Milloin miehesi ensimmäistä kertaa kertoi rakastavansa sinua?

1,5 vuoden jälkeen sanoin, että musta tuntuu pahalta ettei hän ole koskaan sanonut sitä mulle. Kysyin sitten ihan suoraan, että rakastaako minua. Hän vastasi, että kyllä - mutta ei vain osaa tai pysty sanomaan noin painavia sanoja. Nyt on oltu kolme vuotta yhdessä ja on oppinut kertomaan jopa oma-aloitteisesti rakastavansa muutaman kerran viikossa.

Parempi näin päin kun niin mielestäni, että sanoo liian aikaisin. Mun ensirakkaus sanoi varmaan viikon jälkeen, mutta se nyt oli sellaista teinirakkautta.

Pari päivää sen jälkeen kun olin itse sanonut, että ”musta tuntuu et taidan vähän enemmän kuin tykätä susta”. Se oli ihan sängyssä halaillessa, pussasi otsaa ja totesi että hänkin taitaa vähän rakastaa mua. Seurustelua oli jotain neljä-viisi kuukautta takana. Reilun kuuden kuukauden jälkeen muutettiinkin jo yhteen ja tällä tiellä ollaan yhä. :)

Olen vähän yllättynyt kuinka harvan miehet sanoo rakastavansa, sanotteko te sitä miehillenne? Itse olen tottunut että kaikista tunteista puhutaan ja rakkautta tunnustetaan, mutta ilmeisesti tuo "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" onkin monelle totta, vaikka itsellänikin ihan suomalainen mies on...

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin ensin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Mies empi kovasti kuukausia tuon jälkeen ja sanoi tykkäävänsä ja että rakastaa on niin vahva sana. Meni melkein vuosi ennen kuin mies sanoi rakastavansa ja sovittiin sanoin, että seurustellaan.

Te sovitte seurustelusta vasta melkein vuoden tapailun jälkeen? Vai käsitinkö väärin :D

Omalla kohdalla sovittiin eksklusiivisesta seurustelusta jo ekoilla treffeillä ja poistettiin yhdessä deittisovelluksetkin saman tien. Ja sanottiin rakastavamme toisten treffien alussa. :) 

Sanoitte rakastavanne, mutta rakastitteko?!? eihän toista ihmistä voi tehdä edes tuntea muutamista tapaamisista.

Kyllä rakastettiin, ja rakastetaan edelleen (ja myös sanotaan se useamman kerran päivässä). 

Mainittakoon, että ekat treffit kestivät perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Että ihan puolen tunnin kahvittelutreffeistä ei ollut kysymys.  

Ja ennen varsinaisia treffejä oltiin juteltu whatsapissa päivittäin sen verran tiiviisti, että akku oli jo iltapäivästä tyhjänä.. :) 

Se vaan kolahti heti ja kovaa <3 

Oltiin tapailtu puolitoista kuukautta kun sovittiin että seurustellaan. Silloin sanoin itse ensin ja hän sanoi takaisin. Siitä on nyt kuutisen vuotta ja sanotaan rakastavamme lähes päivittäin.

Öisellä kävelyretkellä, hädin tuskin oltiin vasta alettu seurustelemaan. Oltiin 18-vuotiaita ja mieheni oli ollut minuun salaa ihastunut koko lukioajan, joten hänellä oli tunteissa vähän etumatkaa.

Lähes kolme vuotta yhdessä eikä ole sanonut😂

Enkä minäkään:

Teoilla näyttää sen ja tiedän, että on huono puhumaan tunteista. Toisaalta niin itsekin olen. Itellä myös se vika etten osaa niitä oikein näyttääkään.

Ei mitään muistikuvaa asiasta. Harvoin muutenkaan sitä sanoo, ehkä pari kolme kertaa vuodessa. 21 vuotta ollaan oltu yhdessä.

On oltu 3 vuotta yhdessä, ei ole vielä sanonut. Kuulemma ei oikein tiedä mitä rakkaus on. On erittäin estoinen, ujo, kärsii paniikkihäiriöstä. Ei halua seksiäkään vielä.

