Milloin miehesi ensimmäistä kertaa kertoi rakastavansa sinua?

Muistan, kun sanoi ensi kertaa kullaksi, mutta en muista, milloin on ensi kertaa sanonut rakastavansa. Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta ja sanotaan lähes päivittäin edelleen.

Mäkin koen, että teot ovat merkittävämpiä kuin sanat. Kun hänen pienistä teoistaan huomaan, että hän on ajatellut minua, ottanut toiveitani huomioon. Se tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Ja kun hän on hyvä lapsillemme, sekin tuntuu minusta hyvältä ja tietyllä tavalla rakkaudelta myös mua kohtaan.

Ensimmäisenä tapaamispäivänä mun mies ihmetteli et hänestä tuntuu että rakastaa mua vaikka ei edes tunne mua😅 itsellä oli sama

fiilinki vaikka eihän se vielä tietenkään rakkautta ollut, rakastumista kuitenkin ja ensisilmäyksellä kävi molemmille vaikka en mä sellaiseen ennen uskonut. Siitä asti ollaan kerrottu rakastavamme melkein päivittäin, kolmen viikon päästä eka tapaamisesta muutettiin yhteen ja oltu yhdessä nyt 2v. Edelleen puhutaan et ei oo ollut näin voimakasta tunnetta kenenkään kanssa ennen.

Ei kertaakaan. Hän on toiminnan mies.

Viime kesänä eräänä lämpimänä sunnuntaina.  Oltiin tavattu pari viikko aikaisemmin, ja minulla ei silloin ollut autoa käytössäni.  Mieheni luuli, ettei minulla ole autoa ollenkaan. 

Nyt vihdoin avo-Mustangini oli tullut minulle. Kesti turhan kauan kun siihen piti asentaa kaikki mahdolliset lisävarusteet... Tulin sitten hakemaan mieheni punaisella avoautollani hänen kotoaan. Sanoin että lähdetään vaikka Hankoon syömään ja uimaan.  Mies ei tahtonut saada sanoja suustaan ja tuijotti autoani.

Hangon hiekkarannalla se kaunis hetki sitten tapahtui. Mieheni sanoi, että hän rakastaa minua! Onni oli molemminpuolista heti.  Vieläkin ollaa yhdessä. 

Oltiin seurusteltu noin kaksi kuukautta, kun vietettiin ensimmäistä uuttavuotta yhdessä. Oltiin yö kaupungilla ja sain siellä miehiltä jonkin verran (ei-haluttua) huomiota, silmäniskuja, muotojen katsomista yms. En ole ikinä kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota, huomio oli kiinnittynyt vain tähän silloiseen poikaystävään. Mies myös joutui välillä tulemaan minulle suojaksi, kun esimerkiksi baaritiskillä meinasi tulla turhan lähelle osa miehistä.

Kun lähdettiin kaupungilta poikaystävän kämpille päin, hän sanoi, että oli ylpeä minusta, että hänestä oli mukava nähdä, etten ole epäluotettava ja lähde miesten flirttiin mukaan. Aamulla makoiltiin sängyssä ja harrastettiin ensimmäisen kerran seksiä, ja siinä myöhemmin makoillessa mies sitten sanoi, että hän rakastaa minua.

Jotenkin koko tuo uusivuosi oli niin romanttista; mies suojeli ja puolusti minua humalaisilta miehiltä, otettiin ensimmäisen kokonainen yhteinen vuosi vastaan yhdessä, käveltiin uudenvuoden yönä pitkin kaupunkia ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan välillä, harrastettiin ensimmäisen kerran seksiä (olimme kumpikin melko kokemattomia), makoiltiin sängyssä tiukasti kiinni toisisamme ja sanottiin ensimmäisen kerran ne kolme sanaa :)

Tuostakin on jo lähes tasan viisi vuotta, ja nykyisin olemme kihloissa. Ensimmäinen kunnollinen parisuhdekriisi selätettiin syksyllä ja tämän onnellisempi ei voisi olla <3

Heti ensimmäisenä iltana, tosin hän oli varsin humalassa silloin. Toisaalta olimme olleet "hyvän päivän tuttuja" jo parikymmentä vuotta. Molemminpuolista ihastumista oli ollut ilmassa jo kauan, mutta molemmat tai jompikumpi oli aina suhteessa, tai sitten oli muuten huono vaihe elämässä.

Selvinpäin kuulin nuo ihanat sanat seuraavana päivänä, ja joka päivä sen jälkeen viimeiset kaksi vuotta.

Oltiin tapailtu intensiivisesti joku 3-4 kk, molemmilla oli aika villi vaihe elämässä ja tämä tapaili oli sellaista päätä pahkaa ja täysillä -hommaa, joka olisi varmasti voinut päättyä kipeästikin. Oli kesä eikä oltu nähty viikkoon, kun nähtiin, tuntui taas, ettei maailmassa muita olekaan. Siinä minulta lipsahti täysin spontaanisti, että rakastan. Mieheni vähän hölmistyi, vastasi suutelemalla.

