Lue keskustelun säännöt.
Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana
02.01.2019 |
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"
Kommentit (416)
Jos itse en näyttäisi isältäni, niin ehdottomasti haluaisin tietää, onko isä joku muu. Ei tämä asia voi olla äidin päätettävissä, koska äiti on ainoa, joka voi olla varma ja tietää totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Luottamus on tärkeä asia, mutta sillä ei sitten olekaan luottamuksen kanssa tekemistä, että on höylänny muita siihen tahtiin ettei lapsi ole oman kumppanin? 😂
Huoh. Oletuksenani että lapsi ON aviomiehen oma, koska omalla kohdallani ja ap:n kertomasta päätellen näin olisi. Kommenttini omasta lapsesta viittasivat niihin, ilmeisesti miesten, kommentteihin täällä joissa sanottiin vain että täytyyhän sen lapsen oma olla. Ilmeisesti muulla ei ole lapsessa väliä, kun nämä kommentit kohdistuivat nimen omaan lapseen eikä äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.
Rakkautesi on heikkoa laatua.
Taitaa omassasi enemmän vikaa olla, kun lapset ei ole rakastamasi miehen.
Aika avoimesti puhuvat asioistaan kavereilleen, itse olisin pitänyt tuollaisen asian ihan perheen kesken tiedossa. Äidilleni olisin ehkä maininnut. Ja suostunut testiin kyllä. Nykyään ehkä asia keskustellaan facessa tai instagramissa kaikkien nähtävillä, kyllä on maailma muuttunut. Tai sitten provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Tyhmä mies jos ei halua testata lastaan. Lapsi tulee niin kalliiksi, ettei muitten mukuloita viitti elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.
Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää.
Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.
Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo epäluottamus kumpuaa?
Tilastoista, itselläni.
Sen takia oli itsestäänselvyys, että teetän testit, ja tämän tein selväksi heti kun lapsista oli puhe. Että kyllä monet uskollisetkin haluaa varmuuden. Tuo on ikään kuin... elämää suurempi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isyystesti pitäisi olla pakollinen.
Jos ei ole tärkeää, onko lapsi oma, niin eihän sitten äitejäkään pitäisi haitata, jos synnäriltä annetaan mukaan vahingossa jonkun toisen lapsi.
Rakastaa vaan sitä, joka annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tärkeää, onko lapsi oma, niin eihän sitten äitejäkään pitäisi haitata, jos synnäriltä annetaan mukaan vahingossa jonkun toisen lapsi.
Rakastaa vaan sitä, joka annetaan.
Tai adoptoi.
Vierailija kirjoitti:
Testeihin vaan. Meidän suvussa on muutama ilolintutyyppinen äityli ja voisin erässä tapauksessa kyllä sanoa, että isä ei välttämättä ole ”oikea isä”. Rva kävi vieraissa minkä ehti ja ero tuli kun vauva 1 v.
Pojalla tummat silmät ja on todella lyhyt. Isä kumminkin pitkä. Silmien väri ei ole tullut vanhemmilta.
Tätä isyyttä on puitu jo 30 v.
No kyllä ne hiusten, silmien värit sekä pituudet ym. voi tulla myös muilta sukulaisilta kuin just niiltä vanhemmilta esim. isovanhemmilta, sedät, tädit jne. Luepas vähän sitä geeniperimän muodostusta vaikutat vähän tyhmältä ja huonon yleissivistyksen omaavalta.
Toisaalta mua häiritsee suunnattomasti keskustelussa se, ettei pettäjämies ole mitenkään syyllinen. Jos joku saanut muun kuin aviomiehensä lapsen saattaa se isukki olla aivan yhtä hyvin naimisissa oleva petturi. Nämä tällaiset ihmiset kun hyvin usein löytää toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ihan luonnollista että voi tulla pieni epäilys, mutta tulisi myös muistaa että perimää voi tulla 16.sukupolven takaa... Eiköhän siellä asti ole itse kullakin muutakin verta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Heh. Tämä epäluottamuslause on elämääkin isompi juttu, mutta sehän ei ole mitään, vaikka lapsi ei olisikaan oma. Huhhahhei, oliko isin geenit vai kenties työpaikan Markun.
