Onko kukaan täällä sairastunut rintasyöpään 20-30-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut, mutta en halua täällä kertoa.

Kummia luuloja AV-mammoilla, että rintasyöpä ois joku vanhojen mummojen tauti.

Ei se ikää kysy keltään. Eikä sitäkään, sopiiko tulla!

On harvinaisempi nuoremmilla, mutta jo 30-vuotiaana alkaa porukkaa sairastua enemmänkin.

Myös miehiä sairastuu rintasyöpään.

Kellään teistä ei oo takuita, ettettekö jossain vaiheessa sairastuisi itsekin.

Aapeelle mielenrauhaa.

Haluatko edes kertoa minkä ikäisenä? Ymmärrän täysin jos et halua.

On vaarallista hokea, että se on "mummujen tauti". Varmaan suurin osa kaikista syövistä tulee vanhoille ihmisille mutta eivät nuoretkaan ole turvassa.

ap

Hei.

Eksyin tänne Googlen kautta, mutta en osannut käyttää tätä.

Olin 23-vuotias. Lapseton. Suvussa ei syöpää.

Olin järkyttävän väsynyt, joten aluksi pidettiin mt-ongelmana. Luulin itsekin, että olen ehkä vain vähän masentunut.

Sitten löysin patin toisesta rinnasta ja jotenkin vain tiesin, että sitä tämä on!

Nuorena henkilönä minun ei sitten tarvinnut enää paljon odotella tutkimuksia ja hoitoja.

Tai olin odottanut tarpeeksi, koska eka diagnoosi oli virheellisesti masennus!

Tehtiin todella säästävä leikkaus. Sain kemoterapiaa ja sädehoitoa.

Ei lähtenyt hiukset. Vaikka ei ois voinu vähempää kiinnostaa pään karvat siinä vaiheessa!

Ei syöpä nykyään ole mikään kuolemantuomio.

Kohta tulee kymmenen vuotta hoidoista. Olo on tuntunut vuosia fyysisesti terveellä.

Miesystävän löytyminen oli haastavaa (johtui minusta).

Raskautumiselle ei ole esteitä.

Syöpä ja sen hoito ei ollut fyysisesti ylivoimaisen haastavaa.

Se vaan harmittaa, että murehdin turhaan merkityksettömiä asioita.

Mun olisi pitänyt hakeutua johonkin terapiaan välittömästi. Olin niin "reipas" päällepäin, että mulle ei erikseen tarjottu mitään tukea psyykkiselle puolelle. Ehkä myös ite jotenkin angstasin psyyken puolen apuja sen alkuperäisen diagnoosin takia.

Toivottavasti sulla ei oo syöpä. Jos on, tsemppiä!

Pyydä ja vaadi kaikki mahdollinen apu, että selviät myös henkisesti.

Niin. Itse tein senkin, että en voinut kertoa kavereille. Fiksutkin kaverit käyttäytyivät todella typerästi. Just tuota, että "eihän sulla mikään mummosyöpä voi olla."

Osa heistä jäi. Eikä haittaa, sai jäädäkin.

Todennäköisesti sulla ei oo syöpä, mutta jos jollakin on... Liityin paikalliseen syöpäyhdistykseen. Sain sieltä tukihenkilön ja myöhemmin paljon hyviä ystäviä ja uusia harrastuksia.

Jos tätä lukee joku syöpää sairastava suosittelen kyllä tuota tukihenkilöä ja syöpäyhdistystä.

En oikein osaa, enkä haluakaan, mitään nettiin kirjoittaa.

Tähän nyt vaan sulle halutti sanoa, että sun ei tarvi pelätä. Käy, miten käy, selviät kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida tähän vielä ultraamisesta ja mammografiasta! Mammografiaa käytetään ikäseulonnoissa, nuorilla jotka hakeutuvat kyhmyjen takia tutkimuksiin on niin tiiviit rinnat että mammografian toteuttaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Rinta pitäisi kokonaan saada sinne levyjen väliin. Tämän vuoksi nuoret kiinteät rinnat ultrataan.

Ei kaikilla nuorilla ole kiinteitä terhakoita rintoja.