Milloin miehesi ensimmäistä kertaa kertoi rakastavansa sinua?

Amiskieliset puhuu p ****lsta, kun puhutaan rakkaudesta. Kannattaa kyllä oikeasti valita seuransa tarkkaan, m192tetasot liikkuu kovinkin kaukana toisistaan. Eimsiitä mitään hyvää seuraa.

Oltiin seurustelu muistaakseni kolmisen kuukautta, kun poikaystäväni kertoi rakastavansa minua. Muistan sen hetken ja tapahtumapaikan kuin eilisen. Menin täysin lukkoon, sillä kukaan ei ollut koskaan sanonut minulle mitään tuollaista. Olin myös kamalan ujo ja taustalla vuosia jatkunutta koulukiusaamista. Pohjimmiltaan ajattelin vielä silloin, että ei kukaan voi rakastaa kaltaistani ihmistä. En siis saanut vastattua mitään takaisin, vaikka tunne oli todellakin molemminpuolinen. Puolisoni kertoi vuosia myöhemmin luulleensa tuolloin, ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan. Jälkikäteen on toki itseäkin harmittanut, etten saanut sanaa suustani siinä tilanteessa. Mutta kyllä se asia on tullut hänelle lukuisia kertoja selväksi yli vuosikymmenen jatkuneen suhteemme aikana.

Vierailija kirjoitti:

Noin kuukauden jälkeen. Itse olin varovaisempi, meni useampi kuukausi. Nyt olemme sanoneet jo vuosikymmenen tuon päivittäin.

Sama täällä. Mutta olemme ehtineet sanoa rakastavamme jo 28 vuotta. Se onkin hyvä sanoa päivittäin.

Sanoin ensin. Oltiin seurustelu/asuttu yhdessä pari kk.

Teot ovat itselleni tärkeämpiä kuin sanat. Nykyinen mieheni (kohta kolme vuotta yhdessä) ei sano tuota koskaan, mutta osoittaa teoillaan ja olemuksellaan kyllä rakastavansa. Eksäni puhui rakkaudesta jatkuvasti, mutta teot olivat täysin muuta kuin rakkautta. 

Kolmen päivän tuttavuuden jälkeen. Nyt yhdessä miltei 30 v.

Ennen kuin edes tunnettiin tai seurusteltiin. Olin nähnyt hänet pari kertaa ohimennen jossain baarissa ja hetken jutellut niitänäitä. Kerran törmäsin häneen ja hän sanoi rakastavansa minua eikä kuulemma voi ajatella mitään muuta kuin minua. Koin tuon vähän ahdistavana ja sanoin että ei hän voi rakastaa minua.

Myöhemmin aloin jotenkin ajatella häntä ja minullakin heräsi tunteita häntä kohtaan. Meni kyllä melkein vuosi ennenkuin näin hänet seuraavan kerran jossain. Silloin vaan menin kysymään suoraan että vieläkö hän rakastaa minua ja hän vastasi että enemmän kuin mitään muuta. 2 viikon päästä hän muutti luokseni asumaan ja nykyään on oltu yhdessä melkein 10 vuotta. Alusta asti olemme lähes joka päivä sanoneet rakastavamme toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Älä IKINÄ sano naiselle: "Minä rakastan sinua." Siitä ei koidu mitään hyvää. Nainen luulee olevansa niskan päällä ja voivansa käyttää sinua hyväkseen. Lisäksi siitä voi koitua todella ällöttävä, hallitsematon tunnereaktio. Voit jossain tapauksessa myöntää pitäväsi naisesta, mutta senkin kanssa on syytä olla tarkkana. Mutta ikinä, milloinkaan, mistään syystä ei pidä mennä puhumaan naiselle rakkaudesta. Pillua saa selkäransa säilyttämälläkin.

tottahan toki assi saa aina 😂😂😂

Jaa-a, oltiin kai tapailtu joku kuukausi kun mies sanoi että tykkää musta, ja minä pöljä vastasin vain kiitos *facepalm*. Vähitellen kun itsekin uskalsin sanoa pitäväni hänestä, hän ottikin askeleen eteenpäin ja sanoi rakastavansa. Itsellä meni taas tovi opetellessa sitä uutta ja suurta sanaa, ja lopulta sen sainkin ulos suustani.

Nykyään sanotaan niin toisillemme päivittäin, ja silti se tuntuu edelleen yhtä kutkuttavalta kuin silloin ekalla kerralla. <3

En muista varmaksi, mutta oisko ollut muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kun harrastettiin seksiä. Oli päällä, katsoi silmiin ja sanoi sen.

Vuoden seurustelun jälkeen mies sanoi että "oot mulle rakas", ja tuohon vielä lähestulkoon toinen vuosi lisää että sanottiin ihan kirjaimellisesti "mä rakastan sua." Ollaan oltu vähän kitsaita tuon r-sanan suhteen. :D Ollaan alusta asti oltu tosi tunteellisia, ollut tosi paljon läheisyyttä ja tykkäämistä ja kehuja ja ällöjuttujen latelua tyyliin "tykkään susta" ja "oot ihana", mutta ihan kirjaimellisesti rakastavamme sanotaan kyllä melkoisen harvoin vielä tänäkin päivänä. Olen aika onnellinen että siihen meni alussakin noin kauan. Tunnettiin oikeasti jo hyvin ja juttu oli vakaalla pohjalla. Silloin tiesi, että nyt tuo ukko on kyllä tosissaan kun noin sanoo, ei ole mikään ensi-ihastuksen huumassa lausuttu litania. :D Sen sanominen edelleen, vuosikymmentä myöhemmin, kutkuttaa ja hymyilyttää ja saa sukat pyörimään jaloissa.

