Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse suostuisin testiin ja pakkaisin kamani. Ei suhde tuollaisen epäluottamuslauseen jälkeen enää parane.
Tässä nyt koko ajan oletetaan ja uskotaan, että nainen puhuu totta isyydestä. On yleensä naisen oman edun mukaista uskotella ns. hyvän miehen olevan lapsen isä.
Niin. Ja minä puhuin siitä, mitä itse tekisin koska minä en olisi pettänyt.
/10
Minun kuopus oli myös pienenä todella tumma, hiuksiaan myöten. Nykyään on blondi ja ihan isänsä näköinen.
Olisin kyllä loukkaantunut jos mies olisi epäillyt isyyttään, mutta tottakai olisi saanut teettää testin halutessaan. Ei siitä eroa olisi tullut kuitenkaan, varsinkin kun miettii että tälläkin hetkellä moni mies kasvattaa tietämättään toisen miehen lasta. Naisen nyt ei vastaavaa tarvitse pelätä, äitiys nyt on itsestäänselvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"
Myös mun esikoinen oli tumma ja paksutukkainen ja vähän tummempi iho syntyessä. Kun syntymätukka lähti niin perusvaalea tukka kasvoi tilalle. Sinisilmäinen ja vaalea suomineito tuli. Tuo tumma iho voi tulla siitäkin että äidin verenkierto ja hapensaanti ollut hyvää. Kävelin lähes joka päivä raskausajan sellaiset 7-10 km. Tyttö sai 10/10 pisteet syntyessään 😊
Ei kyllä muiden kertomukset auta jos epäilee. Eli testeihin vaan.
Oikeastaan testi pitäisi tehdä aina (oli sitten avioliitossa tai ihan missä liitossa vaan).
Eihän se ole kiva elättää muiden mukuloita petollisen naisen kanssa..,ja tällainen ajattelu poistuu kun testataan.
Isyystesti pitäisi sivistysmaissa tehdä automaattisesti. Käsittämätöntä mihin kaikkeen sontaa rahaan syydetään, mutta näin tärkeään asiaan ei. On lapsen oikeus tietää onko hänen isä oikea isä. Jokainen voi itse lukea ne testit tai olla lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.
Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää.
Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.
Lapsi on iso ja tunteellinen juttu miehellekin, ja jos lapsi ei näytä itseltä, niin totta kai epäilys herää. Epäilys heräisi kenen tahansa naisen kanssa ja missä tahansa suhteessa.
Viestisi vain vahvistaa sitä, että et ymmärrä, miten isoja juttuja nämä ovat miehille. Naisten lapsen syntymään liittyvistä haasteista on puhuttu iät ja ajat, joten voisiko edes tässä ajatella miestäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vastasyntyneet on yleensä isänsä näköisiä. Minkälaiset kasvonpiirteet lapsella on?
Mun molemmat lapset oli vastasyntyneenä vaan pallopäisiä taikinanaamoja. Vasta parin viikon iässä alkoi piirteet näkymään ja jostain syystä isältään näyttivät. Outo ilmiö että vauvat näyttävät ensin isältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"Myös mun esikoinen oli tumma ja paksutukkainen ja vähän tummempi iho syntyessä. Kun syntymätukka lähti niin perusvaalea tukka kasvoi tilalle. Sinisilmäinen ja vaalea suomineito tuli. Tuo tumma iho voi tulla siitäkin että äidin verenkierto ja hapensaanti ollut hyvää. Kävelin lähes joka päivä raskausajan sellaiset 7-10 km. Tyttö sai 10/10 pisteet syntyessään 😊
Mutta eihän tämä poissulje sitä, että kuka on isä. Testeihin vaan. Jos kasvonpiirteet ei täsmää niin mars.
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Mistä tuo epäluottamus kumpuaa?
Oma mieheni ei ainakaan ole koskaan epäillyt isyyttään eikä toki ole mitään syytäkään.
Esikoinen on tyttö ja ihan äitinsä näköinen. Joten vauvan ulkonäöstä ei voi vetää muita johtopäätöksiä kuin kuka on äiti ;)
Olisin kyllä ihmetellyt jos mies oli yhtäkkiä epäilemään että kuka on isä mutta toki olisin suostunut isyystestiin mutta mies olisi saanut sen itse maksaa koska ei luota. Minähän jo tiesin 100% varmuudella kuka on isä.
Ja fakta on että pettäjät itse ovat epäluuloisia koska luulevat että kaikki muutkin pettää kun itse sitä tekee.
Ja en kyllä ymmärrä miksi miehet tästä vinkuu ja uhriutuu. Siitä vaan tekemään testit niin ei tarvitse vatvoa vainoharhaisena. Ai niin mutku ei haluta maksaa kun valtion pitäisi sekin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät hyvin usein epäilevät puolisoitaan pettämisestä.
Kumpikin testeihin, niin selviää lapsen isä ja miehen sp-taudit.
Työkaveri petti vaimoaan toisen työkaverin kanssa, kun "rakas ja tärkeä" vaimo oli viimeisillään.
Toi on niin totta. Mun mies epäili tuota koko ajan ja juoksi itse vieraissa sen minkä kerkesi. Mulla oli nuorena naispuolinen ystävä joka oli sairaalloisen mustasukkainen mutta itse oli kaikkia miehiä iskemässä. Ei ollu mitään rajaa onko varattu tai ei kaikki kelpas. Että tällaisia ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.
Testeihin vaan. Meidän suvussa on muutama ilolintutyyppinen äityli ja voisin erässä tapauksessa kyllä sanoa, että isä ei välttämättä ole ”oikea isä”. Rva kävi vieraissa minkä ehti ja ero tuli kun vauva 1 v.
Pojalla tummat silmät ja on todella lyhyt. Isä kumminkin pitkä. Silmien väri ei ole tullut vanhemmilta.
Tätä isyyttä on puitu jo 30 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Ei hänen äitä ainakaan voi rakastaa, jos lapsi ei ole oma vaikka nainen niin väitti. Saunan taakse vaan, siis se äiti, lapsihan on syytön.
Onko tosiaan niin että isyystestiin (oletettavasti aviolittossa) tarvitaan lapsen äidin suostumus? Lapsi on siis täysin äidin määräysvallassa, eikä isä saa teettää testiä? Eihän siinä testissä äidiltä tarvita näytettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Heh. Tämä epäluottamuslause on elämääkin isompi juttu, mutta sehän ei ole mitään, vaikka lapsi ei olisikaan oma. Huhhahhei, oliko isin geenit vai kenties työpaikan Markun.
Hienosti asetut toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Luottamus on tärkeä asia, mutta sillä ei sitten olekaan luottamuksen kanssa tekemistä, että on höylänny muita siihen tahtiin ettei lapsi ole oman kumppanin? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.
Rakkautesi on heikkoa laatua.
Vierailija kirjoitti:
Isyystesti pitäisi sivistysmaissa tehdä automaattisesti. Käsittämätöntä mihin kaikkeen sontaa rahaan syydetään, mutta näin tärkeään asiaan ei. On lapsen oikeus tietää onko hänen isä oikea isä. Jokainen voi itse lukea ne testit tai olla lukematta.
No kyllä ne geenitestit tulee olemaan kohta ihan arkipäivää kun sairauksia ja terveyttä aletaan seuraamaan niiden avulla. Sitten jää kiinni kaikki pettäjät ne miehet kuin naisetkin. Ei tarvii isyystestejä välttämättä tehdä.
Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää.
Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.