittävät vanhemmat tukevat.
Samoin aion tukea omaa tytärtä, jos hän jatkaa omaa lajiaan vielä tuon ikäisenä. Kallis ja vaativa laji. Opiskelu, työssäkäynti ja harrastaminen ei onnistu mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuli valittaa että on tylsää, jäskin mennä kavereille. Lapsi alkoi valittaa ettei ole kavereita. Käskin mennä ulos potkimaan palloa jotta löytää kavereita. Hetken päästä lapsi tuli takaisin sisälle ja alkoi valittaa ettei siellä oo ketää. Sitten alkoi taas valitus että on tylsää. Perus perhearkea perus tavallisessa lapsi perheessä.
Onneksi meillä ei ole perus perhearkea, vaan kuljetetaan lapsia harrastuksiin. Tylsistykööt vaikka aamulla mennessään kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuli valittaa että on tylsää, jäskin mennä kavereille. Lapsi alkoi valittaa ettei ole kavereita. Käskin mennä ulos potkimaan palloa jotta löytää kavereita. Hetken päästä lapsi tuli takaisin sisälle ja alkoi valittaa ettei siellä oo ketää. Sitten alkoi taas valitus että on tylsää. Perus perhearkea perus tavallisessa lapsi perheessä.
Seuraavankerran kun valittaa tylsyyttä niin lyö sanko ja moppi käteen sekä käske lopettamaan valittaminen. Silloin ei voi olla tekemisen puute jos siivoaa ja aina löytyy jotain siivottavaan. Näin opetti oma äitinikin. Mistään harrastuksista ei saanut edes puhua, sellainen rikkaiden vellihousu kultalusikka kermaperä kersojen hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ihana ajatella, että lapset vaan itsekseen keksii tekemistä, pihapelejä, retkiä, tervehenkistä hengailua. No tänä päivänä juttu on niin, että sellaista ei ole. Ei auta mennä futiskentälle hengailemaan, siellä on joukkueen treenit menossa. Kaverit harrastaa. Ei löydy porukkaa eikä tekemistä. Nykyään, oli se sitten hyvä tai huono juttu, tekeminen on ohjattua.
Poikani luokalla oli ekalta lähtien kolme poikaa, jotka ei harrastaneet mitään. Nyt ovat ysillä. Löysiä poikia. Vitosen todistukset, mikään ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Kerran talvessa innostuvat ehkä luistelemaan.
Meillä esikoinen innostui futiksesta 5-vuotiaana. Edelleen harrastaa sitä. Nelisen kertaa viikossa, ei mikään tappotahti, kun on vain harrastus, ei ole tulevaisuuden haave. Pikkusisarukset harrastaa myös, 12-vuotias 4 kertaa viikossa myös, 6v kaksi kertaa. Mielelläni kuskaan. Kesällä menevät mahdollisuuksien mukaan pyörällä, lisäksi meillä on lähellä asuvien joukkuekavereiden vanhempien kanssa kyytiporukoita. Yhdelle perheelle tulee vain pari ajovuoroa/viikko. Ei paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Kyllä olen samaa mieltä. Kirja on lapselle parempi harrastus kuin jokin laji, siinä ei voi edes loukata itseään kuin korkeintaan paperihaavalla ja samalla lapsi oppii sivistystä. Voivat sitten isompana hakea lukioon ja pärjätä opinnoissa kun ovat lapsena lukeneet paljon.
.
Meillä on luettu paljon ja harrastettu kilpatasolla, lukioon on menty ja siellä harrastuksesta huolimatta tai siitä johtuen pärjätty erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Kyllä olen samaa mieltä. Kirja on lapselle parempi harrastus kuin jokin laji, siinä ei voi edes loukata itseään kuin korkeintaan paperihaavalla ja samalla lapsi oppii sivistystä. Voivat sitten isompana hakea lukioon ja pärjätä opinnoissa kun ovat lapsena lukeneet paljon.
Meillä on luettu paljon ja harrastettu kilpatasolla, lukioon on menty ja siellä harrastuksesta huolimatta tai siitä johtuen pärjätty erinomaisesti.
Ei tulevaisuudessa.