Vierailija kirjoitti:

Noin kuukauden jälkeen. Itse olin varovaisempi, meni useampi kuukausi. Nyt olemme sanoneet jo vuosikymmenen tuon päivittäin.

 😝

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta on oltu yhdessä mutta ei ole koskaan sanonut. Itseasiassa minulle ei kukaan elämäni aikana ole sanonut rakastavansa minua. Ei edes oma äitini.

Se on surullista tässä maassa. Äiditkin lähinnä moittii huomauttelee jne mutta eivät koskaan oppineet sanomaan rakastan sinua. Olet tärkeä minulle. Ei ihme.. sinkkujen ja jtsarien määrää. Tunneköyhyys. Kitsaus monella tasolla.

Olimme seurustelleet ehkä kuukauden ja kaksin luonani (aiemmin oli siis ollut myös kavereita käymässä). Istuttiin vierekkäin ja selitin innostuneesti jostain maailman turhimmasta asiasta kun mies kääntyi katsomaan minua syvälle silmiin ja sanoi, että haluaa kertoa jotain. Silloin se kertoi <3

itselläni meni hetki sulatella tuota tunnustusta kun en ollut ihan yhtä varma tunteistani kuin vasta jonkin ajan kuluttua. Joskus kuulin, että miehet rakastuvat naisia hitusen nopeammin ja niin se on kahden miehen otoksella ainakin minulla mennyt.

Aivan yhtä puskista tuli kosinta reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen, mies ihan polvistui ja purskahdin itkuun <3 Pian syntyy kolmas lapsemme ja elämä on parempaa joka päivä <3333

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin ensin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Mies empi kovasti kuukausia tuon jälkeen ja sanoi tykkäävänsä ja että rakastaa on niin vahva sana. Meni melkein vuosi ennen kuin mies sanoi rakastavansa ja sovittiin sanoin, että seurustellaan.

Te sovitte seurustelusta vasta melkein vuoden tapailun jälkeen? Vai käsitinkö väärin :D

Omalla kohdalla sovittiin eksklusiivisesta seurustelusta jo ekoilla treffeillä ja poistettiin yhdessä deittisovelluksetkin saman tien. Ja sanottiin rakastavamme toisten treffien alussa. :) 

Sanoitte rakastavanne, mutta rakastitteko?!? eihän toista ihmistä voi tehdä edes tuntea muutamista tapaamisista.

Rakastuminen ei edellytä toisen tuntemista, siknä onkin pitkälti kysymys vain mielikuvasta millainen täysi kymppi toinen on kun hirmokit hyrrää ym. Joillakin se iskee salaman lailla, jotkut syttyy hitaammin.

Minustakin oli ehkä hitusen asiatonta puuttua toisten seurustelusopimuksiin, mutta harvapa av:ssa oikolukee tekstejään.

Meillä se meni niin, että olimme harrastaneet ensimmäistä kertaa suuseksiä. Ensin mies kertoi miten ihanaa se oli ja miten hänen existään ei kukaan siihen kunnolla suostuneet. Sitten maattiin sängyllä ja pienen hiljaisen hetken jälkeen mies totesi rakastavansa minua. Muistan että mullahan se meni vähän tunteisiin, että "palkintona" mua kerrotaan rakastettavan. Mies sitä pahoitteli ja sanoi ettei nuo kaksi asiaa millään tavalla liity toisiinsa. En usko sitä vielä tänä päivänäkään ja yhdessä on oltu 22v. Rakkaus toisin sanoen on kyllä aitoa, mutta tuo rakkauden toteamisen hetki oli täysin väärä.

