Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein rajoittaa lasten harrastuksia sillä perusteella...
02.01.2019 |
...ettei niihin tarvitse kuljettaa?
Oma lapsuuteni oli omaehtoista tekemistä. Talvella hiihtämistä, luistelua ja salipelejä, kesällä pallon potkimista ja urheilukentällä notkumista ja uimista. Vähän myöhemmin kalastusreissuja veneellä ja nuotiolla istumista. Joskus pyöräretkiä.
Yleensä ottaen ihan tervehenkistä toimintaa, jossa kaikki tehtiin itse. Mukavaa oli.
Nyt kun omat lapseni vanhenevat, niin tuntuu, että heillä on aivan hirveästi tarpeita. Pitäisi saada tehdä sitä ja tehdä tota. Kannustan mielelläni heitä tekemään, mutta siihen ei tee mieli suostua, että minusta tulee illoiksi taksi.
En myöskään tiedä, onko lapsillekaan hyväksi, että ilta toisensa perään on jotain ohjattua toimintaa. Mieluummin näkisin heidän jäädyttävän itse kenttää pihallamme, jossa sille olisi tilaa.
Onko huono vanhempi jos rajoittaa lapsen harrastuksia, koska ei tahdo sitoutua kuljettamiseen?
Kommentit (35)
Samanlainen lapsuus mulla oli, ihan ite mentiin harrastuksiin pyörällä tai kävellen, vain erikoistapauksissa vietiin autolla. Minä en myöskään suostu miksikään taksiksi, kaksi kertaa viikossa on ihan maksimi, jos välttämättä johonkin pitää päästä useammin niin sitten pitää päästä jollain muulla konstilla kuin mun tai isänsä kyyditsemänä. Harratus ei myöskään voi maksaa mitä vaan, eikä olla sellainen että mun pitäis olla talkoissa tai myymässä jotain tai varsinkaan leipomassa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapsen harrastuksia on oikein rajoittaa koska lapsi ei tarvitse harrastuksi. Lapsi voi yhtä hyvin omatoimisestikkin liikkua, askareella ja tehdä ilman että siitä tekemisestä pitäisi maksaa. Harrastukset ovat liian kalliita enkä harrasta mitään itsekkään. Turhuutta moiset.
Harrastukset ovat turhia, luormittacat vain ympäristöä ja luontoa. Lapsi on vinkunut 12 vuotta jalkapallon perään, enkä ole antanut vieläkään periksi. Perusteluni: liian kallista, liian vaarallista ja vain harvoista tulee oikeita ammattilaisia.
Itsellä on kaksi lasta, jotka kumpikin harrastavat aktiivisesti omaa lajiaan. Harkkoja ja pelejä tai turnauksia on kummallakin n. 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi muut satunnaisemmat hiihdot, laskettelut, uinnit jne. Menemistä ja kuljettamista siis riittää, lähes joka illalle. Kumpikin nauttii omasta harrastuksestaan, ja ovat ne itse valinneet.
Aina ei todellakaan huvittaisi lähteä kuskiksi, mutta olen ajatellut että mikä oikeus minulla olisi rajoittaa heidän harrastuksiaan vain siksi että itseäni ei lähteminen nappaa? Ei mikään! Näen tämän enemmänkin satsauksena tulevaisuuteen: lasten kunto kasvaa, ovat terveitä ja jaksavat hyvin, sekä toivon että liikunnallinen elämäntapa seuraa heitä aikuisuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan tarjottu lapsille kaikki tuo. Sen lisäksi kattavasti erilaisia harrastuksia.
Kuskasimme myös kouluun. Eskarin ja alakoulun. Ja tietty kavereille.
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Rajoitan myös turvavöiden käyttöä takapenkillä sekä pyöräilykypärää. Sellaisia ei ollut minun lapsuudessa. Eikä myöskään mainoskanavia TV:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Mun lapset lukee paljon. Juuri lähtivät taas kirjastoon. Raahasivat koulun kirjoja jouluksikin mökille.
Kun nuo jutut eivät ole toisiaan poissulkevia. Ihan turha lässyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole oikein tai väärin, se on pelkkä valinta. Jos haluaa lapsilleen ns. hyvän tulevaisuuden, antaa lapsen panostaa haluamaansa harrastukseen, oli se sitten perhosidonta tai jalkapallo. Todennäköisesti lapsi oppii siellä harrastuksessa asioita, joita koti tai koulu ei tarjoa, saa ympärilleen samoista asioista kiinnostuneen verkoston, joka saattaa kantaa pitkälle aikuisuuteen sekä ymmärtää motivaation merkityksen.