Noh. Ymmärrän kyllä, että haluaisi lapsen hoitavan itse itsensä harrastuksiin. Mutta, mun esikoinen on 10v ja harrastaa joukkuelajia. Alotti 6-vuotiaana ja on todella tykännyt siitä ja se on selvästi monella tapaa hyväksi hänelle. Asumme Helsingissä todella keskeisellä paikalla mutta treenit ovat lähiökouluissa kilometrien, ja 2-3 eri julkisen päässä. Sitten on vielä pelit tietty. Sama tilanne treenipaikkojen suhteen on kaikissa tuntemissani joukkue- ja useimmissa yksilöurheilulajeissa, myöskään sirkuskoulut, taidekoulut, musiikkiopistot ei luonnollisestikaan löydy joka korttelista.
Pian poika pystyy varmaan hoitamaan itsensä treeneihin ja kotiin, mutta jäi tähän kuitenkin se monta vuotta kuskaamista (ja matkat on julkisilla n. tunnin, autolla 20min joten varmaan jatkossakin kuskataan ainakin välillä). Ja lapsi ei voisi olla tuossa joukkuessa, eikä laji olisi hänelle lainkaan noin palkitseva, ellei hän olisi aloittanut noin aikaisin, ja harvalle 10v alottavalle on edes tarjolla joukkuetta, ikävä tosiasia (tätähän voi pyrkiä muuttamaan yhteiskunnan tasolla, mutta ei se tällä hetkellä auta mun lapsia).
On myös ihan ok päättää että lapsi ei harrasta, mutta minusta ei ollut siihen kun olen nähnyt miten hyvää just tämä harrastus hänelle tekee ja miten hän siitä nauttii.
On mun lapsilla (yht 3) myös 2 kävelyetäisyydellä olevaa harrastusta, mutta ei tuo 5-vuotias sinne tietenkään yksin kävele, joten siinä vielä yksi "kuskaaminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, tästä tuli aktiiviharrastajien omakehuketju. Itsellä kaksi teiniä, molemmat nyt lukiossa. Asutaan maalla, josta on kaikkiin harrastuksiin kuskattava lasta. Vanhin harrasti alakoulussa kolme vuotta joukkuepeliä, kaksi-kolme harkkaa viikossa plus viikonloppuna pelit. Kyllästyi itse tuohon jatkuvaan menemiseen, enkä pistänyt pahaksi vaikka lopetti. Nuorempi jaksoi myös alakoulussa harrastaa, paria eri harrastusta kokeiltiin, mutta kumpikaan ei innostanut.
Eli ovat monta vuotta olleet nyt ilman ohjattua harrastusta. Ja silti he ovat hyviä koulussa (päättötodistuksen ka päälle ysin, lukiossa kummallakin menee todella hyvin), kavereita riittää, ovat kotonakin aktiivisia, laittavat ruokaa, siivoavat, lukevat kirjoja, piirtävät, jopa pelaavat lautapelejä. Kesällä lenkkeilevät, talvella käydään koko perheenä laskettelemassa, hiihtämässä tai vaikka uimassa.
Vanhin sai juuri ajokortin, käy kavereilla mutta panostaa lukioon, joten ei kulje yötämyöden missään. Viihdytään yhdessä koko perhe (nytkin istutaan samalla sohvalla, toinen lukee kirjaa, toinen pelaa änäriä pleikalla, mies korjaa jotain laitetta, minä nollaan aivoja vauvapalstalla)
En tiedä todistaako tämäkään kokemus mitään, muuta kun sen ettei kannata yleistää. Tiedän joka viikonloppu kännääviä ja huonosti koulumenestyviä lapsia, joiden vanhemmat ovat todellakin panostaneet heidän harrastuksiinsa. Tiedän lapsia jotka ovat nuorten maajoukkuetasolla kun vanhemmat panostaneet harrastuksiin.
Lapsi tuli valittaa että on tylsää, jäskin mennä kavereille. Lapsi alkoi valittaa ettei ole kavereita. Käskin mennä ulos potkimaan palloa jotta löytää kavereita. Hetken päästä lapsi tuli takaisin sisälle ja alkoi valittaa ettei siellä oo ketää. Sitten alkoi taas valitus että on tylsää. Perus perhearkea perus tavallisessa lapsi perheessä.