ei ole oma-aloitteisesti sanonut, ollaan reilu 1,5v seurusteltu. mutta aina on kutsunut mua hassuilla hellyttelynimillä ja kun olen pari kertaa sanonut nuo "rakastan sua" sanat hänelle, niin on toki vastannut että hänkin mua. Ja joskus heikolla hetkellä miettinyt että miksei se sano sitä, niin kysynyt "rakastatHAN mua?" ja siihen vastannut aina tottakai. Viimeaikoina on kutsunut mua hellyttelynimillä niin että ne ovat olleet ns, omistusmuodossa (muruSENI tai OMA..(lisää hellyttelynimi)) :) aluks harmittelin ettei hän sano sitä oma-aloitteisesti mutta nyt olen huomannut että hän ehkä syttyy hitaammin tunnepuolella ja muutenkin ei puhu ihan niin paljoa tunteistaan kun minä. Näyttää kyllä monella tapaa että välittää, ja mielestäni se onkin melkein sanoja parempi- mutta varmaan sitten joskus, jos hän nuo taikasanat joskus mulle itse lausuu, niin veikkaan että pieni pala kurkkuun nousee ja muistan sen ikuisesti. Silloin se tuntuu varmasti myös merkityksellisemmälle. En usko, että se, että noita rakkauden sanoja hokee joka päivä ainakaan mitenkään vahvistaa sitä - kyllä sen tuntee ja huomaa jos toinen EI rakasta. Rakkauden kieli on moninainen :)<3

Älä IKINÄ sano naiselle: "Minä rakastan sinua." Siitä ei koidu mitään hyvää. Nainen luulee olevansa niskan päällä ja voivansa käyttää sinua hyväkseen. Lisäksi siitä voi koitua todella ällöttävä, hallitsematon tunnereaktio. Voit jossain tapauksessa myöntää pitäväsi naisesta, mutta senkin kanssa on syytä olla tarkkana. Mutta ikinä, milloinkaan, mistään syystä ei pidä mennä puhumaan naiselle rakkaudesta. Pillua saa selkäransa säilyttämälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Älä IKINÄ sano naiselle: "Minä rakastan sinua." Siitä ei koidu mitään hyvää. Nainen luulee olevansa niskan päällä ja voivansa käyttää sinua hyväkseen. Lisäksi siitä voi koitua todella ällöttävä, hallitsematon tunnereaktio. Voit jossain tapauksessa myöntää pitäväsi naisesta, mutta senkin kanssa on syytä olla tarkkana. Mutta ikinä, milloinkaan, mistään syystä ei pidä mennä puhumaan naiselle rakkaudesta. Pillua saa selkäransa säilyttämälläkin.

wow toivon totisesti ettei kukaan nainen erehdy sulle sydäntään antamaan ja rakastu sinuun todella, jos sun lähtökohdat on tossa... 

Oli tunnettu noin puoli vuotta, joista kolme kuukautta meillä oli seksisuhde. Sitten miehen tyttöystävä oli palaamassa vaihdosta ja miehen oli pakko kertoa hänen olemassa olostaan. Kysyin mitä hän aikoo tehdä ja mies sanoi rakastavansa minua. Ex tuli tietämään olevansa ex ja me menimme kihloihin ja naimisiin.

Puoli vuotta ollaan tapailtu eikä olla juuri mitään hellyydenosoituksia sanottu. Itse olen sanonut "rakas" ja "kulta" pari kertaa mutta ne ovat menneet mieheltä täysin ohi.

Kerran herkällä hetkellä mumisin, miehen kainalossa istuessani, että taidan olla rakastumassa häneen. Mies vastasi: "En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat." Keskustelu jäi siihen.

Mies on kuitenkin sanonut, että olen ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen hänelle ja että hänelle on tärkeää tuntea, että mulla on kaikki hyvin, olin sitten hänen seurassaan tai tekemässä muuta. Veikkailen siis, että rakkaudesta ei ihan vielä voi meidän kohdalla puhua, mutta kenties ainakin siitä, että välitämme toisistamme.

Amiakielisrt puhuu p ****lsta, kun puhutaan rakkaudesta. Kannattaa kyllä oikeasti valita seuransa tarkkaan, mikäli käaitetasot liikkuu kovinkin kaukana toisistaan. Eimsiitä mitään hyvää seuraa.