Nykyistä edellinen poikaystäväkokelas jäikin sitten vaan kokelaaksi, osasyynä se että hän hoki jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen rakastavansa. Kohteli heti alkuun kuin rättiä, oli tosi kurja ja tahditon, ja silti joka väliin "rakastan sua." Arrrgh.

En kyllä ainakaan naimisiin menisi sellaisen kanssa, joka ei olisi kertaakaan sitä ennen sanonut, että rakastaa minua. Ja en varmaan edes jäisi suhteeseen. Olen itsekin melko ujo ihminen, mutta kyllä tuollaiset asiat vaan täytyy pystyä sanomaan jos toisesta välittää. Tietenkään tuon sanominen ei  silloin auta jos muuten käyttäytyy huonosti. Tosin minun ehkä pitäisi nuorena ( tyhmänä) naisena olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta ollaan tapailtu eikä olla juuri mitään hellyydenosoituksia sanottu. Itse olen sanonut "rakas" ja "kulta" pari kertaa mutta ne ovat menneet mieheltä täysin ohi.

Kerran herkällä hetkellä mumisin, miehen kainalossa istuessani, että taidan olla rakastumassa häneen. Mies vastasi: "En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat." Keskustelu jäi siihen.

Mies on kuitenkin sanonut, että olen ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen hänelle ja että hänelle on tärkeää tuntea, että mulla on kaikki hyvin, olin sitten hänen seurassaan tai tekemässä muuta. Veikkailen siis, että rakkaudesta ei ihan vielä voi meidän kohdalla puhua, mutta kenties ainakin siitä, että välitämme toisistamme.

Anteeksi, mutta ei helvetti :D Veikkaan, että ette tule etenemään edes seurusteluun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ollut pieni sanaharkka. Kun oltiin saatu se sovittua niin mieheni sanoi ekaa kertaa, että rakastaa minua. Lisäsi perään vielä, että "ajattelen sua koko ajan, en ikinä haluais loukata sua ja oon joka päivä onnellinen sun kanssa. Pakkohan sen on olla rakkautta, vai mitä?" :D Vastasin, että kyllä mäkin uskon että se on rakkautta ja että minäkin rakastan häntä. :D Oltiin oltu silloin puoli vuotta yhdessä.

Mistä riiiyelitte sillloin?

En muista enää tarkalleen. Mies taisi sanoa jotain hölmöä mistä ei tajunnut että loukkaannuin. Ei juurikaan riidellä edelleenkään mistään ja sen muistan ettei tuokaan riita mikään iso ollut. Väärinkäsitys ehkä lähinnä :)

En muista että olisi 15 vuoden aikana sanonut.

Kohta 16 v yksissä enkä ole kuullut kertaakaan. En oo kylä itekään sanonut. Lapselleni sanon joka päivä.

En nyt parinkymmenen vuoden jälkeen muista enää menikö viikko vai pari, mutta tilanne oli se että pohdin ääneen ettei meillä ole kuitenkaan tulevaisuutta koska olimme jokseenkin erisorttisia (mutta jonkinlaista vetovoimaa oli kuitenkin ollut). Mies otti sen raskaasti ja taisi tirauttaa kyyneleitä sanoen "mutta kun mää rakastan sua". Aattelin siinä että voihan nyt -ei tässä "kokeilussa" näin pitänyt käydä. Yhdessä ollaan edelleen.

Meillä oli rakkautta kuin salaman iskusta taivaalta. Oltiin viettämässä pienellä porukalla ja juteltiin mieheni kanssa koko ilta, oli romanttinen ensisuudelma. Sen jälkeen ollaan oltu erottamattomat. Varmaan sanoi aika alussa rakastavansa, ollaan toistemme puuttuvat puolikkaat. Mies kosi kuukauden päästä ja esikoinen syntyi vuoden päästä tapaamisesta. Rakastetaan edelleen ja ollaan kuin paita ja peppu, 20 vuotta takana.

Mieheni on valehtelematta maailman ihanin mies. Yhtenäkään päivänä en ole häneen kyllästynyt. Meillä ei ole juurikaan edes erimielisyyksiä, pitkiä keskusteluja kyllä. Liian siirappista palstan makuun, tiedän. Sori.

On varmaan niin,että riippuu perheen tavoista ja kulttuurista , käytetäänkö rakastaa sanaa.

Rakastetaan varmasti silloin,kun ollaan siinä rakkauden alkuhuumassa muutamia vuosia.Myöhemmin enemmänkin hyväksytään toinen sellaisena ,kun on ,ymmärtäen ettei kukaan ole täydellinen.

Onhan niitä pareja erittäin paljon ,jotka kertoo rakastavansa kumppaniaan päivittäin ja samaan syssyyn pettävät,pahoinpitelevät ja alistavat törkeesti. Rakastetaan ,tehdään lapsia,riidellään rajusti ja erotaan.

Kosiessa taisi sanoa. En muista muuten koskaan sanoneen oma-aloitteisesti. Mies on huono puhumaan tunteistaan, mutta pussaa, halaa ja huomioi muuten.

Osoittaa teoillaan joka päivä ja on ihana isä myös lapsillemme. Se riittää mulle ilman R-sanojakin <3