Siitä joku viikko eteenpäin päädyttiin yhdessä bilettämään. Valoisat kesäyöt, hyvä meno, tuli otettua jotain viinaa vahvempaakin, oltiin aamulla kotona. Iltapäivällä kun todellisuus taas koitti ja olin edelleen miehen luona, kumpikin väsyneinä ja biletykseen kropassa tuntevina, mies katsoi silmiin ja sanoi rakastavansa.

Sittemmin ollaan rauhoituttu ihan tavalliseen perhe-elämään ja oltu jo vuosia onnellisesti yhdessä. Vähintään viikottain spontaanisti molemmat kertovat rakastavansa.

Kipinä ja rakkaus on edelleen tallella, vaikka alun perusteella tästä olisi voinut tulla minulle vuosisadan rakkaustarinan sijaan vuosisadan sydänsurut ;-)

Tärkeämpi kysymys, milloin ekakertaa miehesi laukesi sinun sisääsi?

Ei oltu edes yhdessä silloin vielä. Itse tein juuri eroa edellisestä suhteesta, (suhde oli pitkä joista viime vuodet olivat melko toverillisia, kaatui eksän pettämiseen. ) istuin miehen vieressä hänen autossa ja hipsutteli mua hellästi ja sanoi ettei tiedä pitäiskö kertoa yks juttu. Kysyin että mikä. Kertoi olevansa rskastumassa muhun. Olin siis tehnyt eroa jo pidemmän aikaa mutta käytännön asioiden vuoksi kesti. Ja olin töissä tavannut tämän ihanuuden.

Nykyiseni jonka kanssa olen ollut 7 v yhdessä, josta asuttu reilu 3 v saman katon alla, sanoi ekan kerran rakastavansa noin reilun vuoden seurustelun jälkeen. Makoiltiin vaan sängyssä ja halailtiin.  Sai sitä sanomista tovin odottaa. Ajattelin, että sanookohan koskaan, mutta sieltä se tuli. :)

Olimme olleet yhdessä pari viikkoa ja kesän huumassa mies yhtäkkiä sanoi että mä rakastan sua.

Mies näytti sen jälkeen vähän säikähtäneeltä kunnes tajusi että niihän se tosiaan on että rakkautta tämä on.

Nyt tuosta kesästä on jo 28 vuotta ja yhä rakastetaan.

Emme yleensä puhu mitään romanttisia höpöjä vaan asenne on enemmäkin että "rakastan kunnes toisin ilmoitetaan". Muutenkin molemmat arvostaa enemmän tekoja kuin sanoja.

Kolmisen kuukautta ensisuudelmasta, josta alkoi hiljalleen ja varovasti seurustelumme (olin aluksi kovin seurustelua vastaan, kun olin juuri päässyt irti pitkästä ja sekavasta ihmissuhdesaagasta ja oli ollut tarkoitus olla uhraamatta miehille romanttisessa mielessä ajatustakaan vähään aikaan). Minulla meni joku kuukausi kauemmin. Siitä kun minä sanoin hänelle ensi kerran, että rakastan häntä, on nyt reilu viisi vuotta.

1644 eaa. heinäsuovassa pellolla.

Meillä on niinkin romanttinen stoori, että mies sanoi ekan kerran rakastavansa ollessaan pää vessanpöntössä oksentamassa:D Oltiin tapailtu joitain kuukausia ja oltiin miehen kaverin mökillä, mies todella humalassa oksentamassa vessassa. Minä olin vessassa pitelemässä miehen tukkaa (pitkä tukka oli sillon) ja olin jostain vihainen. Meillä oli jotain sanaharkkaa siinä ja lampsin sitten ulos vessasta. Jostain oksennuksen lomasta mies sai huudettua perääni että "Tiina hei! Mä oikeesti rakastan sua!" Todella juntiltahan tämä kuulostaa, mutta mainittakoon vielä että olimme silloin 19- ja 21-vuotiaita, ja tapahtumasta on yli kymmenen vuotta. Mies ei myöskään yleensä ole vastaavanlainen känniääliö.

Oltiin oltu yhdessä pari päivää, maksimissaan ehkä viikko. Tuli jotenkin mulle ihan yllätyksenä enkä tiennyt mitä sanoa. Kesti pitkään ennenkuin pystyin sanomaan rakastavani häntä niin että tarkoitin sitä.

Mutisi monesti "rakastan sinuja" unissaan jo silloin, kun oltiin vasta vähän aikaa tapailtu ja nukuttiin yhdessä jomman kumman luona. Olin onneni kukkuloilla ja ajattelin miestä ujoksi ja varovaiseksi, kun ei kehdannut sitä suoraan minulle sanoa, vaikka itse koetin sellaisia tunnustuksia hänelle omassa puheessani livautellakin. Todella pitkä aika meni ennen kuin hän sanoi rakastavansa ihan kasvotusten ja hereillä.