Meillä lapset kuljetettiin harrastuksiin, kavereille ja kouluun (matkaa 30 km). Harrastuksissa luotiin verkostoja, joista oli iloa opiskeluaikana ja vielä sen jälkeen. Ekat kesätyöpaikat kysyttiin ja saatiin harrastuskavereitten vanhemmilta.
Meillä on kolme lasta ja joka iikka kulkee pääsääntöisesti itse harrastuksiinsa. Matkaa tulee 2-10 km/suunta. Jos joskus on ikävä ilma tai olen liikkeellä autolla, niin toki kysyn haluaako joku kyytiin hypätä, mutta useimmiten kulkevat fillareillaan. Harrastuksissa ei tarvitse kuljettaa roinaa mukanaan, mutta sekään tuskin olisi iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nuo jutut eivät ole toisiaan poissulkevia. Ihan turha lässyttää.
Valitettavasti ne tuppaavat lapselle olemaan, koska ovat aikuisellekin.
Tutkitusti yksi suuri syy lukemisen vähenemiseen on älypuhelin. Vaikka kirjan saisi käteensä, niin ennen pitkää puhelimen lumo voittaa. Täytyy vähän kurkata, minkä jälkeen lukeminen jää.
Luulen että tulevaisuudessa yksi kilpailuvaltti työmarkkinoilla on keskittymiskyky, koska siitä tulee harvinainen luonnonvara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Naapurin poika on niitä joita ei todellakaan ole millään muotoa "virikkeellistetty". Vetelämpää kaveria saa hakea. Emmäätiiä, emmääviitti on perusvastaus asiaan kuin asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Meillä on kuskattu ja panostettu harrastuksiin ja väitän, että lapset ovat saaneet aikamoiset eväät tulevaisuuteen tavoitteiden asettamisesta, sosiaalisista taidoista jne. Puhumattakaan hienoista hetkistä esim ulkomaille suuntautuneista kisareissuista. Paikkoihin mihin ei tulis turistina lähdettyä, ystäviä ympäri maailmaa jne.
Niin no, ärsyttävää välillä kuskailla mutta toiseen treenisaliin on matkaa 7km ja toiseen 15km. Treenit kestävät 3h kerrallaan joten jos vielä pyöräilisi sinne niin veisi aika kauan. Ja joudun myös leipomaan ja talkoilemaan vaikka joskus ajattelin ettei ikinä mitään sellaista! Kuljetan viitenä päivänä viikossa plus kisat erikseen. Kallistakin on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy lapsissa, se panostus.
Näkyy kyllä, mutta ei välttämättä myönteisesti.
Kummasti meidänkin pojat tarttuvat kirjaan, kun ruutuaika on tiukasti rajoitettu eikä harrastuksiin jatkuvasti kuskata. Kun vain tarjoaa lapselle mahdollisuuden keskittyä, niin kyllä lapsi siihen oppii.
Jos sen sijaan koko ajan virikkeellistää lasta, jää keskittymiskyky ja kyky sietää tylsyyttää puuttumaan.
Kyllä olen samaa mieltä. Kirja on lapselle parempi harrastus kuin jokin laji, siinä ei voi edes loukata itseään kuin korkeintaan paperihaavalla ja samalla lapsi oppii sivistystä. Voivat sitten isompana hakea lukioon ja pärjätä opinnoissa kun ovat lapsena lukeneet paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuo jutut eivät ole toisiaan poissulkevia. Ihan turha lässyttää.
Valitettavasti ne tuppaavat lapselle olemaan, koska ovat aikuisellekin.
Tutkitusti yksi suuri syy lukemisen vähenemiseen on älypuhelin. Vaikka kirjan saisi käteensä, niin ennen pitkää puhelimen lumo voittaa. Täytyy vähän kurkata, minkä jälkeen lukeminen jää.
Luulen että tulevaisuudessa yksi kilpailuvaltti työmarkkinoilla on keskittymiskyky, koska siitä tulee harvinainen luonnonvara.
Ja sinä väität että ahkera, sosiaalinen ja aktiivinen harrastaja käyttää älypuhelinta enemmän kuin lapsi/nuori, joka kököttää kotona omaehtoisesti keksimässä tekemistä?
Salli mun nauraa.
Ei kuule ulkojäiltä oikein änäriin mennä nykypäivänä... t:lätkä-äippä
Minun isäni kuskaa minua harrastuksiin vielä tänäkin päivänä ja olen 20v. En ole sairauteni vuoksi saanut vielä ajokorttia... Toisinaan hän sanoo, että olisi kiva jäädä kotiin eikä lähteä kuskiksi. Mutta tilanne nyt toistaiseksi on tämä, valitettavasti. Toisaalta lapsena mulla ei ollut harrastuksia, joten ehkä tämä nykyinen tilanne vähän kompensoi sitä.
Vanhemmista on tullut lapsiensa palvelijoita. Tämä kysymys osoittaa sen.