Hienosti asetut toisen asemaan.
Iloitsisiko tuo edellinen isyydestä, jos roolit olisivat toisinpäin?
Kahdelle vaalealle syntyisi tumma kikkarapää ruskeine silmineen.
Jee, mitä Isän onnea ja huolen häivääkään ei näy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5 Tuossa tilanteessa naisen ensimmäinen reaktio olisi "no tehdäänpä testi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Luottamus on tärkeä asia, mutta sillä ei sitten olekaan luottamuksen kanssa tekemistä, että on höylänny muita siihen tahtiin ettei lapsi ole oman kumppanin? 😂
Huoh. Oletuksenani että lapsi ON aviomiehen oma, koska omalla kohdallani ja ap:n kertomasta päätellen näin olisi. Kommenttini omasta lapsesta viittasivat niihin, ilmeisesti miesten, kommentteihin täällä joissa sanottiin vain että täytyyhän sen lapsen oma olla. Ilmeisesti muulla ei ole lapsessa väliä, kun nämä kommentit kohdistuivat nimen omaan lapseen eikä äitiin.
On muullakin väliä. Et voi tehdä tuollaista päätelmä vain sen perustella, että tämä on iso asia.
Kyllä se vaan sinullekin on tärkeää tietää, saitko synnäriltä mukaasi oman vai naapurin lapsen...
Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.
Vierailija kirjoitti:
Kai ihan luonnollista että voi tulla pieni epäilys, mutta tulisi myös muistaa että perimää voi tulla 16.sukupolven takaa... Eiköhän siellä asti ole itse kullakin muutakin verta..
Voisiko nainen tuossa tapauksessa jalomielisyyksissään teettää oma-alotteisesti isyystestin? Ikäänkuin miehen puolesta ja ilman kiukkua.
Se, jos mikä lujittaisi parisuhdetta.
Ohis: muistaakseni sille että lapset aluksi muistuttaa isiään on annettu evolutiivinen selitys. Äidin yhteys lapseen on yleensä jo alkujaan vahva, kun on tämän kantanut ja synnyttänyt ja sitten imettää. Näin ei ole miehellä, joten oman piirteiden näkeminen lapsessa vahvistaa hänen omaa sidettään lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testeihin vaan. Meidän suvussa on muutama ilolintutyyppinen äityli ja voisin erässä tapauksessa kyllä sanoa, että isä ei välttämättä ole ”oikea isä”. Rva kävi vieraissa minkä ehti ja ero tuli kun vauva 1 v.
Pojalla tummat silmät ja on todella lyhyt. Isä kumminkin pitkä. Silmien väri ei ole tullut vanhemmilta.
Tätä isyyttä on puitu jo 30 v.
No kyllä ne hiusten, silmien värit sekä pituudet ym. voi tulla myös muilta sukulaisilta kuin just niiltä vanhemmilta esim. isovanhemmilta, sedät, tädit jne. Luepas vähän sitä geeniperimän muodostusta vaikutat vähän tyhmältä ja huonon yleissivistyksen omaavalta.
Toisaalta mua häiritsee suunnattomasti keskustelussa se, ettei pettäjämies ole mitenkään syyllinen. Jos joku saanut muun kuin aviomiehensä lapsen saattaa se isukki olla aivan yhtä hyvin naimisissa oleva petturi. Nämä tällaiset ihmiset kun hyvin usein löytää toisensa.
Olet varmaan nainen, koska miehet harvoin vierittävät vastuuta jonnekin muualle noin räikeästi. Nainen on ihan itse tehnyt päätöksen mahdollisesta pettämisestä ja on siitä täysin vastuussa.
Niin, sinä tiedät 100 % varmuudella. Ja sehän riittää, koska olet niin tolkuttoman itsekeskeinen. Kaiken lisäksi näet tämän jonain naurettavana rahan kanssa nokitteluna, vaikka kyseessä on yksi isoimmista asioista miehen elämässä.
Jos kyky tai halu asettua miehen asemaan on tuollainen, niin vähän mietityttää, miten pystyt tai haluat tukea miestä, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Varmaan lähdet vaan pois, jos ne eivät kosketa sinua. Sinullahan on kaikki 100 % kunnossa.