Säilöin noita unissapuhumia sydämessäni ihanan romanttisina ja lämpiminä muistoina, kihertelin niistä joskus miehellekin kertoessani, kuinka paljon häntä rakastan. Kunnes sitten vuosien parisuhteen jälkeen mies halusi avautua jostakin häntä pitkään painaneesta asiasta... Ja se asiahan oli, että suhteemme alussa hän oli vielä pitkään tapaillut naista, josta oli paljon kiinnostuneempi, mutta joka taas ei ollut halunnut oikeaa suhdetta hänen kanssaan. Oli siis ollut rakastunut johonkuhun toiseen, ja niinpä ne suloiset unitunnustuksetkaan eivät olleet minulle tarkoitettuja.

Ei ole koskaan sanonut.

"Ei ne sanat vaan ne teot" 

Ihan kuin ei voisi olla molempia, tai että ei tarvitse sanoa rakastavansa, jos sen teoillaan osoittaa?

Oma mieheni osoittaa sen sekä verbaalisesti että fyysisesti. Enkä nyt puhu pelkästään seksistä vaan myös muista huomionosoituksista. Tuo säännöllisesti kukkia (so. kun edellinen kimppu alkaa nuupahtaa), antaa jalkahierontoja pyytämättä, käy kaupassa, siivoaa, tekee ruokaa, huolehtii mun koirasta. (Ja siis ei asuta yhdessä, eli mun mielestä hänen ei tarvitsisi, kun on ns. vieraana mun luona.) 

Mutta tämän kaiken lisäksi sanoo päivittäin useasti rakastavansa, halii, pitää lähellä, antaa suukkoja. <3 

Vierailija kirjoitti:

Mutisi monesti "rakastan sinuja" unissaan jo silloin, kun oltiin vasta vähän aikaa tapailtu ja nukuttiin yhdessä jomman kumman luona. Olin onneni kukkuloilla ja ajattelin miestä ujoksi ja varovaiseksi, kun ei kehdannut sitä suoraan minulle sanoa, vaikka itse koetin sellaisia tunnustuksia hänelle omassa puheessani livautellakin. Todella pitkä aika meni ennen kuin hän sanoi rakastavansa ihan kasvotusten ja hereillä.

Säilöin noita unissapuhumia sydämessäni ihanan romanttisina ja lämpiminä muistoina, kihertelin niistä joskus miehellekin kertoessani, kuinka paljon häntä rakastan. Kunnes sitten vuosien parisuhteen jälkeen mies halusi avautua jostakin häntä pitkään painaneesta asiasta... Ja se asiahan oli, että suhteemme alussa hän oli vielä pitkään tapaillut naista, josta oli paljon kiinnostuneempi, mutta joka taas ei ollut halunnut oikeaa suhdetta hänen kanssaan. Oli siis ollut rakastunut johonkuhun toiseen, ja niinpä ne suloiset unitunnustuksetkaan eivät olleet minulle tarkoitettuja.

Huh. En tiedä voisinko itse koskaan olla sinut sen kanssa, että joku alkoi seurustelemaan kanssani vain, koska "ykkösvaihtoehto" ei halunnut oikeaan suhteeseen. o_0 

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutisi monesti "rakastan sinuja" unissaan jo silloin, kun oltiin vasta vähän aikaa tapailtu ja nukuttiin yhdessä jomman kumman luona. Olin onneni kukkuloilla ja ajattelin miestä ujoksi ja varovaiseksi, kun ei kehdannut sitä suoraan minulle sanoa, vaikka itse koetin sellaisia tunnustuksia hänelle omassa puheessani livautellakin. Todella pitkä aika meni ennen kuin hän sanoi rakastavansa ihan kasvotusten ja hereillä.

Säilöin noita unissapuhumia sydämessäni ihanan romanttisina ja lämpiminä muistoina, kihertelin niistä joskus miehellekin kertoessani, kuinka paljon häntä rakastan. Kunnes sitten vuosien parisuhteen jälkeen mies halusi avautua jostakin häntä pitkään painaneesta asiasta... Ja se asiahan oli, että suhteemme alussa hän oli vielä pitkään tapaillut naista, josta oli paljon kiinnostuneempi, mutta joka taas ei ollut halunnut oikeaa suhdetta hänen kanssaan. Oli siis ollut rakastunut johonkuhun toiseen, ja niinpä ne suloiset unitunnustuksetkaan eivät olleet minulle tarkoitettuja.

Huh. En tiedä voisinko itse koskaan olla sinut sen kanssa, että joku alkoi seurustelemaan kanssani vain, koska "ykkösvaihtoehto" ei halunnut oikeaan suhteeseen. o_0 

Mies vakuutteli kyllä, että nyt ajatellen se nainen olisi ollut aivan väärä vaihtoehto, huonompi ja vaikka mitä, ja että oli onnellinen että oli saanut minut. Heittelin ilmoille ajatusta, että mitäs jos se nainen nyt ilmestyisi ja ilmoittaisi olevansa vapaa, ja mies sanoi, että ei hän enää olisi kiinnostunut - mutta uskoikohan siihen itsekään.... Ero tuli parin vuoden päästä tuosta tunnustuksesta, kun luottamus oli sen jälkeen ehtinyt kärsiä jo monin tavoin. Vaikka siis tuo nainen ei kyllä ainakaan minun tietääkseni palannutkaan kummittelemaan.